Kiihdytyskaista. Etuajo-oikeutetun (virallisesti kai puhutaan väistämisvelvollisuudesta) tien merkki.
Aivan mahdoton yhdistelmä?
Laki, sen henki, mennee niin, että tiellä jo oleva menee ensin ja toinen sovittaa nopeutensa tienopeuteen ja tulee mukaan estämättä tai haittaamatta päätiellä olevan kulkua.
Sujuva meno olisi vetoketju: noin joka toinen auto kummaltakin tieltä, liikennemerkistä välittämättä.
Toimii. Toimii joskus ja on ainoa käypä ruuhkamenetelmä. Yksikin "minä itse" tai liian arka sotkee systeemin.
Käytäntö varsinkin Kehä III:lla näyttää olevan, että rampilta tullaan häikäilemättä mihin väliin vain, ilman turvavälejä. Ilmiselvä oletus on, että tiellä jo oleva väistää ohitukaistalle. Pakko onkin - jos on tilaa väistää.
Vielä vaarallisempi on rampilta tulevan jonon kärkiauto, joka ei uskalla siirtyä isolle tielle, ajaa rinnalla eikä osaa päättää eteenkö vai taakse. Ramppi loppuu, tuleva jono seisoo, jos joku minä itse ei selkeästi tee hänelle tilaa. Aina ei tee, ei uskalla itse hiljentää tai tavallisemmin ei itse välitä.
Nopeus moottoritiellä ihan hiukan yli sallitun, tuskin sakkorajallakaan. Ohitutarvetta on usein. Eipä siis palata oikealle kaistalle lainkaan. Seuraa monenmoista ikävää, mutta muille. Esimerkiksi pusseja: kun vasen kaista on sopivasti tukittu, hitaampien taa aina joku joutuu jarruttamaan jopa melkein tyhjällä tiellä. Rampilta tulevalle ei voi antaa tietä muuten kuin jarruttamalla.
Yhteyslautta. Autoja on jätetty jonoon. Ihmiset ovat helteessä siirtyneet läheiseen rantaan, puistoon, putiikkeihin, odottavathan ne autot itsekin. Kuusi autoa seisoo kuin ankanpojat jonossa. Aikaa yhteysaluksen lähtöön on vielä kymmenen minuuttia, kun yksi minä itse ajaa kurvaisee citymaasturinsa jonon etummaiseksi. Juuri ja juuri siihen mahtui. Mutta pääsipä ekaksi - ei kuitenkaan ensin alukselle, ensin ajatettiinkin laivalle pienempiä autoja, joita saatiin kapeaan paikkaankin monta rinnakkain. Korvat kuumina sai kuulla tavoistaan, kiilauksestaan ihan turhaan, oikein vahingoniloisina ihmiset katsoivat "oikeuden" toteutumista.
Myös jalkamiehillä oli kiire alukseen. Tien vasemmassa laidassa oli ihmisiä pakkautuneena jalkakäytävän ja kaiteen väliseen tilaan, jonkinlaiseen jonoon. Yksi kiireinen rouva käveli kaikkien, mm. lastenrattaiden ohi keulaportista sisään saadakseen kuulla, että ensin rahastetaan autot, sitten jalankulkijat, olkaa hyvä, siirtykää jonoon. Jono oli siirtynyt oikeaan reunaan, jolloin rouva rupesi vaatimaan itselleen ensimmäistä paikkaa jonossa, hänhän oli jo ollut ekana vasemmalla. Aika ihmeissään jonossa olijat antoivat hänen taas kiilata viitsimättä mokomasta äitellä.
Olen varma, että ko. rouva ei tajunnut sitä ensimmäistä, vasemman puolen jonoa ollenkaan, kunhan hätäili laivaan ehtiäkseen perän yläkannen hyville maisemapaikoille. Ehti, mutta ehdimme mekin, noin kymmenentenä olevat.
Pari tapausta matkalta. Aikamme kuvia. Eipä kauan tarvitse maailmaa kiertää, kun kuva nykysuomalaisesta normaalista on selvä. Minä itse.
Tärkeämpää on oma hetken "oikeus", toisen oikeus tai mukavuus toissijaista - vaikka itse vuorenvarmasti joskus
tarvitsee toisten tuen. Silloinhan sen voi vaatia, ei toivoa?
Aivan mahdoton yhdistelmä?
Laki, sen henki, mennee niin, että tiellä jo oleva menee ensin ja toinen sovittaa nopeutensa tienopeuteen ja tulee mukaan estämättä tai haittaamatta päätiellä olevan kulkua.
Sujuva meno olisi vetoketju: noin joka toinen auto kummaltakin tieltä, liikennemerkistä välittämättä.
Toimii. Toimii joskus ja on ainoa käypä ruuhkamenetelmä. Yksikin "minä itse" tai liian arka sotkee systeemin.
Käytäntö varsinkin Kehä III:lla näyttää olevan, että rampilta tullaan häikäilemättä mihin väliin vain, ilman turvavälejä. Ilmiselvä oletus on, että tiellä jo oleva väistää ohitukaistalle. Pakko onkin - jos on tilaa väistää.
Vielä vaarallisempi on rampilta tulevan jonon kärkiauto, joka ei uskalla siirtyä isolle tielle, ajaa rinnalla eikä osaa päättää eteenkö vai taakse. Ramppi loppuu, tuleva jono seisoo, jos joku minä itse ei selkeästi tee hänelle tilaa. Aina ei tee, ei uskalla itse hiljentää tai tavallisemmin ei itse välitä.
Nopeus moottoritiellä ihan hiukan yli sallitun, tuskin sakkorajallakaan. Ohitutarvetta on usein. Eipä siis palata oikealle kaistalle lainkaan. Seuraa monenmoista ikävää, mutta muille. Esimerkiksi pusseja: kun vasen kaista on sopivasti tukittu, hitaampien taa aina joku joutuu jarruttamaan jopa melkein tyhjällä tiellä. Rampilta tulevalle ei voi antaa tietä muuten kuin jarruttamalla.
Yhteyslautta. Autoja on jätetty jonoon. Ihmiset ovat helteessä siirtyneet läheiseen rantaan, puistoon, putiikkeihin, odottavathan ne autot itsekin. Kuusi autoa seisoo kuin ankanpojat jonossa. Aikaa yhteysaluksen lähtöön on vielä kymmenen minuuttia, kun yksi minä itse ajaa kurvaisee citymaasturinsa jonon etummaiseksi. Juuri ja juuri siihen mahtui. Mutta pääsipä ekaksi - ei kuitenkaan ensin alukselle, ensin ajatettiinkin laivalle pienempiä autoja, joita saatiin kapeaan paikkaankin monta rinnakkain. Korvat kuumina sai kuulla tavoistaan, kiilauksestaan ihan turhaan, oikein vahingoniloisina ihmiset katsoivat "oikeuden" toteutumista.
Myös jalkamiehillä oli kiire alukseen. Tien vasemmassa laidassa oli ihmisiä pakkautuneena jalkakäytävän ja kaiteen väliseen tilaan, jonkinlaiseen jonoon. Yksi kiireinen rouva käveli kaikkien, mm. lastenrattaiden ohi keulaportista sisään saadakseen kuulla, että ensin rahastetaan autot, sitten jalankulkijat, olkaa hyvä, siirtykää jonoon. Jono oli siirtynyt oikeaan reunaan, jolloin rouva rupesi vaatimaan itselleen ensimmäistä paikkaa jonossa, hänhän oli jo ollut ekana vasemmalla. Aika ihmeissään jonossa olijat antoivat hänen taas kiilata viitsimättä mokomasta äitellä.
Olen varma, että ko. rouva ei tajunnut sitä ensimmäistä, vasemman puolen jonoa ollenkaan, kunhan hätäili laivaan ehtiäkseen perän yläkannen hyville maisemapaikoille. Ehti, mutta ehdimme mekin, noin kymmenentenä olevat.
Pari tapausta matkalta. Aikamme kuvia. Eipä kauan tarvitse maailmaa kiertää, kun kuva nykysuomalaisesta normaalista on selvä. Minä itse.
Tärkeämpää on oma hetken "oikeus", toisen oikeus tai mukavuus toissijaista - vaikka itse vuorenvarmasti joskus
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti