Olipa kerran ihminen, joka todella muisteli Huutavan ääntä korvessa, edelläkävijää, parannusta vaativaa, Jeesuksen kastajaa, teloitettua. Johannes, Hannes, Hannu, Juha, Juhani, Jussi jne.
Nyt ollaan rannassa, hyvien ystävien seurassa. Kun karnevaaliaikaan paleltaa, otetaan kesällä ilo - ilo? - irti korkojen kanssa. Niin, otetaan.
Meille on tullut tavaksi olla ystävien seurassa, rentoutua täydellisesti, saunoa. Ja syödä hyvin. Hyvin on syötävä tietysti muutenkin, mutta kun 38 vuotta sitten sain viimeisen kerran tahtoa jotakin ja hääateriamme oli chateaubriand, päällä etikakanttarelleja, se velvoittaa.
"Alkeellisissa mökkioloissa" se ateria tietysti on vaatimaton mökkiateria.
Oli kylmää alkupalaa, tällä kertaa ruisleipänappien päälle aseteltua piparjuuri-
kylmäsavulohirullaa. Hyvää salaattia seurasi. Ja pienen tauon jälkeen oli korvasienikeittoa. Ja jälleen vähän seurustelua, jotta jaksoimme siirtyä uusiin perunoihin Motte-voilla, aikamoisiin marmoroituihin pihveihin maustevoilla.
Vaatimattoman aterian kruunasi tietenkin kepeä jälkiruoka, raparperikeitto.
Johan tuosta köyhistelystä selvittyä sielu vaatikin kunnon mansikkakakkua, mustikkapiirakkaa ja seuraavan päivän "vaatimattoman" kuhafileeaterian.
Ja vähän ruokiin sopivia viinejä, totta kai, ja juustoja herkkusuille.
Sunnuntaina söimme ns. jätteitä, eli edellisistä mökkivaatimattomuuksista luonnollisesti jäi täydellinen ja monipuolinen ateria. Ja kotiinkin kannoimme esimerkisi wokkitarpeet, kun ei ruokalistalle mahtunutkaan enää enempää.
Siinä maha pystyssä sopi illistellä ihmisiä, jotka tulevat naapurimökille vajaaksi tunniksi ja lähtevät kiireesti pois. Tai voi myös ihmetellä, miten aikuiset jäävät kotiin ja tyttäret saavat olla keskenään mökillä - olivatkin somasti, nauttivat, soutelivat saunoivat. Luulisi rannan kiinnostavan aikuistakin, vai olisikohan annettu ymmärtää, ettei tarvitse tulla häiritsemään, kyllä pärjätään,on uusi ajokorttikin, ei tarvitse edes tuoda ja viedä.
Perinteitä alkaa muodostua. Esimerkiksi ruoka on aina jotain em. kaltaista oikeaa gourmet´ta ja tehdään sekä syödään hartaudella. Vaimo urheasti todella pitää aattona saamaansa kukkaseppelettä koko päivän, myös torilla ja kaupoissa ja saa ansaitsemansa huomion. Radio muodostuu luontevassti kuistiseurustelun taustaksi (ohjelma on hyvin suunniteltu, ei vakavaa tai räimettä). Ei juoda liikaa. Kevyesti jotain talkootakin voidaan tehdä, milloin halkoja, milloin puutarhassa jotakin, milloin mitäkin nurkan kohennusta.
Saunotaan, seurustellaan. Tehdään metsäretkiä ja ihmetellään mustikan kokoa ja katsotaan himoiten metsämansikoiden punastumista.(Molemmat perheet pakastavat metsiksiä useita litroja.) Kantarellejakin vähän etsiskeltiin, yllättäen niitä ei löytynyt. Mutta löytyihän metsästä iniseviä ystäviä sitäkin enemmän, rannassa oli jokunen paarmakin jo. Löytyi myös esimerkiksi lehdokki, ja ystävät näkivät ja kuulivat taivaanvuohen ensimmäistä kertaa.
Niinpä. Unohdimme taas oksennella, särkeä paikat, sotkea, hukkua sepalus auki. Ensi kerralla?
Kuva on ystävien mökkirannan iiriksistä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti