Ekonomistit olivat taas viisaita ja ohjeistivat Suomen hallitusta. Hetemäen finanssipolitiikan asiantuntijaryhmä julkaisi listansa.
Oletan, että olisi viisainta tehdä juuri päin vastoin. (Ei nyt sentään: kannattaa lukea kunnolla, siinä paperissa on varmasti paljon hyvää, jopa välttämätöntä.)
Yhtään lamaa, finanssikriisiä, taantumaa ei ole ajoissa ennustettu. Päin vastoin, juuri ekonomistit ja talousviisaat ovat olleet koijareille kuiskuttelemassa, kuinka lainat muutetaan yliarvostetuiksi arvopapereiksi, joilla voidaan käydä kauppaa, kuinka verot kierretään, kuinka kursseja heilutellaan, kuinka kuplista joku hyötyy. Laman tekijöitä!
Lamasta suurin osa kärsii. Mutta kas: se ekonomisti on myös kuiskuttelemassa, kuinka sekin firma, johon lama ei suoranaisesti vaikuta, saa tekosyyn tehostaa, virtaviivaistaa, parantaa tuloskuntoa. Onpa olemassa jopa sellaisia, joita palkataan juuri tätä varten toimitusjohtajiksi, ja kun firma on saatu kuntoon, he siirtyvät uuteen.
Jälkiviisaita on aina. Nytkin: kummasti ne omat ohjeet unohdetaan, sanotaan vain kuinka olisi pitänyt tehdä. Mutta kun ne muut.
Ekonomistissa on sisäänrakennettuna perusvika. Hänelle on tärkeintä sijoittaminen, pankkien ja osakkeenomistajien etu. Ymmärrettävää, jopa vassarille, tämä on sikäli, että työpaikkojen luominen ja ylläpitäminen vaatii rahaa. Sen sijaan en ikinä voi ymmärtää, miksi palkansaaja, tavallinen työntekijä kerran toisensa jälkeen joutuu lähes yksin kantamaan vastuun paitsi sijoittajien töppäilyistä ja suhmuroinnista, myös sosiaalituvasta, sairaanhoidosta - yhteiskunnasta. Nyt esitetään esimerkiksi kulutuksen verotuksen lisäämistä - kolahtaa pienituloiseen taas eniten, kun esimerkiksi ruoka ja asuminen vievät taas lisää, huomattavasti suuremman osan tuloista kuin suurituloisella.
On ihan helppo lyödä miljardeilla, huoltosuhteilla, eläkepommeilla, loistyöllä, julkisen talouden vajeella, taloustermeillä.
On helppo todistaa, mikä on Suomelle edullista - se Suomi vain tarkoittaa jotakin ihan muuta kuin suomalaiset ihmiset.
Ei taida olla semmoista talouskoulutusta, joka kouluttaisi humanismia, ihmisestä välittämistä, sosiaalista ajatusta? Eikä ole ollut: ei marxilainen talousoppi ainakaan toteutuneessa muodossa ollut oikein. Samalla koulutuksella ekonomisti on osakkeenomistajan asialla ja yhteiskunnan palveluksessa - ristiriita?
Kaikkien ekonomistien ykkösajatus on eläkeiän nostaminen. Miten se sattuu yhteen työelämän kuviteltujen tarpeiden kanssa, vähenevien työpaikkojen kanssa? Miksi tuontityövoima on parempi kuin ikääntyneen tukeminen? (Vastaus piillee huoltosuhteessa). Miten ekonomistit ajattelivat tukea työssäjaksamista?
Toinen ikuinen ohje on kulutuksen lisääminen. Se onkin helppoa, kun joutuu lomautetuksi tai työttömäksi tai vähintäänkin noudattaa palkkamalttia. Yksikään ekonomisti ei älähdä, kun EK julistaa liian korkeaa palkkatasoa tai liian tiukkaa irtisanomissuojaa - vaikka toinen ekonomistiporukka on useita kertoja osoittanut, että Suomi on maailman kilpailukykyisimpiä maita!
Ekonomisti, mitä se on? Onko se esimerkiksi kauppatieteen maisteri tai ekonomi? Vai onko se syväkurkku, jota on vain totuttu kuuntelemaan?
Mikä vain, mutta aivan samoin kuin sotaa ei voi antaa kenraalien johdettavaksi, valtiontaloutta ei voi ekonomistien johdettavaksi antaa.
Seuraava hallitus saa aikamoisen perinnön riippumatta siitä, viivästytetäänkö kestävyysvajeen hoitoa vai hoidetaanko se heti. Karmein ajatus on, että seuraava hallitus aloittaa koko sotesopan ja kuntarakenneuudistuksen ihan alusta ja heittää romukoppaan koko valtavan työn ja kumoaa monta muutakin tämän hallituksen päätöstä.
Mutta ei se mitään. Palkansaaja maksaa!
Oletan, että olisi viisainta tehdä juuri päin vastoin. (Ei nyt sentään: kannattaa lukea kunnolla, siinä paperissa on varmasti paljon hyvää, jopa välttämätöntä.)
Yhtään lamaa, finanssikriisiä, taantumaa ei ole ajoissa ennustettu. Päin vastoin, juuri ekonomistit ja talousviisaat ovat olleet koijareille kuiskuttelemassa, kuinka lainat muutetaan yliarvostetuiksi arvopapereiksi, joilla voidaan käydä kauppaa, kuinka verot kierretään, kuinka kursseja heilutellaan, kuinka kuplista joku hyötyy. Laman tekijöitä!
Lamasta suurin osa kärsii. Mutta kas: se ekonomisti on myös kuiskuttelemassa, kuinka sekin firma, johon lama ei suoranaisesti vaikuta, saa tekosyyn tehostaa, virtaviivaistaa, parantaa tuloskuntoa. Onpa olemassa jopa sellaisia, joita palkataan juuri tätä varten toimitusjohtajiksi, ja kun firma on saatu kuntoon, he siirtyvät uuteen.
Jälkiviisaita on aina. Nytkin: kummasti ne omat ohjeet unohdetaan, sanotaan vain kuinka olisi pitänyt tehdä. Mutta kun ne muut.
Ekonomistissa on sisäänrakennettuna perusvika. Hänelle on tärkeintä sijoittaminen, pankkien ja osakkeenomistajien etu. Ymmärrettävää, jopa vassarille, tämä on sikäli, että työpaikkojen luominen ja ylläpitäminen vaatii rahaa. Sen sijaan en ikinä voi ymmärtää, miksi palkansaaja, tavallinen työntekijä kerran toisensa jälkeen joutuu lähes yksin kantamaan vastuun paitsi sijoittajien töppäilyistä ja suhmuroinnista, myös sosiaalituvasta, sairaanhoidosta - yhteiskunnasta. Nyt esitetään esimerkiksi kulutuksen verotuksen lisäämistä - kolahtaa pienituloiseen taas eniten, kun esimerkiksi ruoka ja asuminen vievät taas lisää, huomattavasti suuremman osan tuloista kuin suurituloisella.
On ihan helppo lyödä miljardeilla, huoltosuhteilla, eläkepommeilla, loistyöllä, julkisen talouden vajeella, taloustermeillä.
On helppo todistaa, mikä on Suomelle edullista - se Suomi vain tarkoittaa jotakin ihan muuta kuin suomalaiset ihmiset.
Ei taida olla semmoista talouskoulutusta, joka kouluttaisi humanismia, ihmisestä välittämistä, sosiaalista ajatusta? Eikä ole ollut: ei marxilainen talousoppi ainakaan toteutuneessa muodossa ollut oikein. Samalla koulutuksella ekonomisti on osakkeenomistajan asialla ja yhteiskunnan palveluksessa - ristiriita?
Kaikkien ekonomistien ykkösajatus on eläkeiän nostaminen. Miten se sattuu yhteen työelämän kuviteltujen tarpeiden kanssa, vähenevien työpaikkojen kanssa? Miksi tuontityövoima on parempi kuin ikääntyneen tukeminen? (Vastaus piillee huoltosuhteessa). Miten ekonomistit ajattelivat tukea työssäjaksamista?
Toinen ikuinen ohje on kulutuksen lisääminen. Se onkin helppoa, kun joutuu lomautetuksi tai työttömäksi tai vähintäänkin noudattaa palkkamalttia. Yksikään ekonomisti ei älähdä, kun EK julistaa liian korkeaa palkkatasoa tai liian tiukkaa irtisanomissuojaa - vaikka toinen ekonomistiporukka on useita kertoja osoittanut, että Suomi on maailman kilpailukykyisimpiä maita!
Ekonomisti, mitä se on? Onko se esimerkiksi kauppatieteen maisteri tai ekonomi? Vai onko se syväkurkku, jota on vain totuttu kuuntelemaan?
Mikä vain, mutta aivan samoin kuin sotaa ei voi antaa kenraalien johdettavaksi, valtiontaloutta ei voi ekonomistien johdettavaksi antaa.
Seuraava hallitus saa aikamoisen perinnön riippumatta siitä, viivästytetäänkö kestävyysvajeen hoitoa vai hoidetaanko se heti. Karmein ajatus on, että seuraava hallitus aloittaa koko sotesopan ja kuntarakenneuudistuksen ihan alusta ja heittää romukoppaan koko valtavan työn ja kumoaa monta muutakin tämän hallituksen päätöstä.
Mutta ei se mitään. Palkansaaja maksaa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti