Kevyttä kevyestä liikenteestä?

Kevyen liikenteen väylä. Ajatuksena upea: eristetään raskas ja nopea liikenne ja kevyt llikenne toisistaan. Mutta kun tämä ei toimi, tämäkään.

Joku tieinsinööriporukka on varmaan pitänyt hauskaa saunailtaa ja suunnitelllut, mitä ei ainakaan saa kevyen liikenteen väylille tehdä, ja joku reppana on ottanut suunnitelmat tosissaan ? Mitenkään muuten en osaa selittää Lappeenrantalaisten pyöräteiden suunnittelu- ja ylläpitokukkasia.

Pyörätie kiipeää aina korkeat mäet, kun auto ajaa tasangolla, koska pyörä ei ole kulkuväline vaan aina leikki- tai kuntoiluväline? Miksi pyörätien päällyste on heikompaa materiaalia ja paikat, jos niitä yleensä on, toista - ja paikka on terävin reunoin koholla tai kuoppa. Samaa hampaan paikan irrotusta tai ainakin kananmunien särkemistä varten varmaan ovat ne jyrkät reunakivet.

Tunnelit ovat suorakulmaisia, näkemäesteitä riittää. Ja jotta vaikutus olisi tehokkaampi, mopot sallitaan pyöräteillä: 150 kg saa vielä mopon noin 80 kilon omapainon lisäksi kiitää taidolla vaan ei vastuullista vauhtia näihin surmanloukkuihin. Autopysäkki on toinen loukku, ihme että autosta pyörätielle harppaavat eivät useammin vammaannu.
Mopolla sallitaan ajo usein toiseen suuntaan, mutta ei toiseen (merkkien mukaan). Usein "sallittu mopoille" loppuu niin, että mopolla on mahdotonta jatkaa laillisesti, mm. ei voi ajaa suojatietä risteyksen yli kääntyäkseen vasemmalle.

Kevyen liikenteen väylä vaihtaa puolta, että varmasti olisi vaarallista. Ja ne reunakivet pakottavat lähes pysähtymään poikittain ajoradalle vaaran maksimoimiseksi. Pyörätie on savikkoa tai vierivää soraa, kun vieressä on hyvä ja kuiva asfaltti. Aurausmoskat jäävät pyörätielle tunneiksi, jopa päiviksi. Keväällä, kun ajorata on jo kauan ollut kuiva, pyörätie on märkä, kun aurauslumet ovat sen yläpuolisessa rinteessä. Yöpakkaset tekevät paannejäästä lisävaaraa. Eikä hiekoitushiekkaa harjata kuin pakosta, rullaluistelijana se harmittaa.

Valoista ei koskaan outo tiedä, pitääkö painaa vai vaihtuvatko ne itse. Painonappi on aina vasemmalla, että saisimme mukavan ristiinrastiin-ilmiön risteysalueelle. Ja jos millisekunnin myöhästyt painamisessa, odotat koko kierroksen, odotat, vaikka autoille olisi vielä yli puoli minuuttia aikaa tähän suuntaan. Keskikorokkeelle ei mahdu polkupyörä suorassa mitenkään.
Ja pyörätie kiertää risteyksen "ulkorataa" eli pyöräilijä odottaa kaksissa valoissa, kun samaan aikaan auto jo meni ilman valoja oikealle.

Oma lukunsa on - niinkuin tässä näet - muiden liikkujien aiheuttama vaara ja hämminki.
Jalankulkijalle ei selvästi laissa sanota, kumpaa puolta pitää käyttää eli hän on aivan eksyksissä, eikä pyöräilijäparka tiedä, kummalta puolelta hänet voi turvallisesti ohittaa. Soittokello tarkoittaa jalankulkijalle"Senkin törppö!", vaikka yritän soittaa "Varo, en tiedä havaitsitko minut". Pyörätietä käytetään yleisesti pysähtymis-, jopa pysäköintialueena. Koirat kulkevat pitkässä lieassa eri puolella kuin taluttajansa. Valoja ei käytetä, eivätkä olosuhteet vaikuta nopeuksiin.
Ajetaan kypärättä, rinnakkain kaveriporukoissa, pidetään kädet taskuissa. Leikitään ja kilpaillaan liikenteessä. Pyörien jarrut saati valot eivät ole kunnossa. Välineet ovat niin hienoja, ettei niitä osata käyttää, itsekin olen joutunut kolariin, kun tyttö ei osannut vaihtaa katsomatta vipuja. Vaarallisinta on kuitenkin se, että autoilija ei pihasta tai eräisiin risteyksiin tullessaan näe mitään, ennen kuin auton nokka on kokonaan pyörätiellä.

Säännöt, jotka koskevat kypärää, ovat vain suosituksia. Heijastin ei sovi aikuiselle? Viranomaiset eivät puutu. Miten olen yleensä selvinnyt näin pitkään ikään? Ja miksi yleensä edes välitän säännöistä, kun rakenteellisesti ja asenteellisesti tehdään ihmisille selväksi, että millään ei ole väliä.