Uudenvuoden aattona vihdoin tuli nuoskakeli. Mutta vain 1 aste plussaa. Vain hangen pinta oli nuoskaa, ja iglupalat tuppasivat hajoilemaan paikalleen nostettaessa. Linna kohosi yli puolenvälin kuitenkin.
Uusi vuosi alkoi: yöllä oli ollut + 3, ja perustukset (kolauskasat) olivat antaneet noin 15 cm periksi, linna oli vinksallaan joka suuntaan. Ensin perustuksiin uutta, tiukkaan tampattua. Sitten sahalla seinä paloiksi, ja palat hyvin pystyyn tilkitsemällä. Ja sitten alkoi lähes koko päivän homma, mutta nousihan se. Ja aika komea onkin, sanoisin.
Piti tulla, luvattiinkin, pakkasta. Linna olisi varmasti pysynyt ja vankistunut. Mutta päivästä toiseen oli plussaa, huoli kasvoi. Sentään olin pari valokuvaa saanut.
Viimeistelemään ei päässyt: olin suunnitellut "lasisia" ikkunoita, mutta kun vesi ei ämpärisssä plussakelillä jäädy.
Linnan avajaisia piti lykätä.
Sitten tuli pari astetta pakkasta. Vettä jäätymään. Ämpärin kokoiset reiät seinään. Ja nyt on ikkunat, joiden läpi on kiva katsella tulen loimotusta soihduissa, lyhdyissä, roihuissa. Ja avajaiset pidettiin. Juhlavieraat olivat asianmukaisesti pukeutuneet toppavaatteisiin. Tarjolla oli aaltomuotoon leikattuja mätivoileipiä, kylmäsavulohileipiä ja grillillä paistettiin lammasryynimakkaraa ja jalopenomakkaraa. Totia, tietysti. Hyvähän tuossa lumiseinien suojassa tulen ääressä oli olla, hyvien ystävien seurassa.
Tähän mennessä linnassa on käynyt jo ainakin 9 ihmistä. Naapurin päivähoitolapset saivat syyn vaatia myös naapurin pihalle linnan.
Lumilinna - miksi ihmeessä? No, kun on lunta, suunnitelma , aikaa ja ei tarvitse olla tosikko.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti