Halloween vai pyhäinpäivä

Pyhäin miesten päivä. Marttyyreita muisellaan, uskon puolesta kuolemista? Sankareita.

Pyhäinpäivä? Jotenkin tuntuu latistetulta, pyöristetyltä, hajuttomalta ja mauttomalta, steriililtä. Ajan tuotteelta.

Eivät ne rakkaat vainajat edellytä omaa muistelupäivää, ei heidän muistonsa ole hautausmaalla.

Muistaminen on siinä, mitä teimme yhdessä, mitä komme yhdessä, mitä se rakas tai tärkeä sanoi missäkin tilanteissa. Elämä on täysi näitä dejavu-tilanteita. Joskus jopa muistellaan.

Kuinka monta kynttilää on teidän haudoillanne, onko nyt marjakanervia, ericoita vai callunia:
hei, se ei olekaan kilpailu tai muita varten, sehän on sinua varten.
Tämähän ei tarkoita, että hautausmaalla ei olisi kaunista tai hetki siellä ei olisi virittävä.


Onpa kiva atavistinen jäänne: ennen vietiin ruokaa esi-isille, nyt se ruoka on kukkia ja kynttilöitä.


Nykyihmistä varmaan eniten rassaa tässä juhlapyhässä se, että yhtenä lauantaina ei pääsekään toteuttamaan ihmisen suurinta tehtävää eli kuluttamista.

Pyhäinpäivä on kuitenkin meikäläinen juhla ja kuuluu asiaan, katkaisee pimeimmän syksyn ja on
mm. sukuloimispyhänä yhä tärkeä. Ja hyvä niin: eläväthän ne olisi syytä muistaa ja suhteet säilyttää, lapsilla pitää olla ne ukit ja mummot ja muut. Oikeasti.


Halloween sen sijaan on irkkuperinnettä, siirtynyt Yhsysvaltoihin ja sieltä valuu tänne. Ja joka välissä tulee vääristymiä ns. aitoon perinteeseen. Kuka muistaa tarinaa Peteristä ja Paholaisesta?

Meillä halloween on ainakin toistaiseksi lapsille taas kerran tilaisuus kerjätä karkkia.
Huonosti naamioituja laumoja kulkee ovelta ovelle kerjuulla. Keksisivät nyt edes, minä iltana kuuluu kulkea - nyt noita näkee kolmena iltana, samat muksut ymmärtävät vaihtaa keskenään naamiot ja tulevat yhä uudestaan. On siinä mökin mummo ihmeissään: hän ei vietä halloweenia (Mikä se on?), hän ei voi ymmärtää, miksi hänen pitäisi ilta illan jälkeen jakaa eläkkeensä karkkeina ventovieraille. Eikä hän tatusti ymmärrä, millä oikeudella hänelle tehdään se kepponen, esimerkiksi heitetään kananmunia ikkunoihin tai pannaan pikaliimaa lukkoon. Olisikohan vanhemmilla opettelemista ja opettamista: itse en mokomaa kouluun huoli.