Verbaalisuutta

Orwell oivalsi mainiosti kielen merkityksen hallintavälineenä.
Muodostettiin uuskieltä, jolla oikaistiin historian ja sanojen etiologian mutkat ja vivahteet ja sanat saivat uuden, tarkoitushakuisen merkityksen. Jotain hyvääkin oli, sanat olivat ekonomisia ja elegantteja, lyhyempiä ja helpot ymmärtää.

Pieni poika on aika etevä luomaan juuri nyt omaa uuskieltänsä. Hän ymmärtää aivan hyvin useat täyspitkät sanat, mutta luo niistä ihan omat ja pienellä vaivalla ja tiedolla aikuisillekin ymmärrettävät sanansa. Etevää on se, joskin tiedostamatonta.
Niinpä esimerkiksi poliisiauto (hurmoksen huippu on se!) on tietysti posiauto tai sininen auto on siniauto. Omena on ome ja banaani on bana. Kylpyamme on (L)eon kylpy ja Otso-vauva on vain vauva.

"Anna" on yleissana kaikkeen tarpeeseen. - Anna Leon ome! on tietysti: - Anna Leon omenaa! Mutta: - Anna Leo äidin syli on totta kai: -Ota, äiti, Leo syliin.
Vaaritkin oppivat vähitellen ja kohta olen ihan pätevä laatimaan Leo - suomi-sanakirjan minäkin, äitinsä on jo.

Sitä paitsi kaksi sanaa useimmiten riittää kaikkeen: Anna! Ei! Pärjäähän niillä, vaikka onpa kuultu monisanaisia lauseitakin ja pitkiä kuvauksia.

Säästä huolimatta pärjäillään, kunhan autoja riittää ja välillä pääsee Piijjan sylipojaksi. Mustasukkainen Leo-poika kinusi esimerkiksi ensin vauvan tilalle äidin syliin, sitten vaari otti vauvan ja Leo pääsi äidin syliin, mutta kun kerran vauva olikin vaarin sylissä, piti Leon päästäkin vaarin (Piijjan) syliin. On se niin vaikeaa ja väärin.

Kaikki tavarakin on "Leon". Kaikki. Kun oli pieniä vieraita, miehenalku haali sylin täyteen autojaan ja mustasukkaisesti vahti, ettei vahingossakaan kukaan voinut niillä leikkiä, ei hän itsekään. No, Piijja olisi saanut armosta yhden auton tarkan valinnan ja rankkauksen jälkeen.

Otso kyllä juttelee myös, mutta kun ei kukaan ymmärrä. Pitkät tarinat saadaan aikaan,kun vain jaksaa jutella (jotakin, mitä vain, mutta oikeilla sävyillä) takaisin.
Peilipoikakin on saanut aikaan tuijotusta, naurua ja hökötystä, mutta voi kauhistus, se peilipoika panee joskus suun väärälleen ja mikäs siinä sitten auttaa muu kuin Otsonkin itkeä. Epistä on tämä.

Kuva on pikkumiehen taivaasta: Mikko-eno löysi vanhat autonsa leikkimökistä ja kyllä ne kyytiä ovat saaneet sen jälkeen. Sain hyviä leikkimiskuvia.