Tuli alkukesästä kirje. Venlankatu ja Kaisankatu päällystetään!
Nytkö jo? Eihän Tykki olekaan liitetty kaupunkiin kuin vasta 1922. Muut kadut olikin jo päällystetty muutama vuosi sitten, kovin myöhään nekin, uusilla alueillahan päällystys on itsestään selvä suunnilleen heti.
Oli aikatauluja, työ tehtäisiin elokuun tokaviikosta alkaen 7.30 - 15.30 välisenä aikana. Oli projektipäällikön puhelinnumero, oli vastaavan mestarin puhelinnumero, ohjeet autojen siirtämiseksi pois työmaa-alueelta. Muu info tulikin työmiehiltä.
Autopa ei sitten talliinsa kyllä ole tähänkään mennessä päässytkään. Elo- , syys-, lokakuut hän on öitsinyt toisten katujen varsilla tai lopulta sentään pihasolassamme.
Miten se niin autokatoskammoiseksi tuli? Ei tullut, olisi se pilttuuseensa halunnut, mutta kun ei päässyt. Ei päässyt, kun uusi asfaltti on 44 cm alempana kuin entinen tien pinta, olisi nokka rutussa tai pakoputki poikki peruuttaessa. Jos jollain ilveellä olisi nokan saanut ylös talliin, olisi auto keikkunut pohjansa varassa taitekohdassa. Eihän tuo KIA mitenkään erityisen matala ole, nokkaylityskin on ihan kohtuullinen. Mutta kun tie on kanjoni. Solaan alkoi päästä, kun otin kaksi valtavaa betonilaattaa pois ja madalsin luiskaa itse.
Vaikeuksia oli jo työmaan ensimmäinen lapiomies ennustanut. Kaivurimies arveli, että eipä hätiä. Mutta kyllä projektipäällikön numero tutuksi kävi, kun hänelle kanjonia ihmeteltiin.
Tiukka vastaus oli, että katu oli piirustusten mukainen. Ai minkä piirustusten, kuka ne oli nähnyt, koko hanke tuli puskista ja kaupungin päällystysohjelman ulkopuolisena projektina.
No Ritvahan ei höpötystä kuuntele, ja kävikin ilmi, että Venlankadun korko on vuonna 1961 merkitty väärin, ja kas kummaa, meidän kohdallamme virhe on suurimmillaan. Eipä se naapurikaan oikein pihaan pääse, ja kadunreunan uusi nurmikaista on aivan kalteva lähes kaikkialla.
Sentään on jo myönnetty, että autokatoksemme on piirustusten ja annettujen ohjeiden mukaan rakennettu. Ja voi ihmettä, kun kerran on korkovirhe, kaupungin kustannuksella lattiaa luvattiin laskea ja ajoluiskaa viistota.
Mutta monia pomoja on tarvittu juoksemaan ihmettelemässä, monia kummallisia ehdotuksia on saanut kuulla. On suututtu, sanottu mm. että ei tässä uutta tallia sentään tehdä, kun olemme halunneet edes yhtä hyvin toimivan katoksen saada. ja kun tekijäksi tulee kaupungin alihankkijan alihankkija, monenlaisia parannuksiakin on kuultu ja kohtuumaksusta tarjottu ohi toteutuvan urakan - ja tätähän ei rouva hyväksy, me emme maksa penniäkään kaupungin virheistä. Minä olisin jo taipunutkin, mutta vielä tarvittiin neuvotteluja.
Ongelmaksi muodostuu sokkelin antura uuden valun tiellä, varmaan myös pilarien jalkojen tukeminen. Viereinen maaperä tietysti pitää laskea samalle tasolle, luiskata. Keskelle lattiaa tulee kulma, kun kaupunki ei suostu viistoamaan lattiaa peräseinästä lähtien - eipä kyllä minustakaan enää tuntuisi järkevältä em. anturavalun takia, samaten maata pitäisi viistota kaukaa pihan puoleltakin jo.
