Suomalainen metsäläinen ?

Terveisiä ulkomailta. Ihan työmatkalta. Matkailu avartaa, mutta ennen muuta tämä matka antaa itsetuntoa ja ylpeyttä suomalaisuudesta.

Ne sujuvakäytöksiset, small talkin hallitsevat muunmaalaiset ovatkin kupla. Kielitaitoa ei ole muilla kuin suomalaisilla, mikäli mittana käytetään tätä kohtaamaani parinkymmenen otosta opettajia, kuinka siis keskustelet. Ehkä isojen kansojen ei ole koskaan tarvinnut opiskella tulemaan toimeen muiden kanssa, saavat olla itseriittoisia? Projektin työkieli oli englanti, mutta kuulin romaniaa, ranskaa, kreikkaa, portugalia ja ennen muuta italiaa varmasti yhtä paljon. Ja se englanti oli tosi huonoa.

Ja se kohteliaisuus! Alkeellinen kohteliaisuus vaatii, että kun kokoukseen tai illalliselle tulee uusia ihmisiä, heidät esitellään muille. Nyt vain tultiin paikalle ja alettiin puhua keskenään omalla kielellä. Suomipoika kuunteli aikansa tätä ei-työkieltä, ja seuraavalla kerralla sijoittui tahallaan muiden kansakuntien joukkoon ja pakotti työkieleen edes hetkeksi. Mitään agendaa ei ollut, kokouksessa vasta suunniteltiin (omalla kielellä), mitä tehdään, muistiota ei tehty.
Kyllä nämä ihmiset toki asialla olivat: olisi vain kiva tietää, kuka oli opettaja, kuka vanhempainyhdistyksen edustaja, kuka rotari, kuka pormestari, kuka ... Ja se työteho ei ollut suomea, se.

Kun suomalainen kutsuu syömään, se tarkoittaa yleensä, että ruoka ei maksa kutsutulle mitään.
Italiassa se tarkoittaa, että paikalle tulee ryhmään kuulumattomiakin (?), eli niitä esittelemättömiä useita kerrallaan, lasku jaetaan kaikkien paikalla olevien kesken tasan.

Ensimmäisenä kokouspäivänä kukaan ei ollut vastassa - tai oli, yksi vieraista tupakalla. Kukaan ei ottanut huolekseen kertoa, kuka kukin on, mitään nimilappuja tai tunnsteita ei ollut. Itse otit selvää, minkä sait - kaikkihan eivät työkieltä osanneet lainkaan.

Kukaan ei huolehtinut kuljetuksista. Matkaa majapaikoista oli kymmeniä kilometrejä, ja juna-aikataulu ei sopinut oikein mitenkään. Kokoukset myöhästyivät aina, varsinkin, kun asemaltakaan ei vesisateessakaan kyytiä saanut. Suomipoika oli aina paikalla ajoissa (Kun oli vuokrattu auto.), mutta isäntäväki ei! Ja sitten kukin delegaatio saapui kun ehti - vaan mitäpä sitä kiirehtiä, kun vasta kokouksessa aloitettiin suunnitella kovalla italiankielisellä keskustelulla, mitä sitten tehtäisiin.

Lapset ovat matkan parasta antia, niin aina. Ja opettaja on aika samanlainen kaikkialla, selkeästi. Olipa komeaa katsella,kuinka Ugo kertoi Nestori-norpasta ja seurata lasten silmiä.

Sama projekti jatkuu toukokuussa. Nyt on malli saatu. Pannaan paremmaksi!
Aivan niin, eläkeukko on täysillä mukana, mm. kuljetuksissa ja oheistapahtumissa.