Verotiedot julkistetaan tänään. Ei muka kiinnosta tirkistellä?
Minun eläkkeeni on reilut 1700, ei taida kiinnostaa?
Raha. Tavara, jolla on symbolista arvoa, tavallisesti yli sen oman käyvän arvon. Simpukkawampumia, oravannahkoja, metallipalasia.
Raha, pahan alku, maailman tuhon alku, vapautti luontaistaloudesta ja mahdollisti kaupan suuressa mittakaavassa, antoi mahdollisuuksia tallentaa ja sijoittaa, antoi mahdollisuuden spekuloida ja kiristää.. Ja samalla siunaus, totta kai.
Kuninkaan kuva, keisarin kuva. Takuu käypyydestä, takuu metallin määrästä. Takuu hallitsijan mahdista ja hallitsijan oikeudesta hallita. Ja silti historian suurimpia rahanväärentäjiä on keisari, keisari Caligula. Hän vähensi rahasta jalometallia, mutta leimasi silti omalla kuvallaan - seuraksena hirvittävä inflaatio ja epäluottamus rahaan.
Seteli ei ole rahaa, kun se ei olekaan jalometallia? Ensimmäiset setelit, Kiinassa tietysti, olivatkin lähinnä maksuosoituksia. Sitähän ensimmäisten eurooppalaisten pankkiirien, Temppeliherrojen, setelitkin olivat. Lainaajia kyllä taisivat olla suurkaupunkien juutalaiset, vaikka Toora nimenomaan kieltää mm. koron ottamisen.
No setelin arvo tietenkin sidottiin kultaan. Houkuttelevaa väärentäjille - on yhä, vesileimoista, erikoispapereista, hologrammeista, turvalangoista riippumatta. Oli se seteli kätevä, ei tarvinnutkaan mukaan vaunulastilista kolikoita tai vaikka plootuja, jotka saattoivat painaa jopa 8 kg/kappale.
Mikä muuten takaa, ettei maailmalla liiku miljardeittain esimerkiksi dollareita, joita on vain jaeltu, joilla ei ole oikeaa katetta?
Rahaa pitää olla sopivasti. Sillä pitää tulla toimeen joka päivä. Sitä tulee olla niin paljon, että voi tavoitella jotakin, siis pitää voida säästää. Rahaa pitää voida käyttää suunnitelmallisesti.
Jos rahaa on liian vähän, sen puute näkyy koko elämässä.
Jos rahaa on liikaa, se menettää merkitystään ja arvoaan, kunnes taas olet sopeuttanut menosi uuteen tulotasoon tai varallisuuteen.
Tavalliselle ihmiselle avain onkin sopeuttaminen, joko runsauteen tai niukkuuteen.
Kasvu on ainoa elämänmalli länsimaissa. Kasvu edellyttää kuluttamista ja jatkuvaa kuluttamisen lisäämistä. Aika selvä juttu, mutta kuinka lisäät kulutusta, säästät ja saat yhä pienempää tuloa samaan aikaan. Kaikkitietävä ekonomisti saattaa samassa julkilausumassaan vaatia vaikka näitä kaikkia. Maksajansa suulla...
Yhä enemmän tietenkin kulutamme kaikenlaiseen tavaraan. Totta kai haluamme yhä uusia elämää helpottavia tuotteita, välttämättömyystarvikkeita, ravintoa. Mutta aina on myös tehokkaampaa markkinointia ja "tarvitsemme" yhä uusia tuotteita.
Rahaa kuluu kuitenkin yhä uusiin yhteiskunnan tuottamiin tarpeisiin. Yhä uudet asiat ovatkin yllättäen maksullisia ja tuotteistamalla vaikka palvelut, ennen yhdellä maksulla selvityistä asioista maksatkin nyt viiteen eri suuntaan ja alkuperäisen maksun verran kaikille. Mitä ihmettä ovat vaikka energiavero tai siirtomaksu? Miten entinen kotipalvelu onkin nyt siivouspalvelua, kotisairaanhoitoa, seurapalvelua, ruokapalvelua, puhtauspalvelua, ostospalvelua?
Ja silti yhteiskunta on köyhempi kuin koskaan ja "julkinen sektori on paisunut liian suureksi".
Jos rahaa on todella paljon, sillä ei enää ole edes välinearvoa sitten kun sinulla on jo kaikki.
Harva tekee Gatesit eli lahjoittaa rahan pois. Ei, raha sijoitetaan. Raha sijoitetaan tuottamaan suurin mahdollinen voitto, ja kohta taas on sama ongelma, mihin se raha pannaan.
Voisiko sen rahan sijoittaa vaikka johonkin työllistävään omassa maassa tai johonkin yleishyödylliseen, ei vain osinkotuloja tuottavaan? No eipä tietenkään.
Kun rahaa on paljon, se on vain bittejä ja numerosarjoja. Napin painallus voi kaataa valtion koko talouden.
Vaikka koko maanosan talouden, olemmehan samaa konkurssia kaikki EU:ssa.
Rikkaus on sitä, että varallisuutta on huikeasti enemmän kuin vertausryhmälläsi. Rikkaus on hyväksyttävää, siihen toki saa pyrkiä, se on laillista.
Onko kaikki kuitenkaan moraalisesti oikein? Esimerkiksi yhtiö, joka ostaa vaikkapa Kreikan valtionlainapapereita 60 prosentin arvolla, ei suostu neuvottelemaan velan järjestelyistä, vaatii Kreikkaa maksamaan lainan korkoineen täydestä arvostaan ja käärii miljardivoitot, toimii täysin laillisesti. Mitäpä väliä sillä, irtoaako Kreikka eurosta tai aiheutuuko koko EU:a koskeva kriisi, mitäpä väliä silläkään, että useimmat muut firmat ovat mukana velkajärjestelyissä ja kohtuullistamassa saataviaan, jopa lainoja anteeksiantamassa.
Meitä lähempänä ovat työttömyyden, irtisanomisten ja palkkamaltin aikana kuitenkin kaikenmaailman optiot ja bonukset ja pomon monisatakertainen palkka, osakkeenomistajien osinkojenjako huonoinakin aikoina.
Henkilökohtaisesti minua kuitenkin eniten sapettaa saamattomuus vastuunjaossa. Palkansaaja ja muukin tuloveronmaksaja ylläpitää koko yhteiskuntaa, iso raha vaatii aina vain lisää tukea, lakeja turvakseen ja monenlaista helpotusta. Ja tappio sosialisoidaan, kellepä muulle kuin tuloveroa maksavalle.
Kyllä pitäisi olla valtioilla ja valtioliittymillä rohkeutta sanoa, että politiikan tulee ohjata taloutta, ei talouden politiikkaa.
Minun eläkkeeni on reilut 1700, ei taida kiinnostaa?
Raha. Tavara, jolla on symbolista arvoa, tavallisesti yli sen oman käyvän arvon. Simpukkawampumia, oravannahkoja, metallipalasia.
Raha, pahan alku, maailman tuhon alku, vapautti luontaistaloudesta ja mahdollisti kaupan suuressa mittakaavassa, antoi mahdollisuuksia tallentaa ja sijoittaa, antoi mahdollisuuden spekuloida ja kiristää.. Ja samalla siunaus, totta kai.
Kuninkaan kuva, keisarin kuva. Takuu käypyydestä, takuu metallin määrästä. Takuu hallitsijan mahdista ja hallitsijan oikeudesta hallita. Ja silti historian suurimpia rahanväärentäjiä on keisari, keisari Caligula. Hän vähensi rahasta jalometallia, mutta leimasi silti omalla kuvallaan - seuraksena hirvittävä inflaatio ja epäluottamus rahaan.
Seteli ei ole rahaa, kun se ei olekaan jalometallia? Ensimmäiset setelit, Kiinassa tietysti, olivatkin lähinnä maksuosoituksia. Sitähän ensimmäisten eurooppalaisten pankkiirien, Temppeliherrojen, setelitkin olivat. Lainaajia kyllä taisivat olla suurkaupunkien juutalaiset, vaikka Toora nimenomaan kieltää mm. koron ottamisen.
No setelin arvo tietenkin sidottiin kultaan. Houkuttelevaa väärentäjille - on yhä, vesileimoista, erikoispapereista, hologrammeista, turvalangoista riippumatta. Oli se seteli kätevä, ei tarvinnutkaan mukaan vaunulastilista kolikoita tai vaikka plootuja, jotka saattoivat painaa jopa 8 kg/kappale.
Mikä muuten takaa, ettei maailmalla liiku miljardeittain esimerkiksi dollareita, joita on vain jaeltu, joilla ei ole oikeaa katetta?
Rahaa pitää olla sopivasti. Sillä pitää tulla toimeen joka päivä. Sitä tulee olla niin paljon, että voi tavoitella jotakin, siis pitää voida säästää. Rahaa pitää voida käyttää suunnitelmallisesti.
Jos rahaa on liian vähän, sen puute näkyy koko elämässä.
Jos rahaa on liikaa, se menettää merkitystään ja arvoaan, kunnes taas olet sopeuttanut menosi uuteen tulotasoon tai varallisuuteen.
Tavalliselle ihmiselle avain onkin sopeuttaminen, joko runsauteen tai niukkuuteen.
Kasvu on ainoa elämänmalli länsimaissa. Kasvu edellyttää kuluttamista ja jatkuvaa kuluttamisen lisäämistä. Aika selvä juttu, mutta kuinka lisäät kulutusta, säästät ja saat yhä pienempää tuloa samaan aikaan. Kaikkitietävä ekonomisti saattaa samassa julkilausumassaan vaatia vaikka näitä kaikkia. Maksajansa suulla...
Yhä enemmän tietenkin kulutamme kaikenlaiseen tavaraan. Totta kai haluamme yhä uusia elämää helpottavia tuotteita, välttämättömyystarvikkeita, ravintoa. Mutta aina on myös tehokkaampaa markkinointia ja "tarvitsemme" yhä uusia tuotteita.
Rahaa kuluu kuitenkin yhä uusiin yhteiskunnan tuottamiin tarpeisiin. Yhä uudet asiat ovatkin yllättäen maksullisia ja tuotteistamalla vaikka palvelut, ennen yhdellä maksulla selvityistä asioista maksatkin nyt viiteen eri suuntaan ja alkuperäisen maksun verran kaikille. Mitä ihmettä ovat vaikka energiavero tai siirtomaksu? Miten entinen kotipalvelu onkin nyt siivouspalvelua, kotisairaanhoitoa, seurapalvelua, ruokapalvelua, puhtauspalvelua, ostospalvelua?
Ja silti yhteiskunta on köyhempi kuin koskaan ja "julkinen sektori on paisunut liian suureksi".
Jos rahaa on todella paljon, sillä ei enää ole edes välinearvoa sitten kun sinulla on jo kaikki.
Harva tekee Gatesit eli lahjoittaa rahan pois. Ei, raha sijoitetaan. Raha sijoitetaan tuottamaan suurin mahdollinen voitto, ja kohta taas on sama ongelma, mihin se raha pannaan.
Voisiko sen rahan sijoittaa vaikka johonkin työllistävään omassa maassa tai johonkin yleishyödylliseen, ei vain osinkotuloja tuottavaan? No eipä tietenkään.
Kun rahaa on paljon, se on vain bittejä ja numerosarjoja. Napin painallus voi kaataa valtion koko talouden.
Vaikka koko maanosan talouden, olemmehan samaa konkurssia kaikki EU:ssa.
Rikkaus on sitä, että varallisuutta on huikeasti enemmän kuin vertausryhmälläsi. Rikkaus on hyväksyttävää, siihen toki saa pyrkiä, se on laillista.
Onko kaikki kuitenkaan moraalisesti oikein? Esimerkiksi yhtiö, joka ostaa vaikkapa Kreikan valtionlainapapereita 60 prosentin arvolla, ei suostu neuvottelemaan velan järjestelyistä, vaatii Kreikkaa maksamaan lainan korkoineen täydestä arvostaan ja käärii miljardivoitot, toimii täysin laillisesti. Mitäpä väliä sillä, irtoaako Kreikka eurosta tai aiheutuuko koko EU:a koskeva kriisi, mitäpä väliä silläkään, että useimmat muut firmat ovat mukana velkajärjestelyissä ja kohtuullistamassa saataviaan, jopa lainoja anteeksiantamassa.
Meitä lähempänä ovat työttömyyden, irtisanomisten ja palkkamaltin aikana kuitenkin kaikenmaailman optiot ja bonukset ja pomon monisatakertainen palkka, osakkeenomistajien osinkojenjako huonoinakin aikoina.
Henkilökohtaisesti minua kuitenkin eniten sapettaa saamattomuus vastuunjaossa. Palkansaaja ja muukin tuloveronmaksaja ylläpitää koko yhteiskuntaa, iso raha vaatii aina vain lisää tukea, lakeja turvakseen ja monenlaista helpotusta. Ja tappio sosialisoidaan, kellepä muulle kuin tuloveroa maksavalle.
Kyllä pitäisi olla valtioilla ja valtioliittymillä rohkeutta sanoa, että politiikan tulee ohjata taloutta, ei talouden politiikkaa.
1 kommentti:
Pääomatuloista ei saisi muka maksaa progressiivista veroa? Syyksi sanotaan mm., että kukaan ei sitten sijoittaisi Suomeen.
Syyksi sanotaan myös, että sijoittaman ottamasta riskistä tulee saada korvaus. Onkohan palkansaajalla nyt ihan samanlainen riski: ei ole olemassa enää elinikäisiä ammatteja, on jatkuva riski YT-neuvotteluista, lomautuksista , työttömyydestä samaan aikaan kun yhyeiskunnan tukiverkot tahallaan rapautetaan.
Lähetä kommentti