Latupohja kantaa, on kova jääpatja. Astupa viereen: hyvä jos saapas riittää!
Valoa on tarpeeksi herättämään metsäänmenohalut, mutta metsä on pitkälti vielä talven valtakuntaa.

Pihalla on kesäisiä ruokavieraita, peipposia ja rastaita. Pihan vakiolinnut eli sinitiaiset, taltiaiset ja pikkuvarpuset tutkivat pönttöjä ja pitävät kevätkonserttiaan. Viherpeippo ryystää ja varikset jutustelevat. Minä päivänä vain voi olla joku hyönteissyöjä mukana, varmana kevään merkkinä. Mutta menepä suolle ja metsään, talvi lyö korville.

Metsä. Pakosta suhtautuminen metsään on ristiriitainen.

Vaarin metsä, äidin metsä. Nyt minun vastuullani, oletus on tietysti, että se hoidetaan, se ei ole taloudellinen rasite, metsä maksaa itse itsensä, teen kovastikin työtä. Raivaan, perkaan ojaa, teen metsätien parannusta. Tuon kaatoja ja raivausriukua kotiin pilkottuna. Talousmetsä, tuotantometsä, hyötymetsä - Martta-mummi kristallisoi idean: - Metsään ei saa turhaan mennä, tuokaa edes käpyjä hellaan!

Se toinen metsä on rauhoittumispaikka, hiljenemispaikka, retkipaikka. Tutkitaan, haistellaan, kuunnellaan. Ollaan. Tieto ei vähennä nautintoa, antaa vain lisää syitä olla utelias. Se, että metsä on henkinen koti, ei yhtään estä keräämästä marjoja ja sieniä tai vaikkapa hiihtämästä ja suunnistamasta.

Jonkinlainen kompromissi olisi, että talousmetsä on hyvässä kasvussa, sen verran raivattu, että siellä voi kulkea, aluskasvillisuus toipunut rajuimmista hoitotoimista, puuta otettaisiin sieltä täältä.

Niin opettaja, niin vaari olen, että metsässä on niitä peikkoja ja menninkäisiä ja vaikka mitä. Kun tulen tietynlaiseen puronvarteen, sammalkuusikkoon tai kalliolle, näen lapsen silmin, keitä siellä ilmiselvästi asuu. Ystävällisiä ovat he! Ystävällisiä, vaikka satuhahmojen pelottavuus oli monestakin syystä tarpeellista, tarkoituksellista: satu tuli jännittäväksi, mutta lapsi ei myöskään mennyt eksymään metsään tai hukkumaan rantaan, kun oli Vuorenpeikko tai Näkki kyttäämässä.

Ilokseni voin sanoa, että perheeni on ihan yhtä hupsua sakkia.

Kuva on paikasta, jossa asuu tonttuja. Pikkutonttujen parrat ovat kuivumassa!