Kaikki lapsuuden kesät olivat aina kauniimpia.
Pääsiäiseltä alettiin jättää pitkät alusvaatteet pois ja siirryttiin kevätvaatteisiin, talvitakit tuuletettiin säilöön, talvikenkiin sullottiin sanomalehtiä sisään ja ne putsplankattiin varastoon.
Kyllä - mutta kalenteri niin käski, ei välttämättä sää niinkään.
Olihan armeijallakin karvahattu tai verikauha kalenterin mukaan, taisipa rekikelikin riippua kalenterista ja ohjesäännöstä, ei säästä.
Ja vappuna tytöt saivat olla mekossa, polvisukissa ja sandaaleissa? Aina?
Muisti armahtaa. Kun vähän oikeasti rupeaa muistelemaan, alkaa ilma synkistyä ja pakkanenkin paukkua.
Meillä oli lapsuuteni aikaan tapana aloittaa mökkikausi vappuna. Autoon lastattiin kaikki kiinni saadut lapset ja ajettiin Nuottarantaan Lemille. Tavoite oli talon perusteellinen siivous, mutta jos mahdollista, myös maanviljelyksen aloittaminen.
Ensimmäinen mielikuva näistä retkistä on hyytävä kylmyys niin sisällä kuin ulkonakin. Rantaan kävi lähes aina tuuli, järvi oli jäässä - jään lähtöä sai usein äitienpäivänä seuratakin, jää muodosti mahtavan putouksen Maijankiven yli. Ja sisällä asui talven kylmä, kosteus, joka piti lämmittää pois.
Maa oli useimmiten lumessa tontin toisella laidalla, mutta ns. Muorinpelto ja tontin yläosa oli jo möngittävissä.
Erään kerran satoi niin sakeasti räntää, että ulkotyöt piti lopettaa. Seurasi ampumakilpailu, se ainoa kerta kun oikein luvan perästä sai koskea ilmakivääriin. Oli kaappiin unohtuneita kananmunia maalina autotallissa, jossa oli tilaa ampua, kun vene oli raahattu rantaan. Aika äkkiä isä oppi laittamaan taustalle ja alle pahvia...
Kylmä sää, usein jopa pikkupakkanen, oli parasta, kun piti tyhjentää vessojen alustat. Haju helpotti. Alkuvuosina oli vedettävä kamalan painavat puulaatikot kaikkien kolmen vessan alta, myöhemmin homma helpottui, kun oli saatu valtavat muovisaavit tilalle. Toisaalta niissäkin oli omat oikkunsa, esimerkiksi kusi ei valunut mistään raosta maahan ja lasti oli painavampi ja iso jäinen möykky joskus hyvinkin hankala irrottaa.
Kaivettiin "julkinen salaoja" (äidin ilmaus) ja haudattiin lasti puutarhaan aika ylös, niin että ravinteet kyllä valuivat alarinteeseen.
Astiat piti pestä. Kuka siihen aikaan vesistöå suojeli, sinne vain rantariitteeseen!
Kerran oli vappuna niin ankara sumu, että Luukkaansalmen sillalta ottamani maisemakuva on vain kuva kaiteesta harmaata vasten. Ja perillä metsässä (Savisto) sain oikoa esimerkiksi luhdan yli jäätä pitkin majavanpesälle ja rantakalliot olivat huurteessa.
Usein olen vappuaamuna ollut Pusupuistossa kuuntelemassa Koppelokuoroa (Naislaulajat) ja Lauluveikkoja ja Teekkarikuoroa. Suunnilleen joka toinen kerta on varustuksena paksu takki ollut, ja varsinkin vuoden 2007 jälkeen mopomies on kokenut puistoon mennessä niin liukkauden kuin kylmänkin. Kaupunki on ollut vielä yhdeksältä autio ja ne harvat kulkijat ovat kulkeneet nopeasti kohti lämpöisiä sisätiloja. Usein vappuaamuisin on tullut vettäkin koko kevään edestä.
Mutta lunta on maassa hyvin harvoin, sentään. Nyt on.
Eräänä vappuna kokoonnuimme tuohon naapurin patiolle laulamaan työväenlauluja ja pitämään hauskaa puolueen porukalla. Koko porukka oli paitasillaan koko ajan, oli 23 astetta lämmintä ja koivu alkoi pukata hiirenkorvaa.
Usein vappuna on oltu pikkutakkisillaan heti aamusta alkaen.
Ehkäpä ei kannattaisi kuitenkaan yleistää. Kyllä vappu osaa tapansa näyttää, ja säitä on aina pidelty!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti