Valtavat uudistukset aikana, jolloin niihin ei ollut varaa tai ei todellakaan ollut varaa!
Suomi oli maatalousyhteiskunta, oli muutama ruukki, jokunen skotti tai norjalainen puuhaamassa teollisuuden alkua. Näillä mentiin - mutta eikös kirkko puuhannut kiertokoulun, valtiovalta piirijakoasetuksen, isännät rakensivat koulun kylille.
Ei ollut varaa 20-luvullakaan säätää oppivelvollisuutta ja kansakoululakia, mutta ne säädettiin - ja kansa nousi uskoakseni juuri siksi yhdeksi eturivin maaksi maailmassa.
Ei varmasti ollut myöskäään rahaa peruskoululakiin 60-luvun lopussa ja peruskoulun toteuttamiseen kaikkineen 70-luvulla. Seurasi maailmanmenestys. Miten on ollut varaa oppilashuoltoonkaan?
Todella vaatimattoman elintason 40-luku toi neuvolaverkon, josta varmaan kaikki olemme hyötyneet.
60-luvulla tuli sairausvakuutuslaki, mikä piti sairastamisen köyhänkin oikeutena. Myöhemmät polvet ovat tehneet parhaansa vesittääkseen tätä, esimerkiksi korvaustaksat ovat usein kaukana todellisista kustannuksista. Mutta vaikkapa sairaalavuorokauden hinta on edelleen kohtuullinen. Terveyskeskukset pelaavat, miten pelaavat, mutta niihinkin oli joskus "varaa". Ja koko sosiaaliturvan verkosto, miten se joskus pystyttiin rahoittamaan?
1970-luvun oloja on vaikea verrata nykyaikaan, mutta olipa varaa päivähoitolakiin, jopa subjektiiviseen päivähoito-oikeuteen. Rikkaammat ajat ovat nakertaneet lakia, esimerkiksi ryhmäkoot, pätevyysvaatimukset on huoletta katsottu ohjeiksi, ei lain kirjaimeksi.
Ay-toiminta, palkkaa työstä! Työttömyysturvaa, työolot kuntoon, työterveydenhuolto. Paljon on aikaan saatu, yhteistyöllä. Nyt on työnantajan tavoite suurin mahdollinen tuottavuus eli suurin tuotto pienimmällä panostuksella. On kehitetty YTK:n kaltaiset, vain työttömyyskassat, joista jää pois olennainen osa, esimerkiksi joukkovoima, neuvotteluoikeudet, oikeusaputurva ilman omavastuuta.
Kapitalismi on muuttunut finanssitaloudeksi, mikä tarkoittaa, että yhteiskuntavastuu on loppunut. Operatiivinen johtaja kantaa vastuuta vain suurimmasta mahdollisesta tuotosta osakkeenomistajille, ei enää vastuuta työllisyydestä, kansakunnan hyvinvoinnista (New Deal). On palattu omistajan ylivaltaan.
Patruunatalous? Olihan se omistajan täydellistä valtaa ruukissa tai sahalla, mutta useimmat patruunat sentään huolehtivat työläistensä asumisesta, jopa terveydestä, virkistyksestä, koulutuksesta. Ja patruunalla oli lisäksi näkymä tulevaisuuteen, nykyinen finanssipoliitikko näkee vain kvartaalin ja seuraavan tulosvaroituksen tai kurssinousun.
Miten kvartaalitalous olisi sovitettavissa kunnallistalouteen tai valtiontalouteen? Ei mitenkään.
Neljän vuoden vaalikausikin on aivan liian lyhyt.
Kun kerran olemme siirtyneet finanssitalouteen, meillä ei ole varaa ylläpitää yhteiskuntaa.
Tänä aikana lapsesta on tullut menoerä, vanhuksesta taakka. Sairaus on pelkkiä kustannuksia työnantajalle ja työtön on rikollinen loinen.
Mitään edellä luettelemaani uudistusta ei varmaan säädettäisi nyt, kun rahaa on oikeastaan enemmän kuin koskaan. Syy on ilmeinen: kohtuuton osuus yhteiskunnan tuloista jää sijoittajalle. Tarvitaan New Deal, toisen kerran.
Kummallisinta tässä on, että halulla tahdomme tuon päättäjäporukan jatkavan, maailmanlaajuisesti.
Harkitsin pitkään, kuuluuko otsikkoon kysymysmerkki vai ei. Harkitsen yhä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti