Vuosi ja viisi kuukautta?

Kahdeksan, seitsemän,... Siitä pois-lasku on jo alkanut: yksi veljistäni on jo kaatunut rivistä, nyt on toinen teholla, tajuttomana, eikä herätetä.

Vuosi ja viisi kuukautta hän on vanhempi kuin minä, senkö verran minulla on siis aikaa vielä nauttia elämästä?

Olen tietyssä mielessä hyvässä kunnossa. Jaksan monenlaista, nautin liikunnasta, vaeltelusta, metsätöistä. Teen välillä ammattityötäni. Mutta joka iskias, joka kihtikohtaus esimerkiksi vie liikkuntakykyä, kunto rapautuu nopeastikin, jos ainoa liikunta on nojatuolista
ruokapöytään.
Normaalitalvi tarkoittaa minulle noin tuhatta kilometriä laduilla. Tänä vuonna, kun kelit ovat parhaat, iskias ja kihti ovat rajoittaneet toistaiseksi määrän noin kahteensataan.
Ovat ne sellaisia herroja, että kokoukset, iltatyöt eivät läheskään niille rajoittajina pärjää.

Teholla oleva veljeni on ollu meistä se liikunnallisin silloin nuorempana. Mutta kymmeniä vuosia hän on ollut kipujen vanki, kepein köpöttelijä. Mitä auttoi liikunta lopultakaan: kenties antoi kuitenkin hyviä ja vireitä vuosia lisää?
Nopea lukija, oivaltava kirjoittaja. Jaksoiko edes näitä? Hyvin nopea marjanpoimija ei ainakaan voinut jatkaa, eikä muutenkaan luonnossa liikkuminen enää juuri mahdollista ollut.

Itseänihän tässä kirjoitan? Kun nukahdin rattiin ja olin parin sentin päässä hengenlähdöstä 2006 alkukesällä, kävin elämääni läpi. Oikeastaan olisin ollut tietyssä mielessä valmis lähtemään! Oli ollut rikas elämä, ihmissuhteet olivat kunnossa, olin saanut jotakin aikaankin. Joku muistaisikin, mutta kukaan ei olisi minusta riippuvainen?

Nyt taas en millään joutaisi pois, vaikka samat asiat ovat toki voimassa. On kiva seurata vaarin poikia. En ole seniili (?), kelpaaan työhön ja saan uudenlaista arvostusta.
Elämä maistuu ja olen kykenevä ottamaan sen monella lailla vastaan, vaikka joka päivä joku kipu läsnä olisikin.
On tavoitteita: lähitavoite on tietenkin Ritvan syntymäpäivä, sitten ulkomaanmatka,...

Kiitos, kun luit. Tunnen tukesi.

Kuva on viime kesältä. Tuolta näytti silloin 63-vuotias äijä Puumalassa Ritun veljen mökillä.

--- Lisää aamulla 16.2.
Siis veljeni oli tukehtua ryynimakkaraan, mikä johti sydänpysähdykseen. Käly elvytti yksin parikymmentä minuuttia, sitten saapui yhdeksän miestä ottamaan vastuun ja Matti vietiin Peijakseen. Pumppu toimii, mutta nukutuksessa pidetään. Pelko ei ole sydän vaan aivojen mahdollinen happivajaus seurauksineen.