Leirikoulussa oli vuorojen vaihtuessa aikaa tunnin verran kerätä herkkutatteja.
Ja niitähän piisasi, harmi, että leirillä ei ollut kuivuria, piti pyöräyttää pannulla sen verran, että kestivät kotiin ja pakkaseen.
Jo edellisenä päivänä keräsimme luontoretkellä newyorkilaiselle vieraallemme paljon, enkä oikeastaan nytkään joutunut sataakaan metriä leiriltä menemään.
Ja sitten menimme Ritvan kanssa metsään. Oli viesti kiirinyt muualtakin, Merenlahdella ja Jäkälässä olisi tatteja. Ystävät jopa soittivat, saisivatko tuoda.
Metsään menimme ns. Mäelle - parempia koordinaatteja ei anneta, sentään jonkin paikan haluan pitää omanani.
Tatteja ohitimme vissiin sata, otimme ehkä 50. Olisi pitänyt olla liikkeellä viikkoa aiemmin: nyt oli suurin osa jo valmiiksi syöty. 0-luokan sieniä saimme vain pari, mutta tulihan tuota kassillinen kaikkiaan.
Mutta oli kiikarissa muutakin. Jo mäelle noustessa indikaattoripaikkani osoitti, että torvisienet ovat nousseet. Kiersimme siis koko mäen, pari kilometriä, ja keräsimme kolme muovikassillista. Tänään hain vesisateen seasta vielä 15 litraa.
Ja kaksi tuntemaani paikkaa on vielä koskematta...
Sinne jäivät haapasienet, kantarellit, kehnikset. Sentään mustavahakasta otimme
tattien sekaan tuoksumaan, ja nam, valtavasti superpuhtaita lampaankääpiä.
Menee vuosia, jolloin ei herkkutatteja tule kuin härnäykseksi. Vielä harvemmin mokomia määriä torvisieniä tulee - kerään nyt ahneesti, vuosien varaksi. (Suppilovahveroita on yhä niin paljon, että en kerää ehkä ollenkaan.)
Ahneus potkaisi takaisin sitten illalla, oli korilllinen herkkutatteja omien lisäksi, oli kolme kassia torvisieniä siivottavana, oli lampaankääpiä sekä pihviksi että kuivattavaksi, joka tapauksessa nekin piti siivöta. Lampaankääpäpihvillä oli taas kiva yllättää ensikertalaisia, meillä oli pari vierasta saunomassa ja iltapalalla.
Viime kesä oli niin kehno sienikesä,että kelpasi pikkurousku ja limanuljaska. Mesisieniä otetaan ns. tavallisena vuonna, ei varmaan nyt. Kantarelli ei mikään suosikki olekaan, mutta olen kuivaillut keittotarpeita niistäkin.
Nyt todella jäävät miljoonat metsiin, kukaan ei noin paljon sieniä voi käyttää.
Ja ensi kesänä sitten?
Mutta oli sieniä tai ei, metsään pitää mennä.
Kuva on tämän aamun saaliista osa, kanttikset ovat eteisessä odottamassa siivousvuoroaan.
Toisen kuvan lisäsin syyskuun 1. päivänä. Kuva ei ole vain Ritun kunnostamasta keittiötuolista vaan se on tietysti säkitystä odottavista mustatorvisienipusseista. Lisää saa noin viikon päästä, niin että älä ole huolissasi kasan pienuudesta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti