Kiitos kun sain olla minä

On sydän täysi ja hyvä olla. Olen saanut viettää näköiseni syntymäpäivät ja kuulla niitä kauniita puheita. Ja uskoin joka sanan, tietysti! Ihan totta: lähes kaikki lähetystöjensä edustajat oikeasti tuntevat minut, ja sekin ainoa, joka ei niin hyvin tuntenut, oli ottanut selvää ja puhui ainakin toisten sydämestä.

Kun on 60, saa jo katsoa taaksepäin. Ja varsinkin nyt saa, kun työpäiviä on 15 jäljellä.
Eikä siellä isoja mokia taida olla, ei siitäkään huolimatta, että avarassa yhteisössäni olen sanut olla ihan oma persoonallinen minäni (hirveää alkua lukuunottamatta).
Näin jälkeen päin hivelee ajatus, että on saanut usein olla esimerkiksi se, joka on lapsen viimeinen mahdollisuus ennen vaikkapa sairaalakoulua tai raskaita hoitoja - silloin se oli vain kovaa ja stressaavaa työtä. Onnistuminen? Mistä sen tietää.
Joka tapauksessa tapani opettaa ja varsinkin kasvattaa on erilainen, lapseen uskova. Hidas tie, paljon yhteisöllisyyttä vaativa se on, mutta tavoite ei olekaan silmänpalvelija, vaan yhteisökelpoinen, empaattinen ja toimiva ihminen.

Eräät osaavat eroavaa kaveria hivellä mm. kyselemällä kielioppia tai muuta knoppitietoa.
Itse asiassa tässä kai on jonkinlainen ero sukupolvien välillä: minut on täytetty nippelitiedolla, jonka ihan oikeasti saa mistä tahansa lähteestä tarvittaessa ja joka lopultakin on pintatietoa, kelpaa sellaisenaan sanaristikoihin, saivarteluun ja besserwisserille?

Tuon kanssa siivosin kahdesti saman matkan aikana oksennuksia linja-autosta. Tuon kanssa pidimme vuosia yhteisiä liikuntatunteja. Tuon kanssa olen oikein hyvä ystävä vapaa-aikananikin. Tämä on parhaita tuntemiani matkanjohtajia ja organissaattoreita. Tämän tunsin jo lapsena ja tuo lerppasormi ottaa pianon haltuun ja lisäksi on oikea filosofi ja määrätietoinen, lapseen uskova kasvattaja. Tuo on ollut kaveri tunturissa ja soutamassa ja työssä. Lähes kaikista on jäänyt leima. Ilman teitä minä en ole minä. (Ja anteeksi, että en kaikkia kuvannut)

Tulin yöllä pikkujoulusta. Minulla oli, on yhä, valtavan hyvä olla. Niille kahdenkeskisille puheille ja oikeille tunnustuksille ei ole vastinetta. Minulle tulee teitä hirmuinen ikävä.