maanantai 18. maaliskuuta 2013

Kevään merkkejä


Pitkän pimeän jälkeen on kevätväsymys. Väittävät, että kyse on D-vitamiinivajauksesta. Isäni tosin, kannustavasti, ilmaisi, että syysvelttous muuttuu kevätväsymykseksi.

Valo on tärkeää. Pohjoisen asukkaat kärsivät pimeästä, eivät kylmästä. Lisää siihen liian pitkä loska-aika keväin ja syksyin, ja ymmärrät, miksi rakastan tätä seutua, jossa on oikeat neljä vuodenaikaa.

Kyllä minä ulkona olen kaikkina vuodenaikoina. Mutta valo vetää ulos muutkin. Kuin elämä alkaisi uudestaan. Luonnossa konkreetistikin, mutta mitä muuta ovat aurinkolasit, värikkäät kevätvaatteet, kokoontumiset niemennokkiin.

Nyt on, minne mennä. Jopa city-ihminen nauttii. Mutta esimerkiksi jäälle voi mennä ilman suksia, mihin vain. Suolla on lumikenkäaika. Keväthankiainen kantaa luisteluhiihtäjän kauas vieraaseen maisemaan. Jopa meillä saatetaan suunnitella eväsretkeä laavulle.
Jokaisesta tulee väkisinkin kevään merkkien bongaaja, jos ulos nenänsä pistää.

Kevään taitaa aloittaa lehtopöllön puputus. Vai olisiko tuo viherpeipon ryystäminen tai titityy? Varsinaisesti en havainnoi, tietoisesti: ykskaks sitä vain huomaa olevansa vaikkapa äänimaisemassa tai katsomassa rungon ympäri hippaa leikkiviä oravia ja herää kevääseen. Ja saman tien huomaa paljon muutakin.

Lähde aikaisin liikkeelle. Mene vaikka niin arkipäiväiselle lenkille kuin lentokentän ympäri. Jos hiihtelet - et hiihdä - näet ainakin kahdessa kohdassa jäniksiä. Tikan pärrytyksen kuulet, jos poikkeat Maasotakoulun lenkille. Töyhtöhyyppä naukaisee lentokentältä ja lentokoikkelehtii iloksesi. Automaattisesti rekisteröi koivujen punaiset latvat ja lepän urpujen ja pajunkissojen koon.

Lokki on täällä kevään merkki. Rannikollahan se on koiko vuoden se sama rosmo. Varikset lentelevät myös jään yllä, etsivät sinttejä avantojen vierillä ja käyvät moittimassa vain huvikseen liikkuvia. Teeret aloittelevat varovasti, suolla ja aukeilla, jopa jäällä heitä voi katsella.

Varma kevään merkki on kuitenkin, että auto alkaa tuntua likaiselta ja tunkkaiselta niin sisältä kuin päältäkin. Ja talvikumeja ei viitsisi enää rapistella. Mopokin huutaa akkua paikalleen ja kyselee, eikö se tie alkaisi vähitellen olla sula.

Varmoja kevään merkkejä ovat myös hyppynarut ja twistit, koiranpaskakirjoitukset, unohtuneet lapaset ja pipot ja Tykin kentän pyörätien satametrinen uima-allas. Kaikki nämä puuttuvat, ei siis ole vielä kuin aavistus keväästä.

Ei kommentteja: