maanantai 10. huhtikuuta 2017

Sanoista teoiksi

Vaalit on käyty.
Uudella valtuutetulla on iso urakka edessä.  Opi työtavat, opi vaikutuskanavat, verkostoidu.  Tuo ajatuksesi esiin niin ryhmässäsi kuin valtuustosalissa.
Ja samaan aikaan jarruta?  Varsa ei muka saisi potkia yli aisan, muna ei saisi muka olla viisaampi kuin kana.  Omat eivät hyväksy liian nokkelaa ainakaan Lappeenrannassa!

Ole ahkera ja ota selvää.  Joka ikinen kaupungin virkamies on velvollinen antamaan tietoa ja materiaalia.  Saat tutustua kohteisiin ilman muuta, vierailla laitoksissa, haastatella ihmisiä.  Ongelma taitaa kuitenkin olla siinä, että et edes tiedä, mitä kysyä.  Moni päätös vaatii jopa lainsäädännön tuntemusta.
Jos olet ison ryhmän jäsen, voit tietyllä tavalla erikoistua omiin vahvoihin alueisiisi, mutta valtuustohan ei päätä vain niistä.  Sinun pitää saada relevanttia ja oikeaa tietoa ihan kaikesta päätettäväksi tulevasta.  Voithan tietysti toimia niin kuin isot pojat sanovat ja kannattaa ja äänestää ryhmäkurin mukaan, oikeastaan olla vain keulakuvien tukijäsen.  Etköhän kuitenkin halua päättäjänä olla myös itse valitsemassa, mistä päätetään, et vain odota, mitä listalla ensi kerralla on.
Sykronisoi asiasi myös esimerkiksi puolueesi ohjelmaan, jos kerran puolueen mandaattia käytät?

Pienessä ryhmässä on itse jaksettava ja osattava kysyä tieto itse, päätökseen ei ole ryhmän tukea.  Omiin aloitteisiisi on haettava kannattaja, jotta asiasi edes tulisi käsittelyyn.  Sinun on oltava tuplasti parempi ja ahkerampi kuin suuren ryhmän jäsen.

Yksin tai pienessä ryhmässä sinut helposti jyrätään kaikessa demokratian nimissä, jos et osaa peliä - kuinka osaisit?  Esimerkiksi lautakuntiin tai muihin luottamustoimiin valittaessa yllättäen paikkoja on vain isoille.  Tai kuinka ollakaan, saatte sen viimeisen paikan, ja siihenkin liittyy esimerkiksi sukupuolikiintiöllä tehtyä kiusaa.  Pieni ryhmä jää joka kunnassa ilman kuntien yhteisten elinten edustusta.

Jos teet vaikka kuinka järkeviä aloitteita, pienen ryhmän edustaja ei saa juuri julkisuutta.  Tärkeämpää lehtikuvassa on kaksi isojen keulakuvaa  vaikka kahvilla kuin sinä tekemässä perustavanlaatuista esitystä.

Yllättäen huomaat luvanneesi vaikka mitä, niin ainakin julkisuus puhuu.  Kun olet vaalikoneessa valinnut sen vaihtoehdon, joka oli lähinnä mielipidettäsi, olet muka luvannut.  Kun olet vaatinut jollekin ryhmälle oikeuksia, olet muka luvannut.  Kun olet vaalitilaisuudessa kannattanut jotakin asiaa, olet siis luvannut senkin.  Vaikka miten olet ainoastaan luvannut tukea tai pyrkiä toimimaan tiettyyn suuntaan, verenhimoinen vaalikarja vaatii tapahtumia.
Mikä on oikeastaan yhden ja ainoan puolueensa valtuutetun mahdollisuus saada asioita läpi.  Yksin ei mikään!  Siis yhteistyötä muiden kanssa - mikä ei tarkoita aatteensa huoraamista eli lehmänkauppoja.

Hirmuinen vaiva.  Kokouspalkkiot eivät mitenkään kata matkakulujasi, puhelinkulujasi ym, jos työsi kunnolla ja oikein teet.  Lisäksi olet koko ajan julkisena sylkykuppina.  Olet kenties sijoittanut vaaleihin aika paljon, kun puolueella ei ole mitä jakaa, ei omaa lehdistöä ilmoittaa, ei isojen firmojen tukea.
Kunnioitan syvästi sitä, joka uskalsi taas kerran asettua ehdolle.  Harmi, että ei ollut varaa ämpäreihin, kuivamustekyniin, ilmaiseen makkaraan, eikä niitä tukijoukkojakaan kuin pari kaveria.

Ensi tammikuussa valitsemme presidentin.  Mutta samalla on maakuntavaalit: siinäpä se asiantuntevuus vasta vaaditaankin.  Vielähän oman kaupungin sote-ympyrät jotenkin ehtisi omaksua, mutta hankipa tietoa kaikista kunnista.  Ja hanki aluksi tietoa itse sotesta, siitä kun ei edes hallitus taida kaikkea tietää!

Kukka rohkealle!  Kukintansa alussa...


Ei kommentteja: