Kauppa tekee parhaansa myydäkseen enemmän. Pakkauskokoja suurennetaan, eikä normikokki tee isosta määrästä monta ateriaa vaan yhden isomman. Jopa karkkipussit ovat jättikokoa, limpparipullot puolitoistalitraisia, kaljat laatikoissa.
Leipä ei kelpaa seuraavana päivänä. Tuoretta pitää olla! leipälaatikko pursuu leipää, joka on heittokunnossa, alimmat homehtuvat, kun tuoretta pitää olla.
Ja kuitenkin juuri nyt on parhaat mahdollisuudet säilyttää, on kylmiöt, pakastimet.
Ruokaa ei kunnioiteta. Ruoka ei ole Jumalan viljaa, koska sitä on runsaasti. Ei ole olemassa enää arkiruokaa: joka päivä voi syödä - ja heittää - vaikka lihaa.
Yhä enemmän on varaa olla ronkeli, syödä vain haluamaansa, jättää osa syömättä.
Jopa meillä, varakkaassa perheessä, oli tapana syödä seuraavan päivän lounaalla edellisen päivän päivällisen tähteet.
Tieto ravinnosta ja ravitsemuksesta on korkealla tasolla. Silti on muoteja, vaikkapa karppaus. On myöskin trendikästä haukkua esimerkiksi kouluruokaa. Kaikki tietävät - ainakin alakoulu opettaa - mistä mitäkin vitamiinia tai hivenainetta saa, mutta silti ns. roskaruoka kelpaa paremmin.
Ei, en toivo pula-aikaa. Hyväksyn myös makutottumukset. Erilaiset allergiat ja intoleranssit eivät myöskään ole koukuttelua. Mutta jotakin asenteelle ruokaan tulee tehdä. Olisiko namibialainen amboperhe hyvä opettaja? Kun menit ambotaloon vieraaksi, sinun tuli jättää osa ruoasta syömättä - muuten eivät naiseet ja lapset saa sinä päivänä ruokaa. Jos söit kaikki ja kehuit, aina kannettiin lisää, vaikka se viimeinenkin kana.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti