Aamulla unohtuivat villasukat yläkertaan. Ei saa mennä herättämään ketään yläkertaan! Siis tuli takkaan, ja Mummon tekemät minileivät syötiin tulen loimussa ja lämmössä. Samalla voitiin arvailla, voisiko tänään lähteä Mikonsaareen laavuretkelle, kun on niin sumuista.
Mummo soitti, että pitäisi nopeasti pukea ulkovaatteet, hän tulee heti koulukäynniltä ja sitten Vaari ja Leo vievät hänet töihin. Samalla reissulla sitten me miehet pääsisimme sinne metsäretkelle.
Suhauksessa olivat vaatteet päällä ja Vaarilla eväät pakattuna. Ja metsään mentiin, ajettiin Mikonsaaren parkkipaikalle.
Ihailtiin linnunpönttöjä ja pehmeää sammalta, tökittiin jäätyneitä sieniä vaellussauvalla.
Sitten päästiinkin jo näköalakalliolle.
Katselimme sinivuokkojen lehtiä ja laskimme tarkkaan joka lehden kohdalla kolmeen. Oli jättimäntyjä: piti monta kertaa pysähtyä ja katsoa suoraan juurelta ylös, niin puu on vielä mahtavampi. Oli paljon kysymyksiä, paljon pohdintoja: miesten juttuja ja salaisuuksia en tietenkään paljasta, mutta mukana oli kuitenkin esimerkiksi kotoa muuttamista ja ikävää, vieraslajeja metsässä ja muuta tärkeää ja vaikeaa vastata. Leo halusi, että Vaari menee edeltä, ettei eksytä.
Mutta sitten näkyikin tuttu paikka, mahdottoman iso kaatunut kuusi järvessä. Sitä olivat pienet onkimiehet tulleet toista kautta ihailemaan ja ihmettelemään kesällä. - Oi ei!
Keppi auttoi kivikoissa, ja sitten oltiinkin jo laavulla. Vaari teki tulet, ja kun se kunnolla paloi, Leo lisäili puita; puita ei saa heittää, ne pitää asetella, ja sehän osattiin.
Oli luvattu nakkeja ja keksejä ja tikkavad-mehua. Leo ilmoitti, että hänen mielimehuaan ei enää olekaan puolukkamehu, vaan... (tässä kohtaa Vaari luuli, että mustikka-vadelmamehu) omenamehu.
Kyllähän se mehu kelpasi kuitenkin. Miesten jutut jatkuivat.
Harva laavu on näin oikein rakennettu. Tämä ei ole hehtaarihalli, ja tuli on riittävän lähellä lämmittämään. Polttopuut toimme tullessamme, leppä on hieno juttu!
Kalliot ovat mahdottoman liukkaat. Ja heti, kun Vaari kielsi menemästä reunalle, kommentti oli:
- Minä menen vain katsomaan, kuinka jyrkkää on. Matalallakin kalliolla on vihertävää, salakavalaa levää.
Vuoren kuningas on aika hyvä kiipeämään. Odotin ihan turhaan, että pyydetään auttamaan alas. Ylös ja alas mennessä ei turhia aikailtu. Olisi ollut kuva, jossa kuningas seisoo tuossa, mutta onneksi se on epätarkka eivätkä suvun naiset saa sitä nähdä.
Muinaiset maanviljelijät kokosivat täällä kiviä keoiksi. Olisi houkuttelevaa kuvitella kasoja haudoiksi, mutta pelkkä ympäristön tasaisuus ja lehtomaisuus kertoo, että ollaan entisellä kaskialueella. Lehto on kesällä aivan huikea lintupaikka - ja hyttyspesä.
Latoon piti tietysti kurkistaa. Seinän väri jaksaa kiinnostaa niin Vaaria kuin poikaakin.
Polku loppui. Leo sanoi, että hän ei jaksa enää kauppaan Vaarin kanssa, ja niin Vaari ja Lännenmies - Leo ajelivat Tykkiin takaisin. Vaarilla ja Leolla on sama hatun numero, jos Leo pitää piponkin päässään.
Ihan mahtavaa on kulkea yksinkin. Ihan mahtavaa on saada kaveri mukaan. Mutta aivan parhautta on saada katsella viisivuotiaan silmin maailmaa. Valtava ihmemaailma avautui - taas - Vaarillekin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti