Marjastaja, sienestäjä on vapaa. Mihin vain voi mennä, mutta missä vain ei ole kohtuuetäisyydellä tiestä marjoja. Ja voi: joku ehti ensin!
Kamalaa on, jos suunnittelit meneväsi tiettyyn paikkaan, mutta siellä onkin jo auto!
Eihän sovi mennä MINUN marjapaikalleni, eivätkä nuo röyhkimykset tietenkään haluaisi minua viemään kaikkia marjoja. Kunnon marjapaikan löytäjä ei paikkaansa paljasta toisille, kulkee jopa kiertotietä, tulee ulos puskista ihan eri paikassa.
Kuusikymppiset ukot marjastavat. Toinen ryhmä on emännät. Isäntä sanoo, että pitää mennä metsään, kaupunkilaiset vievät muuten kaikki marjat, ja emäntä menee.
Nuoriso tietää, että marjoja saa pakastimesta, miksi mennä itikkaa syöttämään?
Turistiviisumilla maahan. Ei työsopimusta, tulot määräytyvät saaliin mukaan. Alkeellinen maksullinen majoitus ja massaruoka. Olisiko laissa porsaanreikiä, joista päätoimiset työntekijät livahtavat isännän eduksi läpi? Pitäisikö ammattimaista tuloa marjoista ja sienistä verottaa, pitäisikö poimijoiden asemaa parantaa. Pitäisi.
Mutta aivan varmasti heitä mahtuu saloille pyörimään ja marjaa riittää kaikille.
Suurin ruikuttaja on se, joka itse ei metsään mene?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti