On loma-aika. Sen huomaa siitä, että eläkeläisellä on kiire taas.
On matonpesua. On uudisrakentamista (kuva) ja korjaamista, puun tekoa, metsänraivausta. On korjattava ja maalattava leikkimökin kuisti, on...
Matonpesijä saa upeita aamuja. Esimerkiksi tänään (6.7.) viiden ja kuuden välillä oli lämmintä, auringonpaistetta, tyyntä, ei yhtään itikkaa, ei paarmaa.
Aamulla matot on pestävä, jotta olisi koko päivä aikaa kuivua - viime aikana ilman kosteus on kyllä ollut tavaton, eikä kauniillakaan ilmalla mikään kuivu!
Nikertämisen ja matonpesun vuorottelu teettää sen, että sementtikin (pesen pitkällä harjalla kotipihan sementillä) on aina välillä siivottava ja jopa pestävä. Jep, on se turhauttavaa.
Ja aina on kiire, kun ovat taas ne pienet tulossa ja piha on saatava turvalliseen kuntoon - ei sovi olla purkulautoja nauloineen, avoimia maaleja, työkaluja, matonkuivausriukuja, kun tulee vauhtikone-Leo juoksemaan pihalle.
Kukkapenkki paljasti salansa. Kummalliset viimevuotiset kolme tupsua olivatkin oikein komeita kellokasveja. Toisetkin kellot tekevät uusia kukkia, mutta paljon isompia kuin ensimmäinen sarja oli!
8.7. Aloin matonpesun tänään puoli viideltä. Ennen kuutta olivat matot jo pihalla kuivumassa. On niin kosteaa, että tuntuu kuin paksut matot eivät kuivuisi ollenkaan, vaikka tuulee ja vaikka on yli 30 astetta.
9.7. No nyt se paljaspylly sitten ravaa nurmikolla, ajelee siniautoillaan ja puljaa ammeessa. Kannatti vähän hoppuilla, on se sen verran iloista seurattavaa, mitä kaksivuotias keksii.
Ja nyt yritän saada sakin torille, kesälauantaina kuuluu mennä torille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti