Kärppä on sukunimi, joten kärpän/Kärpän lasten nimet ovat luonnollisesti Leo (leijona) Onni Ilmari ja Otso Olavi. Otsoa vähempihän ei Leijonalle pärjääkään.
(Pätkäsaduissa kuului lehtisammakon ja tarhakäärmeen lapsi oleva Tapiiri.)
Leo kyllä on nimensä jo ansainnutkin.
Molemmat isoisät - mummon ja vaarin isät - on myös kunnioitettu toisissa nimissä.
Isoisät olivat muistettavia kyllä molemmat.
Ilma oli tukahduttava koko viikon. Ilma oli kuuma vielä itse seremonian ajankin. Mutta kun kahville käytiin, taivas repesi ja jyrisi. Koko juhlakansa ryntäsi sisälle, tuolit pelastettiin mukaan ja sijoitettiin mikä mitenkin alakertaan - oli pikkuisen ahdasta, kun yläkerta oli mahdoton pätsi, mahdoton olla. Ja kaiken tungoksen seassa tarjoilu pelasi, lapset leikkivät. Tunnelma tiivistyi, kosteus lisääntyi: kun ihmiset asettuivat myös eteiseen, siellä oli muka liian kylmä, joten ilmalämpöpumppu suljettiin... (Todellinen syy oli, että ovi oli koko ajan auki.) Kurjuus pitää jakaa kaikkien kesken!
Isoveli on oppinut kastelemaan kukkia, jopa osaa itse, kaksivuotias, ottaa vettä saavin hanasta. Kivet järjestetään sata kertaa päivässä. Kadulta löytyvät kivet tietysti pudotetaan sadevesikaivoon. Mutta autoa ei voita mikään, on automäki portailla ja siniautoilla ajetaan sisällä. Jopa unilelu on auto.
Ilma meni kymmenasteiseksi, ei siis olla uimahommissa. Mutta saapasmies osaa itse laittaa saappaat jalkaan, ja hattu ja takki ovat mukana. Ja retkille mennään Otson mukana, keinumaan ja tekemään kakkuja. Leo on hyvä kävelijä.
Pikkuveikka kärsii koliikistaan, ja perushököttäjän massu kipristyttää naamaa ja valvottaa niin lasta kuin äitiä. On toki naurutkin saatu ja Otso on muutenkin nappisilmä ja hyvä seurustelija.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti