Tämä juttu sai alkunsa siitä isosta ärsytyksestä, jonka kaikkien TV-ohjelmien tallennettuna katsominen aiheuttaa. Niin, meillä on ElisaViihde. Se mahdollistaa ohjelmien todella helpon ja rajattoman tallentamisen, tärkeimpänä pontimena voida kelata nopeasti mainosten ohi ja katsoa ohjelma sinällään. Joskus harvoin toki halutaan ohjelma ihan sisällön takiakin "nauhoittaa".
Seurauksia? Mitään ei katsota reaaliajassa. Esimerkiksi uutiset jäävät iltapuolella näkemättä.
Usein joutuu katselemaan sinistä tekstipohjaa, kun päävalitsija on puhelimessa, netissä tai hakemassa iltapalaa, eihän toki voi antaa TV-ohjelman pyöriä sillä aikaa. Edes sillä aikaa!
Olen siis joutunut hankkimaan uuden , vähän edellistä (14´´) isomman television alakertaan sovun säilyttämiseksi.
Vika ei oikeastaan siis olekaan ElisaViihteen (tai tallentavan digiboxin sinulla?). Vika on suhteettomassa määrässä mainoksia. Jokaisessa tunnin ohjelmassa on korkeintaan 40 minuuttia itse ohjelmaa ja loppu mainoksia, lisänä oman kanavan tai konsernin toisen kanavan kehumista. Usein käy - tuntuu käyvän - niin, että tv-katselun ohessa muita askareita suorittaessaan sattuu näkemään aina vain juuri ne mainokset. Ja kuulemaan, mainos kun kajahtaa ohjelmaa voimakkaammin tai ainakin poikkeavalla tavalla.
Ohikelaaminen on siis melkein pakollista, erittäin harvoin mainoksissa on mitään minun tarvitsemaani, ainakaan haluamaani tai edes kunnon informaatiota uudesta tuotteesta.
Oletan, että mainos on "ilmaisuuden" perusta. Kanava rahoittaa toimintansa - mutta mitä ilmaista on maksaa tuotteiden hinnoissa yhä kasvavat markkinointikulut?
Oletan myös, että mainoskanavat hyvin tietävät ohikelaamisen yleistymisen ja keksivät piankin jonkin vastatoimen, esimerkiksi sen, että koko ajan ruudussa pyörii mainos pikkukuvana teksteineen.
Ihan varmasti en osta tuotetta, jonka mainos ärsyttää. Ärsytyksen ei tarvitse olla edes oikeaan syyhyn perustuvaa. Esimerkiksi kielioppivirhe tai slangi mainoksessa ei varmaan kerro tuotteen huonoudesta. Jos mainos on selvästi profiloitu juuri minulle esimerkiksi ikäperusteella, suututtaa. Tai se, että Vitaepro-mainos nielee sen keskellä olevan e:n, vaikka kyse on ilmiselvästi joko muoto vitae [Vite:] tai sitten lisätystä e-vitamiinista. Selkeästi ulkomaalainen puhumassa dubattua suomea se vasta niskavilloja nostaakin. Alipainoiset tytöt, liian hienot ihmiset ja ympäristöt, tarpeettomat tuotteet, huh, huh. Eikä edelleenkään puututa ilmiselviin epätotuuksiin ja totena kerrottuun liiotteluun tai näennäistieteellisyyteen.
Houkutteleeko hyväkään mainos ostamaan tuotetta? Monta kertaa muistaa mainoksen hyvän kertomuksen, mutta ei muista, mitä mainostettiin. Usein myös tahalliset ja selkeät stereotypiat ja mahdottomuudet suorastaan ovat hauskoja ensimmäiset kymmenen kertaa.
Ihan varmasti hyllystä huutaa se tv:stä tuttu. Ihan varmasti mainosten elämänmalli aiheuttaa minunkin ostosteni suuntautumista. Ihan varmasti olen piilovaikuttamisen uhri - en sentään halukas uhri. Heräteostot? Enpä ole juuri huomannut, sepä se! Paino sanalla huomannut...
Mutta huonostikin mainostettu, siis tuttu, saattaa lyödä laudalta tosihyvänkin tuotteen valintatilanteessa.
Printtimainonta ei ole tiensä päässä. On joitakin lehtisiä, joita oikeasti tutkin. Varsinkin kausitavaraa, vaikka autonlämmitintä, saatan suorastaan etsiä, tai viimeksi porakonetta. Jotkin kuvastot ovat mielenkiintoisia - muista piilottaa lelukuvastot joulun alla! Mutta näin päin se toimii, ei niin, että minulle työnnetään miljoona lehtistä, joista sitten vain kahta tutkin. Loppu on saastaa. En todellakaan tarvitse jatkuvasti kultakoruja, muotivaatteita, huonekaluja, autoja, terveyskaupan tuotteita, meikkejä. (Asyndeton, viimeinen sanaväli ilman ja-sanaa, kuvatkoon luettelon jatkumista vielä.)
On oikein hurmaavaa lukea ikivanhoja mainosjulisteita sekä lehtimainoksia, oikeastaan ilmoituksia. Myytävänä kananuorikoita lauantaina tk 7.pvä Lemi kk klo 11, Huttula klo 12 jne. Tikkaita, räystäskouruja samaan tyyliin myytiin. Sitten tuli runoja: Järvellä ei enää souda venonen - mut Kirkkokadulla on Nenonen. Tai sai pentuna katsella mustavalkeita (mustaruskeita, 30-luvun Suomen Kuvalehtiä) piirrosmainoksia vanhoista aikakauslehdistä, tekstit ovat, olivat jo silloin, hiukkasen vuosien saatossa muuttuneet... Jossain vaiheessa ilmoitus muuttui reklaamiksi ja lopulta mainokseksi, ja kun televisiokanavan rahoituksen takia mainos on tärkeämpi kuin ohjelma itse, olemme nyt jo tässä, kamalassa kehitysvaiheessa. Ja johan puhelimeen tunkee mainos, tietokoneeseen samoin.
Jos olen päättänyt laittaa kalaa, katson toki lehdestä ruokamainokset kalaa etsien. Saattaa sieltä samalla tarttua silmään muutakin, sitä en voi kieltää, vaikkapa kahvitarjous. Ihan varmasti en lähde mainosten perässä risteilemään eri marketeihin.
Ai että katso YLE:n kanavia, ei ole mainoksia! Eikö: hyvin monessa välissä pyörii ohjelmamainos, illasta iltaan ne samat tiedot tulevista ohjelmista. Jopa kymmenen minuuttia joutavanpäiväistä, esimerkikisi ennen pääuutislähetystä ei kannata ajoissa kääntää ykköselle.
Mitäs minusta. Minulla on kaksi telkkaria, saan katsoa vaikka urheiluruudun. Mutta te muut tohvelisankarit, anonyymit kotikiusatut, ottakaa joskus se kapula pois vaimon ulottuvilta, ei tarvitse illasta iltaan mennä Emmentaaliin. Yrittäkää edes. Jos se mököttää, mitäs uutta siinä, se on tasaluontoinen eli aina äkäinen?
Seurauksia? Mitään ei katsota reaaliajassa. Esimerkiksi uutiset jäävät iltapuolella näkemättä.
Usein joutuu katselemaan sinistä tekstipohjaa, kun päävalitsija on puhelimessa, netissä tai hakemassa iltapalaa, eihän toki voi antaa TV-ohjelman pyöriä sillä aikaa. Edes sillä aikaa!
Olen siis joutunut hankkimaan uuden , vähän edellistä (14´´) isomman television alakertaan sovun säilyttämiseksi.
Vika ei oikeastaan siis olekaan ElisaViihteen (tai tallentavan digiboxin sinulla?). Vika on suhteettomassa määrässä mainoksia. Jokaisessa tunnin ohjelmassa on korkeintaan 40 minuuttia itse ohjelmaa ja loppu mainoksia, lisänä oman kanavan tai konsernin toisen kanavan kehumista. Usein käy - tuntuu käyvän - niin, että tv-katselun ohessa muita askareita suorittaessaan sattuu näkemään aina vain juuri ne mainokset. Ja kuulemaan, mainos kun kajahtaa ohjelmaa voimakkaammin tai ainakin poikkeavalla tavalla.
Ohikelaaminen on siis melkein pakollista, erittäin harvoin mainoksissa on mitään minun tarvitsemaani, ainakaan haluamaani tai edes kunnon informaatiota uudesta tuotteesta.
Oletan, että mainos on "ilmaisuuden" perusta. Kanava rahoittaa toimintansa - mutta mitä ilmaista on maksaa tuotteiden hinnoissa yhä kasvavat markkinointikulut?
Oletan myös, että mainoskanavat hyvin tietävät ohikelaamisen yleistymisen ja keksivät piankin jonkin vastatoimen, esimerkiksi sen, että koko ajan ruudussa pyörii mainos pikkukuvana teksteineen.
Ihan varmasti en osta tuotetta, jonka mainos ärsyttää. Ärsytyksen ei tarvitse olla edes oikeaan syyhyn perustuvaa. Esimerkiksi kielioppivirhe tai slangi mainoksessa ei varmaan kerro tuotteen huonoudesta. Jos mainos on selvästi profiloitu juuri minulle esimerkiksi ikäperusteella, suututtaa. Tai se, että Vitaepro-mainos nielee sen keskellä olevan e:n, vaikka kyse on ilmiselvästi joko muoto vitae [Vite:] tai sitten lisätystä e-vitamiinista. Selkeästi ulkomaalainen puhumassa dubattua suomea se vasta niskavilloja nostaakin. Alipainoiset tytöt, liian hienot ihmiset ja ympäristöt, tarpeettomat tuotteet, huh, huh. Eikä edelleenkään puututa ilmiselviin epätotuuksiin ja totena kerrottuun liiotteluun tai näennäistieteellisyyteen.
Houkutteleeko hyväkään mainos ostamaan tuotetta? Monta kertaa muistaa mainoksen hyvän kertomuksen, mutta ei muista, mitä mainostettiin. Usein myös tahalliset ja selkeät stereotypiat ja mahdottomuudet suorastaan ovat hauskoja ensimmäiset kymmenen kertaa.
Ihan varmasti hyllystä huutaa se tv:stä tuttu. Ihan varmasti mainosten elämänmalli aiheuttaa minunkin ostosteni suuntautumista. Ihan varmasti olen piilovaikuttamisen uhri - en sentään halukas uhri. Heräteostot? Enpä ole juuri huomannut, sepä se! Paino sanalla huomannut...
Mutta huonostikin mainostettu, siis tuttu, saattaa lyödä laudalta tosihyvänkin tuotteen valintatilanteessa.
Printtimainonta ei ole tiensä päässä. On joitakin lehtisiä, joita oikeasti tutkin. Varsinkin kausitavaraa, vaikka autonlämmitintä, saatan suorastaan etsiä, tai viimeksi porakonetta. Jotkin kuvastot ovat mielenkiintoisia - muista piilottaa lelukuvastot joulun alla! Mutta näin päin se toimii, ei niin, että minulle työnnetään miljoona lehtistä, joista sitten vain kahta tutkin. Loppu on saastaa. En todellakaan tarvitse jatkuvasti kultakoruja, muotivaatteita, huonekaluja, autoja, terveyskaupan tuotteita, meikkejä. (Asyndeton, viimeinen sanaväli ilman ja-sanaa, kuvatkoon luettelon jatkumista vielä.)
On oikein hurmaavaa lukea ikivanhoja mainosjulisteita sekä lehtimainoksia, oikeastaan ilmoituksia. Myytävänä kananuorikoita lauantaina tk 7.pvä Lemi kk klo 11, Huttula klo 12 jne. Tikkaita, räystäskouruja samaan tyyliin myytiin. Sitten tuli runoja: Järvellä ei enää souda venonen - mut Kirkkokadulla on Nenonen. Tai sai pentuna katsella mustavalkeita (mustaruskeita, 30-luvun Suomen Kuvalehtiä) piirrosmainoksia vanhoista aikakauslehdistä, tekstit ovat, olivat jo silloin, hiukkasen vuosien saatossa muuttuneet... Jossain vaiheessa ilmoitus muuttui reklaamiksi ja lopulta mainokseksi, ja kun televisiokanavan rahoituksen takia mainos on tärkeämpi kuin ohjelma itse, olemme nyt jo tässä, kamalassa kehitysvaiheessa. Ja johan puhelimeen tunkee mainos, tietokoneeseen samoin.
Jos olen päättänyt laittaa kalaa, katson toki lehdestä ruokamainokset kalaa etsien. Saattaa sieltä samalla tarttua silmään muutakin, sitä en voi kieltää, vaikkapa kahvitarjous. Ihan varmasti en lähde mainosten perässä risteilemään eri marketeihin.
Ai että katso YLE:n kanavia, ei ole mainoksia! Eikö: hyvin monessa välissä pyörii ohjelmamainos, illasta iltaan ne samat tiedot tulevista ohjelmista. Jopa kymmenen minuuttia joutavanpäiväistä, esimerkikisi ennen pääuutislähetystä ei kannata ajoissa kääntää ykköselle.
Mitäs minusta. Minulla on kaksi telkkaria, saan katsoa vaikka urheiluruudun. Mutta te muut tohvelisankarit, anonyymit kotikiusatut, ottakaa joskus se kapula pois vaimon ulottuvilta, ei tarvitse illasta iltaan mennä Emmentaaliin. Yrittäkää edes. Jos se mököttää, mitäs uutta siinä, se on tasaluontoinen eli aina äkäinen?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti