Ajelin töihin vähän kiertotietä, houkutti nähdä. Mikäs, kiirehän ei ole, odottaa se aamukahvi ja päivän lehti. Ja ukotkin ovat ihan tyytyväisiä, kun ei heti ole se käskynjako.
Oli satanut lunta 6 cm: no ei sitä mitattu ole, mutta jos olisi seitsemän, olisi pitänyt laittaa aurat liikkeelle muuallekin kuin keskikaupungille. Siis kuusi, aina.
Kivasti se kuusi senttiä näkyi! Lastenvaunuja piti vetää, kun työntää ei jaksanut. Rollaatorimummo seisoi paikallaan ja odotti apua, olisi edes älynnyt istua ja soittaa, oli sillä oma penkki ja kaikillahan kännykkä on. Joku yritti pyörällä ja joutui taluttamaan, kivan näköistä, lapsi ja kaksi kassia kyydissä. Olipa autokin mahastaan kiinni yhdessä risteyksessä, kun pääkadun lumet oli aurattu kivaksi penkaksi poikkikadun päähän.
Kannatti kiertää omakotialueen kautta, ja loppumatkasta näin vielä, kuinka aura heitti lumet pyörätielle seisomaan seuraavaan lumisateeseen asti ainakin.
On ollut ihan mukava viikko. Joka päivä on sen verran lunta tullut, että voi sanoa kuudeksi sentiksi, kukaan ei voi todistaa seitsemäksi. Eipä ole tarvinnut omakotialueille auroja laittaa. On syntynyt aika pätevä lumipatja: odotan innolla seuraavaa nuoskakeliä, saamme autot mahastaan kiinni. Ja sitten voi vielä vähän aikaa odottaa auraamista, niin että pakoputket ja alustat ovat kovilla jäätyneihin röyskyihin ja harjanteisiin osuessaan. Pikkupakkasella on paljon vaikeampi ja kalliimpi karhutakin, mutta silti saadaan tonttien sisäänajoihin sitten aivan mahtavat paakkukasat ja laiskat omakotiasujat töihin.
Saisikohan tänä vuonna ennätyksen puhki? Viime talvena tuli kyllä ehkä lyömätön tulos: 14 kertaa ajatin Valtakadun puhtaaksi, sitten vasta laitoin auran Tykkiin. Saavutuksen arvoa lisää, että Valtakadulla ei juuri kukaan aja, kaikki kauppa kun on Myllymäessä.
Pojilla on muitakin ennätyksiä rikottavana, eimerkiksi montako seinälaattaa saa jäämöykkyjä lennättämällä rikki yhdellä reissulla, ovatpa parhaat kehuneet jopa rikotuista lämpömittareista, aidoista, liikennemerkeistä, muunto- ja puhelinliittymäkopeista. Ja paskapuhetta on, ettei muka aurata: Tykissä olemme saaneet joka talvi auraamalla kinokset niin isoiksi, ettei katuränneihin mahdu kääntymään iso auto, vaikka paloauto saati sitten kaksi ajoneuvoa kohtaamaan tai ohittamaan. Ruikuttavat pysäköintipaikoista - auratkoon tilaa pihoihinsa.
Tämä homma vaatii pitkän kokemuksen ja harjaannuksen. Jotkut yksityiset traktorimiehet joskus yrittivät aurailla aina tarvittaessa, mutta saatiin heidätkin ruotuun ottamalla lähtökäsky kaupungin koordinoitavaksi. Samalla saatiin aikaan se, että jo auratuille kaduille usein ilmestyy seuraava kone ja aurailee uuden lumipenkan omakotiasukkaiden porteille. No eihän se penkka niin iso voi olla, mutta kun se koko päivän siihen jämähtää, pois ottamisessa on hienosti työtä ja kiusaa.
On myös syytä tuntea kaava: esimerkiksi Tykissä ei ole yhtään katua merkitty pääkaduksi, joten minun täytyy ihan itse osata järjestää aurauslumivallit aina tiettyjen katujen päähän estämään töihinajon. Olen usein aamusella päässyt näkemään autoilijoita lapion kanssa yrittämässä puskea vallin läpi.
Työtä piisaa. On vielä ennen lounasta ehdittävä suunnitella, mihin tänään jätetään rekat sutimaan risteykseen tai ylämäkiin, mihin muualle hiekkaa ei laiteta. No, onneksi alkaa olla jo rutiinia ja näkemystä: kaikki ongelmapaikat tiedän, on mukava kierrättää hiekattomuutta ja pitää autoilija vireänä.
Pyysin eilen liikuntavirastosta latukartan, jotta voisin palvella vielä paremmin hiihtäjiäkin.
Miten voisin saada aurauslumet vielä paremmin lentämään laduille hiekkoineen ja suoloineen, missäs niitä hiihtotunneleita onkaan? Tai latu lähellä tietä muuten vaan? Skinnarilan ladulla olen harjoitellut jo monta vuotta, toistaiseksi vasta yhdeksän kertaa joutuu hiihtäjä ottamaan sukset pois jalasta. Paras kohta on se siinä raviradan lähellä, missä mäestä saisi kovan vauhdin, mutta hiekan takia pitää kokonaan pysäyttää. Se on se kohta, jolla kerran hakkasin kollegat kilpailussa, oli kuvadokumentti ja kaikki! (Seuraava kilpailukuvani on tässä alla: olen saanut olla vaikuttamassa tämän kevyenliikenteenväylän suunnitteluun. Se ei ole keskeltä korkeampi, niin että vesi saadaan jäämään keväällä viikoiksi ja ihmiset hyppimään koiranpaskoja pitkin!)
Mutta kyllä täältä pitää löytyä vielä hiekoittamattomia ylityskohtia, edes yksi.
On syytä myös tietää, milloin on Maakaasuhiihto, milloin Saimaan hiihto: pitää muistaa soittaa viljelijöille, että osaavat kalkita juuri oikean kohdan ladusta ja pellosta. Pitää myös tehostaa hiekotusta ylityskohdissa, silloilla ja tunneleissa.
No nyt alkaa olla jo kiire, olin unohtaa, että tänään suunnitellaan sitä yhteistä kevyen liikenteen ja hiihtotunnelia. Täytyy pitää huolta siitä, että tunneli on riittävän kapea, hiekoituksen pitää peittää koko pohja. Ja pitää muistaa sanoa pojillekin, että koko väylä pitää muuallakin sepelöidä, ettei pulkkaa tai Stigaa voi vetää saati potkukelkkaa ajella.
---
Ihan oikeasti, vaikka kunnossapitoporukat tekevät varmasti resurssiensa rajoissa kaiken, minkä voivat, joskus tuntuu kuin olisi joku tämmöinen jästipää suunnittelemassa ja ohjaamassa touhua.
Syytä voi kuitenkin paremminkin oikeasti etsiä poliitikoista kuin tekijöistä, niin että hyvää jatkoa vain.
Oli satanut lunta 6 cm: no ei sitä mitattu ole, mutta jos olisi seitsemän, olisi pitänyt laittaa aurat liikkeelle muuallekin kuin keskikaupungille. Siis kuusi, aina.
Kivasti se kuusi senttiä näkyi! Lastenvaunuja piti vetää, kun työntää ei jaksanut. Rollaatorimummo seisoi paikallaan ja odotti apua, olisi edes älynnyt istua ja soittaa, oli sillä oma penkki ja kaikillahan kännykkä on. Joku yritti pyörällä ja joutui taluttamaan, kivan näköistä, lapsi ja kaksi kassia kyydissä. Olipa autokin mahastaan kiinni yhdessä risteyksessä, kun pääkadun lumet oli aurattu kivaksi penkaksi poikkikadun päähän.
Kannatti kiertää omakotialueen kautta, ja loppumatkasta näin vielä, kuinka aura heitti lumet pyörätielle seisomaan seuraavaan lumisateeseen asti ainakin.
On ollut ihan mukava viikko. Joka päivä on sen verran lunta tullut, että voi sanoa kuudeksi sentiksi, kukaan ei voi todistaa seitsemäksi. Eipä ole tarvinnut omakotialueille auroja laittaa. On syntynyt aika pätevä lumipatja: odotan innolla seuraavaa nuoskakeliä, saamme autot mahastaan kiinni. Ja sitten voi vielä vähän aikaa odottaa auraamista, niin että pakoputket ja alustat ovat kovilla jäätyneihin röyskyihin ja harjanteisiin osuessaan. Pikkupakkasella on paljon vaikeampi ja kalliimpi karhutakin, mutta silti saadaan tonttien sisäänajoihin sitten aivan mahtavat paakkukasat ja laiskat omakotiasujat töihin.
Saisikohan tänä vuonna ennätyksen puhki? Viime talvena tuli kyllä ehkä lyömätön tulos: 14 kertaa ajatin Valtakadun puhtaaksi, sitten vasta laitoin auran Tykkiin. Saavutuksen arvoa lisää, että Valtakadulla ei juuri kukaan aja, kaikki kauppa kun on Myllymäessä.
Pojilla on muitakin ennätyksiä rikottavana, eimerkiksi montako seinälaattaa saa jäämöykkyjä lennättämällä rikki yhdellä reissulla, ovatpa parhaat kehuneet jopa rikotuista lämpömittareista, aidoista, liikennemerkeistä, muunto- ja puhelinliittymäkopeista. Ja paskapuhetta on, ettei muka aurata: Tykissä olemme saaneet joka talvi auraamalla kinokset niin isoiksi, ettei katuränneihin mahdu kääntymään iso auto, vaikka paloauto saati sitten kaksi ajoneuvoa kohtaamaan tai ohittamaan. Ruikuttavat pysäköintipaikoista - auratkoon tilaa pihoihinsa.
Tämä homma vaatii pitkän kokemuksen ja harjaannuksen. Jotkut yksityiset traktorimiehet joskus yrittivät aurailla aina tarvittaessa, mutta saatiin heidätkin ruotuun ottamalla lähtökäsky kaupungin koordinoitavaksi. Samalla saatiin aikaan se, että jo auratuille kaduille usein ilmestyy seuraava kone ja aurailee uuden lumipenkan omakotiasukkaiden porteille. No eihän se penkka niin iso voi olla, mutta kun se koko päivän siihen jämähtää, pois ottamisessa on hienosti työtä ja kiusaa.
On myös syytä tuntea kaava: esimerkiksi Tykissä ei ole yhtään katua merkitty pääkaduksi, joten minun täytyy ihan itse osata järjestää aurauslumivallit aina tiettyjen katujen päähän estämään töihinajon. Olen usein aamusella päässyt näkemään autoilijoita lapion kanssa yrittämässä puskea vallin läpi.
Työtä piisaa. On vielä ennen lounasta ehdittävä suunnitella, mihin tänään jätetään rekat sutimaan risteykseen tai ylämäkiin, mihin muualle hiekkaa ei laiteta. No, onneksi alkaa olla jo rutiinia ja näkemystä: kaikki ongelmapaikat tiedän, on mukava kierrättää hiekattomuutta ja pitää autoilija vireänä.
Pyysin eilen liikuntavirastosta latukartan, jotta voisin palvella vielä paremmin hiihtäjiäkin.
Miten voisin saada aurauslumet vielä paremmin lentämään laduille hiekkoineen ja suoloineen, missäs niitä hiihtotunneleita onkaan? Tai latu lähellä tietä muuten vaan? Skinnarilan ladulla olen harjoitellut jo monta vuotta, toistaiseksi vasta yhdeksän kertaa joutuu hiihtäjä ottamaan sukset pois jalasta. Paras kohta on se siinä raviradan lähellä, missä mäestä saisi kovan vauhdin, mutta hiekan takia pitää kokonaan pysäyttää. Se on se kohta, jolla kerran hakkasin kollegat kilpailussa, oli kuvadokumentti ja kaikki! (Seuraava kilpailukuvani on tässä alla: olen saanut olla vaikuttamassa tämän kevyenliikenteenväylän suunnitteluun. Se ei ole keskeltä korkeampi, niin että vesi saadaan jäämään keväällä viikoiksi ja ihmiset hyppimään koiranpaskoja pitkin!)
Mutta kyllä täältä pitää löytyä vielä hiekoittamattomia ylityskohtia, edes yksi.
On syytä myös tietää, milloin on Maakaasuhiihto, milloin Saimaan hiihto: pitää muistaa soittaa viljelijöille, että osaavat kalkita juuri oikean kohdan ladusta ja pellosta. Pitää myös tehostaa hiekotusta ylityskohdissa, silloilla ja tunneleissa.
No nyt alkaa olla jo kiire, olin unohtaa, että tänään suunnitellaan sitä yhteistä kevyen liikenteen ja hiihtotunnelia. Täytyy pitää huolta siitä, että tunneli on riittävän kapea, hiekoituksen pitää peittää koko pohja. Ja pitää muistaa sanoa pojillekin, että koko väylä pitää muuallakin sepelöidä, ettei pulkkaa tai Stigaa voi vetää saati potkukelkkaa ajella.
---
Ihan oikeasti, vaikka kunnossapitoporukat tekevät varmasti resurssiensa rajoissa kaiken, minkä voivat, joskus tuntuu kuin olisi joku tämmöinen jästipää suunnittelemassa ja ohjaamassa touhua.
Syytä voi kuitenkin paremminkin oikeasti etsiä poliitikoista kuin tekijöistä, niin että hyvää jatkoa vain.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti