keskiviikko 20. maaliskuuta 2013

Miten uusi tosihyvä sänky voi olla harmin aihe


Ei. En tarvitse. En halua. Mitä lisäarvoa saan verrattuna nykyiseen, minähän nukun kuin tukki eikä minun selkäni kremppaa? Mutta kun kaveri on ehdottomasti tarvitsemassa?
Mukaan siis. Mikäs kauppa niitä Tempur-sänkyjä myykään? Ja jos aikoo vierekkäin nukkua, kai se samanlainen sänky sitten pitää minullakin olla?

Kaupassa haahuilimme ensin yksin. Löytyi sänkytyyppi helposti. Kävimme koemakaamassa ja samalla mainosvideota katsomassa ihan omin päin. Hyvin torkutti - ihan yhtä hyvin torkuttaa kotinojatuoli tai oma entinen, hyvälaatuinen jousipatja kunnon petareineen.

Myyjää etsimään, ja sattui somasti, hän vapautuikin juuri. Alkoi opastus, mutta kohta tulikin jo toinen, asiantuntija, parempi kehuja. Ja rupesi löytymään malleja ja vaihtoehtoja, oli nousevaa pääpuolta, jalkopäätä, erillistä sänkyä ja yhteiseen kehikkoon laitettavaa. Tyynyjäkin oli varmaan viittä sorttia. Koemaattiin, tutkittiin. Tai siis Ritva tutki, minusta oli ihan somaa köllötellä. Oikeastaan aivan sama: ei kiinnostanutkaan.

No sitten päädyimme kokonaisuuteen, jossa on molemmilla erillinen sänky yhteisessä kehikossa. Ritulla on yksi moottori enemmän kuin minulla, hän saa halutessaan hieronnan, minä vain voin nostella kumpaa päätä tahansa tai vaikka molempia yhtä aikaa. Tilaus tehtiin, tyynyt saatiin kokeiltavaksi viikonlopun yli. Toimitusaika oli useita kuukausia - aikaa minulle kypsyä ajatukseen, että uutta tulee.

Soitin toissapäivänä kauppaan, olisiko sänky tullut. No oli, sovittiin tuonti ja asennus (myyjä kaksi kertaa muutti aikaa). Ja tänään auto tuli sovittuna aikana. Jalat kannettiin sisään, yksi moottoriyksikkö - tässä vaiheessa hoksasin sanoa oviaukkojen mitat. No, ei uskottu, oma mittanauha piti poikien ottaa ja mitata: ei mahdu kehikko sisään. Tarkistettiin, soiteltiin tehtaalle: ei voi purkaa osiin, on kokonaan verhoiltu, kulkuaukon pitää olla 189 cm.
Vanha talo, ja perinteitä kunnioittaen olemme harkiten jättäneet vanhat sisäovet paikoilleen, ovat ns. 180-senttiset eli kulkukorkeus on 176 cm. Kehikon paksuus on 29 cm, ei siis mahdu mitenkään kulmittainkaan.

Tässä vaiheessa soitin Ritvan paikalle, Mikko haki. Piti helmoihin suojaan päästä - ei, piti saada vahvistus sille, että tilataan kaksi erillistä kehikkoa ja pannaan ne vierekkäin. Ei ole parisänky se, mutta minkäs teet.

Kuinka ollakaan, myyjällä on vapaapäivä. Myyjä tulee vasta kymmeneksi töihin ja ehtinee ottaa yhteyttä vasta noin yhdeltätoista. Ongelma voi olla , että tilasimme kehikon tietämättä, että se ei olekaan palikoista koottava niin kuin kaikki muut huonekalut nykyään. Voiko kaupan tältä osin perua? Voiko kehikkoa käyttää niiden kahden erillisen kehikon maksamiseen? Eli myyjä ei kertonut vai me emme kertoneet tarpeeksi?

Ja vanha sänky on kierrätetty, vanhat patjat autossa menossa seuraavaan paikkaa. Kiva!
Ritun synttäreiden takia on muutakin puuhaa tarpeeksi. Heti synttärien jälkeen lähdemme ulkomaille - saa nähdä milloin sänkyepisodi jatkuu.

1 kommentti:

Markku Aalto kirjoitti...

No hommahan hoituu. Viides päivä huhtikuuta tulee kehikko verhoilijan avustuksella riisuttuna, osina, ja kootaan paikallaan sängyksi.