Neuvola seuraa, ohjaa. Äiti syö rautaa, ei juo, ei tupakoi, syö kunnolla ja pitää itsensä terveenä.
Synnytys tapahtuu koettujen, turvallisten menetelmien mukaan, on monitoria ja seurantaa, kätilö ja jopa lääkäri hyppäävät luona usein. Isäkin on paikalla ja kaikki sujuu. Äiti ja lapsi voivat hyvin, toinen jopa pisteytettynä huipulle. Vierihoitoa, tarpeeksi lepoa.
Ja koti on valmis. Isäkin tekee osuutensa. Isovanhemmat ovat mukana, mutta eivät tuppaannu. Suku ottaa hyvin vastaan, ystävät ja naapurit ovat myötäkasvattajina.
Neuvola toimii, hammashoito toimii. Lääkärille ei ole kuin rutiinikäyntejä. Rokotukset otetaan ja kasvua ja kehitystä seurataan moniammatillisesti. Vanhemmat ovat tietoisia oikeista menetelmistä ja panostavat lapselle annettavaan laatuaikaan ja ovat muutenkin läsnä. Perhe voi taloudellisesti kohtalaisen hyvin. Koti on terve, jopa sisäilma on kunnossa kotona ja hyvässä päivähoitopaikassa.
Lapsi ei ole ainoa lapsi. Hän osaa ja saa leikkiä ja kehittyä yksilönä. Häntä ei paineta sukupuolirooleihin edes, mutta hän selkeästi kehittyy biologisen sukupuolensa suuntaan muutenkin. Lapsi ei saa kaikkea, joutuu ponnistelemaan, tavoittelemaan ja odottelemaan, hän ei ole curling-lapsi eikä kumpikaan vanhemmista ole helikopteri pörräämässä ongelmiin ratkaisuja ja ylisuojelemassa. Lapsi kasvaa ja kehittyy täysin normaalisti, jopa käyrien mukaan, niillehän on siis helppo nyt naureskellakin. Satuja luetaan ja kerrotaan. Suku tukee ja on rakas, ystäviä, niin aikuisia kuin lapsiakin, on sopivasti. Lapsi oppii jakamaan. Lapsi saa turvalliset rajat. Itsetunto kasvaa vahvaksi, oppii hyväksymään epäonnistumisiakin ja toisten menestystä. Onnellinen lapsi!
Ja koulu alkaa. Koulu on ihannekokoa, ei liian suuri. Luokka on aika pieni, eikä juurikaan esiinny sosiaalisia ongelmia. Heterogeeninen porukka on, mutta lapsemme tulee kaikkien kanssa toimeen, niin tyttöjen kuin poikienkin. Oppilashuolto tutkii ja testaa kaikki, kouluterveydenhuolto ja hammashoito pelaa. Perhe harrastaa, leikkii ja liikkuu paljon yhdessä, mutta naapurin lastenkin kanssa on paljon yhteistä pihoilla, lähimetsässä, kentällä ja leikkipuistossa. Uimaan hän oppi isän kanssa jo viisivuotiaana, ja kun musiikki häntä kiinnosti, hän sai aloittaa kitaratunnitkin ja soittaa parissakin kokoonpanossa.
Murrosikä ei mene kapinoitta, mutta niille annetaan tilaa ja aikaa, eikä perheen yhteys mihinkään katoa, vaikka sanat olisivat koviakin. Koulu jatkuu ja aika helpostikin, kun on opittu tekemään työtä sen eteen, samalla myös kantamaan vastuuta kodin hyvinvoinnista ikätason mukaisesti. Seurusteluakin kokeillaan. Harrastuksista löytyy se oma elinikäinen rakas oma tekeminen.
Ulkoilu ja liikunta jatkuu monella tavalla, ja lapsemme on perusterve sekä myös huolehtii hyvin hygieniastaan, suun kunnosta, terveydestään. Hän sai jo kotoa lukuharrastuksen ja on todellinen lukija - silti hän hallitsee hyvin myös tietokoneen ja somen, mutta ei ole niiden vanki.
Ja koulu loppuu. Isoja päätöksiä tehdään, niihin ei paineta, mutta niihin tuetaan. Sivari vai asepalvelu? Opiskelun alku. Kaikki menee hyvin, vakituinen kaverikin löytyy ja hänet laaja suku ja ystävätkin hyväksyvät. Taloudellistakaan suurta vaikeutta ei ole, sen verran toki, että yhdessä oppii selviämään. Aikanaan valmistutaan, perustetaan kotia, vakiinnutaan. Yhteiskuntakin kiinnostaa, ollaan osallisia, samoin monenmoiseen muuhunkin hyvään ja kehittävään. Liikunta on edelleen ilo ja aikaa sille on otettu.
--------------
Ja mikä takaa, että jo huomenna kaikki romahda?
Saat tehtävän, kun en viitsi opettaa. Keksi itse: löydät varmasti helpostikin kymmenen syytä, miksi näennäisesti kaikki on hyvin, mutta elämä (voi) romahtaa.
Mikä ärsyttää enemmän kuin kuunnella kaikkitietävää, aina oikeassa olevaa, kulloinkin muodissa olevaa kasvattajaa, akateemikkoa, joka on joskus kaukaa nähnyt lapsen.
Jotta mitätöisin jutun kärjen ihan itse, olen kuitenkin sitä mieltä, että tieto ei pahaksi ole: se antaa todennäköisesti enemmän mahdollisuuksia onnistua rakentamaan onnellista ihmistä. Sitä paitsi, tunnetuiden oppineiden opeista voi aina rakentaa aika hyvän synteesin, niinhän aina.
Mutta todella, mikä saa ihmisen elinympäristön yhtä valmiiksi?
Miten opettaa selviytymistaitoja ja oman elämänsä hallintaa?
Kyllä Arvi-koira on helpompi kasvattaa...
Synnytys tapahtuu koettujen, turvallisten menetelmien mukaan, on monitoria ja seurantaa, kätilö ja jopa lääkäri hyppäävät luona usein. Isäkin on paikalla ja kaikki sujuu. Äiti ja lapsi voivat hyvin, toinen jopa pisteytettynä huipulle. Vierihoitoa, tarpeeksi lepoa.
Ja koti on valmis. Isäkin tekee osuutensa. Isovanhemmat ovat mukana, mutta eivät tuppaannu. Suku ottaa hyvin vastaan, ystävät ja naapurit ovat myötäkasvattajina.
Neuvola toimii, hammashoito toimii. Lääkärille ei ole kuin rutiinikäyntejä. Rokotukset otetaan ja kasvua ja kehitystä seurataan moniammatillisesti. Vanhemmat ovat tietoisia oikeista menetelmistä ja panostavat lapselle annettavaan laatuaikaan ja ovat muutenkin läsnä. Perhe voi taloudellisesti kohtalaisen hyvin. Koti on terve, jopa sisäilma on kunnossa kotona ja hyvässä päivähoitopaikassa.
Lapsi ei ole ainoa lapsi. Hän osaa ja saa leikkiä ja kehittyä yksilönä. Häntä ei paineta sukupuolirooleihin edes, mutta hän selkeästi kehittyy biologisen sukupuolensa suuntaan muutenkin. Lapsi ei saa kaikkea, joutuu ponnistelemaan, tavoittelemaan ja odottelemaan, hän ei ole curling-lapsi eikä kumpikaan vanhemmista ole helikopteri pörräämässä ongelmiin ratkaisuja ja ylisuojelemassa. Lapsi kasvaa ja kehittyy täysin normaalisti, jopa käyrien mukaan, niillehän on siis helppo nyt naureskellakin. Satuja luetaan ja kerrotaan. Suku tukee ja on rakas, ystäviä, niin aikuisia kuin lapsiakin, on sopivasti. Lapsi oppii jakamaan. Lapsi saa turvalliset rajat. Itsetunto kasvaa vahvaksi, oppii hyväksymään epäonnistumisiakin ja toisten menestystä. Onnellinen lapsi!
Ja koulu alkaa. Koulu on ihannekokoa, ei liian suuri. Luokka on aika pieni, eikä juurikaan esiinny sosiaalisia ongelmia. Heterogeeninen porukka on, mutta lapsemme tulee kaikkien kanssa toimeen, niin tyttöjen kuin poikienkin. Oppilashuolto tutkii ja testaa kaikki, kouluterveydenhuolto ja hammashoito pelaa. Perhe harrastaa, leikkii ja liikkuu paljon yhdessä, mutta naapurin lastenkin kanssa on paljon yhteistä pihoilla, lähimetsässä, kentällä ja leikkipuistossa. Uimaan hän oppi isän kanssa jo viisivuotiaana, ja kun musiikki häntä kiinnosti, hän sai aloittaa kitaratunnitkin ja soittaa parissakin kokoonpanossa.
Murrosikä ei mene kapinoitta, mutta niille annetaan tilaa ja aikaa, eikä perheen yhteys mihinkään katoa, vaikka sanat olisivat koviakin. Koulu jatkuu ja aika helpostikin, kun on opittu tekemään työtä sen eteen, samalla myös kantamaan vastuuta kodin hyvinvoinnista ikätason mukaisesti. Seurusteluakin kokeillaan. Harrastuksista löytyy se oma elinikäinen rakas oma tekeminen.
Ulkoilu ja liikunta jatkuu monella tavalla, ja lapsemme on perusterve sekä myös huolehtii hyvin hygieniastaan, suun kunnosta, terveydestään. Hän sai jo kotoa lukuharrastuksen ja on todellinen lukija - silti hän hallitsee hyvin myös tietokoneen ja somen, mutta ei ole niiden vanki.
Ja koulu loppuu. Isoja päätöksiä tehdään, niihin ei paineta, mutta niihin tuetaan. Sivari vai asepalvelu? Opiskelun alku. Kaikki menee hyvin, vakituinen kaverikin löytyy ja hänet laaja suku ja ystävätkin hyväksyvät. Taloudellistakaan suurta vaikeutta ei ole, sen verran toki, että yhdessä oppii selviämään. Aikanaan valmistutaan, perustetaan kotia, vakiinnutaan. Yhteiskuntakin kiinnostaa, ollaan osallisia, samoin monenmoiseen muuhunkin hyvään ja kehittävään. Liikunta on edelleen ilo ja aikaa sille on otettu.
--------------
Ja mikä takaa, että jo huomenna kaikki romahda?
Saat tehtävän, kun en viitsi opettaa. Keksi itse: löydät varmasti helpostikin kymmenen syytä, miksi näennäisesti kaikki on hyvin, mutta elämä (voi) romahtaa.
Mikä ärsyttää enemmän kuin kuunnella kaikkitietävää, aina oikeassa olevaa, kulloinkin muodissa olevaa kasvattajaa, akateemikkoa, joka on joskus kaukaa nähnyt lapsen.
Jotta mitätöisin jutun kärjen ihan itse, olen kuitenkin sitä mieltä, että tieto ei pahaksi ole: se antaa todennäköisesti enemmän mahdollisuuksia onnistua rakentamaan onnellista ihmistä. Sitä paitsi, tunnetuiden oppineiden opeista voi aina rakentaa aika hyvän synteesin, niinhän aina.
Miten opettaa selviytymistaitoja ja oman elämänsä hallintaa?
Kyllä Arvi-koira on helpompi kasvattaa...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti