Tunnen suurta kiusausta kaivella muistin lokeroista niitä harvinaisuuksia. Harva on niitä nähnyt, harva voisi siis väittää vastaan. Eikä kauan tarvitse miettiä, kun löytyykin todella kaunista, oma maakuntakukkamme kangasvuokko. Tai imikkä. Karjalanruusunkin olen löytänyt, se tuhoutui samalla kuin paras tietämäni kangasvuokkoesiintymäkin teollisuusrakennusten alle.
Todella arkinenkin on kaunis. Mitä vikaa on esimerkiksi kukkia täynnään olevassa tuomessa?
Liian vahva tuoksu - rajoittaako se kauneutta?
Usein on niin, että vähän on kaunista. Yksivärisyys ei häpeä lainkaan kirjavan joukossa.
Esimerkiksi metsätähti on kaunis, sen lehdet muodostavat toisen tähden. Se on todella tähti, tuikkii esimerkiksi kuusikon hämärässä. Mutta se on hento, ei kestä maljakossa - ei siis kaunis? Rentukkakaan ei kelpaa samasta syystä, lisäksi ainakaan minusta sen tuoksu ei miellytä. Sitä paitsi, rentukka on ehkä paremminkin komea kuin kaunis. Komeita ovat mielestäni myös esimerkiksi tulikukat ja iirikset. Moninkertaista tähtirakennetta löytyy myös esimerkiksi mataroiden lehtikerroksista. Ahaa, tarkkailepa siis muutakin kuin vain kukkaa tai kukintoa!
Useaan kukkaan liittyy jokin muisto, opittu asia, mielleyhtymä, joka osaltaan sitä rumentaa tai kaunistaa. Ei nokkonen ole ruma, saati horsma. Yleisyys tai arkisuus ei oikeastaan rumenna, estää vain näkemästä. Myrkyllisyys on paha juttu, allergian aiheuttaminen samoin. Kukka, jota lapsena keräsit maljakkoon, on tietenkin kaunis yhä. Kissankäpälä tuo oikeasti mieleen kissantassut. Kielo on Suomen kansalliskukka, siis kaunis, vaikka onkin myrkyllinen ja ainakin täällä liioittelevan runsas. Voiko hyvältä tuoksuva olla ruma? Näsiä on äitienpäiväkukka, sinivuokko kevään airut.
Useita kukkia täytyy alentua katsomaan läheltä, ennen kuin koko kauneuden huomaa. Silmäruoho on tyypillinen esimerkki: voi sitä hienon hienojen yksityiskohtien määrää, voi sitä pikkutarkkaa väritystä muka mitättömässä valkoisessa kukassa.
Tieto lisää näkemistä, kun osaa etsiä yksityiskohtia? kauneus ei siis olekaan vain näkemistä? Tieto antaa kuvan esimerkiksi kasvin muista vaiheista kuin kukinnasta. Huikean hienoja ovat esimerkiksi tulikukkien ja ohdakkeiden lehtiruusukkeet. Voikukan karvapallo on aika hieno myös, mutta esimerkiksi horsman ihoon tarttuva "pumpuli" vattupusikossa ei riemastuta, ei myöskään pajun kauniin hedekukan muuttuminen ikäväksi roskaksi.
Kolme kukkaa on aika vahvoilla kauneimmaksi. Kangasvuokko sisältää myös ihania muistikuvia omasta lapsuudestani sekä oppilaistani. Keto-orvokki, se trikolor, on ihan sellaisenaan huippua, mutta siihenkin liittyy mustoja kivoista luontokokemuksista.
Lumme taas tuo raukean kesäpäivän, veneen lipumisen, kivan seurueen mieleen.
Olen minä sen verran avara, että saat ihan itse päättää omasi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti