sunnuntai 2. marraskuuta 2014

Aerat

Mika Waltari kuvaa Turms kuolemattomassa upeasti maailmanajan muuttumista toiseksi.
Tapahtuu kerta kaikkiaan niin isoja asioita, että ei voi enää puhua samasta aerasta.
Historia on täynnä saman tapaisia rajapintoja.  Maanviljelyn alkaminen ja ravintoturvallisuus aikaansai yhteiskunnat, kaupan, kulttuurin ja ennen kaikkea väkiluvun valtavan kasvun ja mm. kulkutautien leviämisen.  Kirjoitustaito tallensi ja jakoi menneen tiedon.  Löytöretket, tähtitieteen kehitys ja ennen muuta kirjapainotaito lisäsivät tietoa ja jakoivat sitä niin paljon, että keskiaika voidaan syyllä katsoa loppuneeksi.

Yhä on samanlaisia rajoja.  Atomiaika on toivottavasti vain siirtymävaihe?  Tiedon aikakausi?  Postteollinen aika? Stanislaw Lem, suosikkiscifistini, ajattelee esimerkiksi niin, että ajoittain ihminen kehittää niin hienoa kybertekniikkaa, että se alkaa monistaa ja kehittää itseään ja kaappaa vallan.  ja sitten aikanaan tämä kyberelämä taas kehittää valkuaisaineisiin perustuvaa elämää, joka...  Sykli on miljardeja vuosia.
Eikä ihmisen alku eräässä hänen jutussaan ole kuin vahinko, avaruusaluksen jätesangon vastuuton tyhjennys syrjäiselle planeetalle, ja ihmistä kutsutaankin limaskaksi.

Emme voi antaa sanoja tulevaisuuden historioitsijalle.  Hänhän on toivottavasti objektiivinen ja kertoo kaiken, ei vain vallanpitäjää miellyttävää pravdaa.  Olisi varmaan tarjolla useitakin hienoja nimityksiä ajallemme, olisi hienoa kuvitella elävänsä murrosaikaa, josta alkaa vaikka Yhteisvastuun aika.  Onhan alkuja: ympäristöstä huolehtiminen, kehitysyhteistyö, ilmastosopimukset, rauhanturvaaminen, sosiaalipolitiikka ja muu yhteiskunnan huolenpito,...
Alkuja, maistiaisia, eivät koske kaikkia. Globaalisti ei toimi mikään näistä.

Voi olla, että aikamme saa esimerkisi nimen Ahneuden aika?  Yhä suurempi rikkaus keskittyy yhä harvemmille, eikä tämä aika osaa mitata sitä yhteiseksi hyväksi.  Yksi nimitarjokas olisi Länsimaiseen elämänmalliin pakottamisen aika.  Kaikin keinoin, jopa asein, mutta toki enemmän talouden keinoin kaikki muut yhteiskuntamallit ajetaan alas.

Yksi varmimmista aikakauden nimiehdokkaista tulee siitä, että yhteiskuntien rakenteita puretaan ja yhteisvastuu loppuu.  Olisiko voinut esimerkiksi 80-luvulla voinut kuvitellakaan, että rikkaammat ajat purkavat vaivalla aikaansaadut turvaverkot?  Millaisena aikana onkaan saatu aikaan esimerkiksi oppivelvollisuus ja ilmainen koulutus, sairausvakuutus, eläkejärjestelmät, työttömyysturva, sosiaalituet, neuvolaverkko.  Kun ei ollut, mitä jakaa, siis oikeasti oli niukkuutta, osattiin kuitenkin tehdä tarpeen, ei määrärahan mukaan.  Tätähän ei nykyaika tajua: ajetaan alas toimiva ja hyvin tarpeellinenkin, ainakin paikallisesti ajan nimeksi sopisikin Alasajon aika.

Yhä pienempi porukka, lähinnä palkansaajat, maksavat kaiken.  Vapaamatkustajia eivät ole eläkeläiset, tukien varassa elävät, sairaat, vaan kas kummaa, ne, jotka ovat pelanneet talouden sekaisin ja sosialisoivat tappiot.   Miten suomalainen palkansaaja on velvollinen maksamaan koko Euroopan kuntoon, siinä on selittämistä.

Miten väännetään ajalle nimi siitä, että talous pyörittää politiikkaa eikä politiikka taloutta?   Eihän voi olla mahdollista, että pieni rikaiden kerho päättää, miten yhteiskunta toimii.  Muistaakseni yhteiskunnassa on muitakin tehtäviä kuin tuottaa heille lisää.

Ei kommentteja: