Mistä tuntee kesän?

Sinivuokko, pajut, näsiä, kevätpiippo, valkovuokko, korvasieni, koivu,leskenlehti, kangasvuokko - joko tuli rajan ylitys keväästä kesään? Otetaan lisää: käenrieska, ketunleipä, rentukka, voikukka. No niillä huituvilla on kesän jo pakko olla, ja kun tuomi ja kielo kukkivat, luonto on jo selvästi kesämekossa.

Mitäs Markku? Aamupakkanen muuttuu aamukoleudeksi, yhä tarvitaan mopoillessa välihousutkin, paksut hanskat, kunnon takki. Jalkineiksi ei edes päivällä osaa vielä etsiä merreleitä ja reikäkenkiä, vaan jyrää menemään mustilla puolikengillä. Kosto tulee syksyllä, silloin taas ei osaa luopua sporttisandaaleista. On näköjään koululaisillakin vaikeaa, aamulla ei ole tarpeeksi päällä ja iltapäivällä on liikaa.

Varma kesän merkki ovat rullaluistimet. Mutta se on aamuilulaji minulle, eikä tänä aamunakaan ollut kuin se seitsemän astetta. Kun aamukahville voi ja haluaa mennä pihaan, on kesä. Harmikseni kahviseurani, naapurin kissat, eivät enää liikuskele täällä, muuttivat isäntäperheen mukana.
Kesää tarkoittaisi myös, että tammen tai omppupuun alla on kiva lueskella.

Ahaa! Kesä pitää tehdä. Ainakaan lukemaan ei ehdi, ennen kuin piha on kunnossa, istutukset suurin piirtein tehty, nurmikko lujaa ja kantavaa. Viikonloppuna siis kesä joutuu ison askelen, kun pikkumiehet tulevat vaarin apulaisiksi. Ainakin orvokkilaatikko on yhdessä saatava tuoksumaan, sillä tokihan miehillä pitää olla kasteltavaa.

Turhaa pohdiskelua tämä on sikäli, että elimistö on vielä koulurytmissä. Kesä alkaa kevätjuhlasta ja lakkiaisista, pulinat pois!