Vaikka omnipotentti aina ajoittain luulenkin olevani, luonto jaksaa palauttaa minut maanpinnalle ajoittain aika rajustikin. Luulen, että kevät alkaa, ja kas, yöpakkaset jatkuvat vielä kuukauden. Hakkaan sementin paljaaksi, ja joka yö vesi jäätyy sille ja aamulla on peilijäätä. Yhä uutta sepeliä vain siivottavaksi! Siirtelen lumia kauemmas polulta ja varastoteltan vieretä, ja huomenna on kuitenkin lammikko sekä polulla että mopon alla. Eikä routa sula, vesi jää teltanpohjaan ja polulle seisomaan, eikä imeydy maahan.
Niin, kevät on nyt viivytellyt, toista kuukautta on menty ees taas. Tai siis siltä on tuntunut - mihin on kuitenkin kadonnut lumi Venlankadun puoleisen seinän vierestä, miksi nurmikkoakin on näkyvissä monessa paikassa? Silmut ovat valtavia ja tienvarren pajukot vihreitä ja punaisia. Kohta poksahtaa!
Ja sitten kun taas huomaa kevään edenneen, luulee vaikka mitä. Tänäänkin lähdin toiveikkaana suolle toteamaan, että lumen ja jään valtakunta on rikkumaton, ihan muutama mätäs vasta paistaa läpi. Metsässä ei saapas aina riitä, on lunta.
Mutta kun oli vihdoin se plussayö! Kun teltasta oli kuin olikin vesi hävinnyt mopon alta.
Lintupöntöt on siivottu, yksi uusikin rakettu. Liikettä on, talitintti käy ahkeraan autokatoksen seinän pöntöllä ja sinitiainen aikoo uuteen pönttöön: kunhan ei aikoisi liian pitkään, kohta tulevat hyönteissyöjätkin, ja kirjosieppo on aika nopea poika. Monena vuonna on talitintti voittanut, mutta joskus on yllättäen pöntöstä lentänyt myös pikkuvarpusia.
Nyt sataa okein kunnolla vettä. Mikään ei voisi minulle sääksi paremmin kelvata: tulin jo kotiin, lumi saa kovaa kyytiä, katupöly huuhtoutuu tai ainakin sitoutuu. Kyllä aamuihmistä taas palkitaan: ajelin mopolla Penttilän tienhaaraan ja takaisin, kiersin suon hankea polkien, haistelin, katselin, kuuntelin kevättä - ei hukkareissu, ei: oli toki lunta, mutta oli tikan pärryytystä, korppipari moikkaamassa, kurjenhuutoa, teerenpeliä. Eikä satanut, ei.
Varmin kevään luonnontapahtuma on kuitenkin pipojen ja hanskojen häviäminen katukuvasta, värikkäiden kevätvaatteiden ja nuhaisten nenien tulo. Ja varma merkki on myös twisti koulun pihalla, tai vesilammikko "apinatalon" alla estämässä kiipeilyä.
Koululaisilla taitaa olla n. 30 työpäivää enää?
Kuva on nimeltään "Timantteja", napattu Hämmäauteensuon laidan metsäautotieltä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti