Lähikoulu on tavallinen peruskoulu, siis lapsi pyrkimään erityisluokalle tai erityiskouluun. Pitäähän kieltä osata, ilmaisutaitoja hankkia, musiikkia, liikuntaa opiskella enemmän.
Itse vanhemmat eivät saaneet soitonopetusta tai lahjat eivät rittäneet. Kielillä osataan lähinnä vaieta, ja ilmaisutaito on lähinnä aggressioita kotona. Liikunnassa oltiin kakkostasoa. Omia toiveita siis lapsen kautta! Mutta tässä pitää sanoa vahvasti: - Toisaalta...
Se lähikoulu on kuitenkin osa maailman parasta peruskoulua. Suomen loistava PISA-menestys on juuri koulujen yhtäläisyyttä ja tasa-arvoa maan kaikissa osissa.
Se lähikoulukin todennäköisesti painottaa joitakin asioita, esimerkiksi luontoa, ympäristöä, musiikkia, liikuntaa. (Valitettava totuus: koulujen välillä on jopa kahden vuoden eroja oppimisessa! Tämä kertoo kuitenkin enemmän oppilaista kuin koulusta.)
Mihin koulushoppailu johtaa, on jo osin näkyvissä. Koulut ovat eriarvoistumassa. Koska erityisluokille, erityiskouluihin on paljon hakijoita, on pidettävä pääsykoe: vain hyviä oppilaita meille, lähikouluihin jäävät loput. Sittenhän voikin ruveta laatimaan ranking-listaa koulujen opetustasosta, onneksi Opetushallitus ei tähän lankaan mene. (Lukiovertailuja aina tehdään, kumma kun oppilasainekseltaan tiukasti karsittu porukka menestyy)
Toinen ongelma syntyy siitä, että lapsi ei enää mahdukaan lähikouluunsa, se kun on muuttunut erityiskouluksi. Lapsi rahdataan siis kauas, samaan aikaan se erityiskoulun oppilas tuodaan kaukaa. Ihan konkreetti esimerkki on omalta koululta, onneksi hyvin hoidettuna: puolet koulua on englanninkielisiä luokkia, puolet tavallisia. Enkkuluokat tietysti mahtuvat. Mutta naapurikoulun venäjänkieliset tarvitsivat lisää tilaa, siis lähikoulusta kaapattiin säätiölle yhä lisää tilaa, luokka kerrallaan. Tilaa tarvittiin myös ruokasalissa , erityisluokissa ja jumppasalissa. Se hyvä hoito tarkoittaa sitä, että tontille rakennettiin päiväkoti ja lähikoulu sai neljä luokkaa sen yläkerrasta. Ja, tätä koulumme on aina korostanut, eliittiä ei ole synnytetty, lapset ovat samanarvoisia.
Hyväksyn voimakkaan erikoistumisen. Mutta en hyväksy peruskoulun rapauttamista ja tavallisen lapsen unohtamista. Vanhempien olisi myös syytä maksaakin jotakin erityisopetuksen kustannuksista, esimerkiksi koulumatkat tai erityismateriaalit.
Erikoistuminen on ison paikkakunnan asia, painotuksia pitäisi olla joka koulussa.
Koulushoppailu, "paremman" koulun hakeminen, on tuomittavaa.
Koulu voi muuttua "huonoksi" esimerkiksi siksi, että siihen sijoitetaan poikkeuksellisen paljon maahanmuuttajia. Tai koulun yhteydessä on vammaisten luokkia, käytöshäiriöisten luokkia. Jopa tietty opettaja voi olla uhkakuva!
Voi meitä vanhempia!
1 kommentti:
Jäi sanomatta:
Kunnat ovat hanakoita itsekin perustamaan erityisluokkia milloin mitäkin ainetta painottamaan. samaan aikaan normaaliopetukseen, mm. siihen lähikouluun ei ole varaa: tuntikehys ajetaan alas, sijaisia ei palkata, kalusto ja rakennukset rapistuvat, oppimateriaaleja ei ajanmukaisteta, kouluja lakkautetaan. Olisiko eriarvoistamista?
Lähetä kommentti