Monenmoista harmia on muutenkin aiheutunut. Naapuri joutui purkamaan kauniin noppakivikiveyksensä. Valettiin asfaltti, valettiin paljon reunakiven ulkopuolellekin eli kivet pois edestä. Ja uutta kivetystä varten tietenkin piti omalla kustannuksella leikata se turha asfaltti reunakiven ulkopuolelta pois. Omalla kustannuksella myös uusi kivetys on ladottu, eikä siitä ihan yhtä kaunista tullut kuin entisestä, kun rinteestä tuli niin kalteva. Sama naapuri joutui myös purkamaan ja siirtämään kaupungin ohjeiden mukaisesti rakennetun kauniin paneliaidan.
Toinen naapuri joutunee kaivamaan valtavan vaahterankannon ja kaatamaan toisen vaahteran, luultavasti myös rakennuttamaan uudet portaat. Paljon pensaita ja istutuksia on tuhottu ja Tykin omaleimaisuuteen puututtu siis rankasti. Ja, vaikka reunojen pensaat piti poistaa, katu on kapeampi kuin ennen. Miten reunakiven toiselle puolelle voisi autonpyörän ajaa, kun siellä on hyvin kalteva uusi kylvönurmi, jonka auto painaisi kamalan näköiseksi. Mutta kehitys.
Tänään alkoi työ, vihdoin. Kaksi poikaa tuli muka sahaamaan laatan palasiksi. Aloitettiin pienellä koneella, saatiin 30 cm saumaa. Toinen kaivoi pilarintyvien anturat näkyviin. Hävittiin tunniksi, palattiin isomman koneen kanssa. Jotain vikaa oli, kun taas piti lähteä tunniksi pois ja jatkaa ruokatunnille.
Mutta sitten alkoi tapahtua. Polttomoottorikäyttöinen todella järeä kone teki saumaa, pöly ja kasteluvesi lensi ja jyrinä oli kova. Kummallakaan ei ollut hengityssuojaimia, vain toisella oli edes kuulosuojaimet. Poikaparat!
Ja juuri kävi kaivinkone nostamassa palaset kuorma-auton lavalle ja kaapimassa maata pois sepelöintiä ja styroxeja varten. Joskohan huomenna jonkinlainen timpuri tulisi tekemään valumuotit ja raudoitukset?
Miksi piti jääräpäisesti rakentaa katu uusien, "oikeiden" piirustusten mukaan eikä noudattaa olemassaolevaa rakennuskorkoa? Eikö kadussa saa olla mäkeä tai edes kumpua, miksi sen tulee laskea koko matkalla samassa kulmassa? Siksi kun jääräpää? Totta on sanonta, jonka mukaan kehitys ei tarkoita aina edistystä.
Ja pitipä tietysti odottaa, että lumi tuli auttamaan työssä. Tammi pudottelee lehtiään lumelle tänään.
Lisäilen lauantaina 29.10.2016
Lattia on valettu. Kun kone oli nostellut irtileikatut laatat lavalle, bye bye, se kaapi irtomaan (ja samalla sepelin) pois ja lapiomies ja haravamies tekivät valulle pohjan. Seuraavana päivänä laitettiin eristematto ja raudoitus ja suojattiin tila sateelta ja kulkijoilta - olisi luullut, että valu olisi tehty saman tien, vaan ei, vasta perjantaina valettiin. Ja vielä pitää odottaa. Ensi viikolla auto talliin? Olisi aikakin.
Orava kävi juoksemassa koristeet pressun (ei näy kuvassa, on suojana kadulle päin) viereen. Toivottavasti Kurrella on hyviä käpälävoiteita, sillä sementti kuivaa ainakin kädet sietämättömän kuiviksi.
Lokakuun viimeisenä päivänä miehet purkivat valulaudoituksen, tasasivat viereisen maan uuden lattian mukaan, puhaltelivat paineilmalla seiniä ja orsilla ja naapuriteltassa olleita huikeita sementtipölyjä vähemmiksi. Mutta emmepä saa autoa panna tuohon ainakaan viikkoon, ei ole pikasementtiä lattia. Kiusa se on pienikin kiusa, tänään esimerkiksi olisi kiva irrottaa lieka ja lähteä lämpöisellä autolla, ilman lumitöitä liikkeelle. Ja tällä viikolla tulee talvi?
Ja talvi tuli. Mutta vasta maanantaina 7.11. tuli lupa, sekin itse tiedustelemalla, laittaa auto katokseen.
Jo ehdittiin harmitella ja tehdä lumitöitä autoa etsiessä. Mutta vielä hankalampaa on auton isompi lastaaminen sateessa tai lumisateessa.
Nytkö jo? Eihän Tykki olekaan liitetty kaupunkiin kuin vasta 1922. Muut kadut olikin jo päällystetty muutama vuosi sitten, kovin myöhään nekin, uusilla alueillahan päällystys on itsestään selvä suunnilleen heti.
Oli aikatauluja, työ tehtäisiin elokuun tokaviikosta alkaen 7.30 - 15.30 välisenä aikana. Oli projektipäällikön puhelinnumero, oli vastaavan mestarin puhelinnumero, ohjeet autojen siirtämiseksi pois työmaa-alueelta. Muu info tulikin työmiehiltä.
Autopa ei sitten talliinsa kyllä ole tähänkään mennessä päässytkään. Elo- , syys-, lokakuut hän on öitsinyt toisten katujen varsilla tai lopulta sentään pihasolassamme.
Miten se niin autokatoskammoiseksi tuli? Ei tullut, olisi se pilttuuseensa halunnut, mutta kun ei päässyt. Ei päässyt, kun uusi asfaltti on 44 cm alempana kuin entinen tien pinta, olisi nokka rutussa tai pakoputki poikki peruuttaessa. Jos jollain ilveellä olisi nokan saanut ylös talliin, olisi auto keikkunut pohjansa varassa taitekohdassa. Eihän tuo KIA mitenkään erityisen matala ole, nokkaylityskin on ihan kohtuullinen. Mutta kun tie on kanjoni. Solaan alkoi päästä, kun otin kaksi valtavaa betonilaattaa pois ja madalsin luiskaa itse.
Vaikeuksia oli jo työmaan ensimmäinen lapiomies ennustanut. Kaivurimies arveli, että eipä hätiä. Mutta kyllä projektipäällikön numero tutuksi kävi, kun hänelle kanjonia ihmeteltiin.
Tiukka vastaus oli, että katu oli piirustusten mukainen. Ai minkä piirustusten, kuka ne oli nähnyt, koko hanke tuli puskista ja kaupungin päällystysohjelman ulkopuolisena projektina.
No Ritvahan ei höpötystä kuuntele, ja kävikin ilmi, että Venlankadun korko on vuonna 1961 merkitty väärin, ja kas kummaa, meidän kohdallamme virhe on suurimmillaan. Eipä se naapurikaan oikein pihaan pääse, ja kadunreunan uusi nurmikaista on aivan kalteva lähes kaikkialla.
Sentään on jo myönnetty, että autokatoksemme on piirustusten ja annettujen ohjeiden mukaan rakennettu. Ja voi ihmettä, kun kerran on korkovirhe, kaupungin kustannuksella lattiaa luvattiin laskea ja ajoluiskaa viistota.
Mutta monia pomoja on tarvittu juoksemaan ihmettelemässä, monia kummallisia ehdotuksia on saanut kuulla. On suututtu, sanottu mm. että ei tässä uutta tallia sentään tehdä, kun olemme halunneet edes yhtä hyvin toimivan katoksen saada. ja kun tekijäksi tulee kaupungin alihankkijan alihankkija, monenlaisia parannuksiakin on kuultu ja kohtuumaksusta tarjottu ohi toteutuvan urakan - ja tätähän ei rouva hyväksy, me emme maksa penniäkään kaupungin virheistä. Minä olisin jo taipunutkin, mutta vielä tarvittiin neuvotteluja.
Ongelmaksi muodostuu sokkelin antura uuden valun tiellä, varmaan myös pilarien jalkojen tukeminen. Viereinen maaperä tietysti pitää laskea samalle tasolle, luiskata. Keskelle lattiaa tulee kulma, kun kaupunki ei suostu viistoamaan lattiaa peräseinästä lähtien - eipä kyllä minustakaan enää tuntuisi järkevältä em. anturavalun takia, samaten maata pitäisi viistota kaukaa pihan puoleltakin jo.
Monenmoista harmia on muutenkin aiheutunut. Naapuri joutui purkamaan kauniin noppakivikiveyksensä. Valettiin asfaltti, valettiin paljon reunakiven ulkopuolellekin eli kivet pois edestä. Ja uutta kivetystä varten tietenkin piti omalla kustannuksella leikata se turha asfaltti reunakiven ulkopuolelta pois. Omalla kustannuksella myös uusi kivetys on ladottu, eikä siitä ihan yhtä kaunista tullut kuin entisestä, kun rinteestä tuli niin kalteva. Sama naapuri joutui myös purkamaan ja siirtämään kaupungin ohjeiden mukaisesti rakennetun kauniin paneliaidan.
Toinen naapuri joutunee kaivamaan valtavan vaahterankannon ja kaatamaan toisen vaahteran, luultavasti myös rakennuttamaan uudet portaat. Paljon pensaita ja istutuksia on tuhottu ja Tykin omaleimaisuuteen puututtu siis rankasti. Ja, vaikka reunojen pensaat piti poistaa, katu on kapeampi kuin ennen. Miten reunakiven toiselle puolelle voisi autonpyörän ajaa, kun siellä on hyvin kalteva uusi kylvönurmi, jonka auto painaisi kamalan näköiseksi. Mutta kehitys.
Tänään alkoi työ, vihdoin. Kaksi poikaa tuli muka sahaamaan laatan palasiksi. Aloitettiin pienellä koneella, saatiin 30 cm saumaa. Toinen kaivoi pilarintyvien anturat näkyviin. Hävittiin tunniksi, palattiin isomman koneen kanssa. Jotain vikaa oli, kun taas piti lähteä tunniksi pois ja jatkaa ruokatunnille.
Mutta sitten alkoi tapahtua. Polttomoottorikäyttöinen todella järeä kone teki saumaa, pöly ja kasteluvesi lensi ja jyrinä oli kova. Kummallakaan ei ollut hengityssuojaimia, vain toisella oli edes kuulosuojaimet. Poikaparat!
Ja juuri kävi kaivinkone nostamassa palaset kuorma-auton lavalle ja kaapimassa maata pois sepelöintiä ja styroxeja varten. Joskohan huomenna jonkinlainen timpuri tulisi tekemään valumuotit ja raudoitukset?
Miksi piti jääräpäisesti rakentaa katu uusien, "oikeiden" piirustusten mukaan eikä noudattaa olemassaolevaa rakennuskorkoa? Eikö kadussa saa olla mäkeä tai edes kumpua, miksi sen tulee laskea koko matkalla samassa kulmassa? Siksi kun jääräpää? Totta on sanonta, jonka mukaan kehitys ei tarkoita aina edistystä.
Ja pitipä tietysti odottaa, että lumi tuli auttamaan työssä. Tammi pudottelee lehtiään lumelle tänään.
Lisäilen lauantaina 29.10.2016
Lattia on valettu. Kun kone oli nostellut irtileikatut laatat lavalle, bye bye, se kaapi irtomaan (ja samalla sepelin) pois ja lapiomies ja haravamies tekivät valulle pohjan. Seuraavana päivänä laitettiin eristematto ja raudoitus ja suojattiin tila sateelta ja kulkijoilta - olisi luullut, että valu olisi tehty saman tien, vaan ei, vasta perjantaina valettiin. Ja vielä pitää odottaa. Ensi viikolla auto talliin? Olisi aikakin.
Orava kävi juoksemassa koristeet pressun (ei näy kuvassa, on suojana kadulle päin) viereen. Toivottavasti Kurrella on hyviä käpälävoiteita, sillä sementti kuivaa ainakin kädet sietämättömän kuiviksi.
Lokakuun viimeisenä päivänä miehet purkivat valulaudoituksen, tasasivat viereisen maan uuden lattian mukaan, puhaltelivat paineilmalla seiniä ja orsilla ja naapuriteltassa olleita huikeita sementtipölyjä vähemmiksi. Mutta emmepä saa autoa panna tuohon ainakaan viikkoon, ei ole pikasementtiä lattia. Kiusa se on pienikin kiusa, tänään esimerkiksi olisi kiva irrottaa lieka ja lähteä lämpöisellä autolla, ilman lumitöitä liikkeelle. Ja tällä viikolla tulee talvi?
Jo ehdittiin harmitella ja tehdä lumitöitä autoa etsiessä. Mutta vielä hankalampaa on auton isompi lastaaminen sateessa tai lumisateessa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti