Vaara!
Mitä tahansa voidaan käyttää terrorismin välineenä? Nyt on rekka ollut ohjuksena ja on saatu kymmeniä hengiltä.
Bostonin räjäytyksissä oli painekattiloita, joihin oli lastattu rautakauppasälää sirpalevaikutuksen aikaansaamiseksi.
Kirjeissä on kulkenut pommeja ja anthraxia.
Aivan helppo on kuvitella leipäveitsi tai pyykkinarukin vaaralliseksi.
Millä vain, missä vain, kenelle vain, vaara on läsnä.
Siis aseet vapaiksi ja jokaiselle oikeus kantaa asetta? Ainakin minulle aseen kantaminen tarkoittaa, että asetta myös käytetään. Aseen kantaminen antaa "luvan" käyttää asetta sinua vastaan?
Ja muistetaan kyllä esimerkiksi eräs terrorismin alkuperäisistä tarkoituksista: oli ajatus aikaansaada niin rajoittava, kontrolloiva, mahdoton poliisivaltio, että tavallinenkaan kansalainen ei kestä vaan kapinoi. Kyllä, on torjuttu ja ehkäisty, mutta samaan aikaan tapahtuu toisaalla.
Miten siis alamme torjua väkivaltaa? Tietysti väkivallalla. Lisäämme kontrollia ja aseistusta, hankaloitamme ns. tavallisten ihmisten elämää. Urkimme, rajoitamme. Emme usko, emme näe, jos oikeasti on jotakin tekeillä ihan vierellä.
Puutumme asioihin vasta, kun jotakin on jo tapahtunut.
Terrorismi ei lopu ottamalla kiinni jo toimineita terroristeja tai ampumalla heitä kuin kapisia koiria.
Vapaa tiedonvälityskin on kaksipiippuinen juttu ja ainakin toinen piippu ampuu omaan jalkaan.
Sen verran pedagogi olen, että visusti osasin välttää kysymästä koululaiselta ilkityön motiiveja. "Miksi?" on vaarallinen kysymys. Pikku koululainenkin sai tilaisuuden selittää ja oikeuttaa tekonsa, usein alkoi uskoa itsekin tehneensä oikein, taitava manipuloija saa luokan uskomaan asiaansa, joskus saa jopa uhrinsa uskomaan asiansa oikeutukseen!
Kun terroristi saa vapaasti kertoa motiivinsa ja lehdistö auliisti ne levittää, aina löytyy ymmärtäjä, usein myös kannattaja ja matkija. On myös ns. Tukholman syndrooma olemassa, jossa uhri alkaa hyväksyä häneen kohdistuvat teot, mukautuu, jopa rakastuu esimerkiksi kidnappaajaan.
Ei terrorismilla edes aina ole motiivia - esimerkiksi pommin ohjeet ja aineet löytyvät/löytyivät internetistä, pommi voidaan rakentaa, se siis rakennetaan ja pam, kauppakeskuksessa pamahti.
Kun kaikki väylät toimia oikein on tukittu, mitä jää jäljelle? Kun ei ole mitään keinoa saada asiaansa esille, yhdistyä, kokoontua, vaikuttaa, toimia poliittisesti? Onko silloin ainoa tie terrorismi - raja ymmärtämisen ja hyväksymisen välillä on epäselvä. Rajanvetoahan käydään myös nimityksissä: onko toisinajattelija, vapaustaistelija, kapinallinen, sissi - vai terroristi.
Jossain puolet kansaa, siis naiset, on täysin vailla oikeuksia ajaa asiaansa. Missä viipyy naisasiaterroristi? Yksi avain poistaa terrorismia on vapauttaa nainen ja sitä kautta avata ja sivistää yhteiskunta.
Jumala (kaikilla nimillään) on säätänyt tietyn yhteiskuntajärjestyksen, antanut vallan, maa-alueen, milloin mitäkin. Alan vähitellen uskoa, että jumala tarkoittaa samaa kuin mies tai ainakin mieheys!
Diktatuuri, totalitarismi, itsekkyys keskittävät hyvinvoinnin vain toisille.
Kansat ja ihmisryhmät eivät ole samanarvoisia.
Toisten usko tai uskomattomuus on halveksittavaa tai tuomittavaa ja oma usko on pakollakin levitettävä.
Perimätapa on jo satoja, jopa tuhansia vuosia alistanut toisia ja nostanut toisia, näin jatkukoon.
Laki ja valta ovat perinteisesti olleet vain miesten käsissä. Näin olkoon, nainen kotiin, ei koulutusta, äänioikeutta, oikeutta päättää omista tai lasta koskevista asioistaan.
Talouden ylivalta politiikkaan nähden on nyt muka-demokratiaa, ennen köyhän ja rikkaan näkyvä skisma, josta ainoa ulospääsy on tasata raha väkivallalla? Vallankumous on epäonnistuessaan kapina, eikä onnistuessaankaan koskaan tuo kaikkea hyvää kaikille.
Siis terrorismin syitä on noin helppo tuosta vain luetella. Sano yksi syy, joka ei ole ihmisestä lähtöisin - luulisi ihmisen voivan ne korjatakin.
Miten kallis hinta on maksettava, ennen kuin demokratia ymmärtää korjata asiat itse? Koko maailma yhdessä. En lainkaan epäile päättäjien älykkyyttä - järkevyyttä kyllä.
Mitä tahansa voidaan käyttää terrorismin välineenä? Nyt on rekka ollut ohjuksena ja on saatu kymmeniä hengiltä.
Bostonin räjäytyksissä oli painekattiloita, joihin oli lastattu rautakauppasälää sirpalevaikutuksen aikaansaamiseksi.
Kirjeissä on kulkenut pommeja ja anthraxia.
Aivan helppo on kuvitella leipäveitsi tai pyykkinarukin vaaralliseksi.
Millä vain, missä vain, kenelle vain, vaara on läsnä.
Siis aseet vapaiksi ja jokaiselle oikeus kantaa asetta? Ainakin minulle aseen kantaminen tarkoittaa, että asetta myös käytetään. Aseen kantaminen antaa "luvan" käyttää asetta sinua vastaan?
Ja muistetaan kyllä esimerkiksi eräs terrorismin alkuperäisistä tarkoituksista: oli ajatus aikaansaada niin rajoittava, kontrolloiva, mahdoton poliisivaltio, että tavallinenkaan kansalainen ei kestä vaan kapinoi. Kyllä, on torjuttu ja ehkäisty, mutta samaan aikaan tapahtuu toisaalla.
Miten siis alamme torjua väkivaltaa? Tietysti väkivallalla. Lisäämme kontrollia ja aseistusta, hankaloitamme ns. tavallisten ihmisten elämää. Urkimme, rajoitamme. Emme usko, emme näe, jos oikeasti on jotakin tekeillä ihan vierellä.
Puutumme asioihin vasta, kun jotakin on jo tapahtunut.
Terrorismi ei lopu ottamalla kiinni jo toimineita terroristeja tai ampumalla heitä kuin kapisia koiria.
Vapaa tiedonvälityskin on kaksipiippuinen juttu ja ainakin toinen piippu ampuu omaan jalkaan.
Sen verran pedagogi olen, että visusti osasin välttää kysymästä koululaiselta ilkityön motiiveja. "Miksi?" on vaarallinen kysymys. Pikku koululainenkin sai tilaisuuden selittää ja oikeuttaa tekonsa, usein alkoi uskoa itsekin tehneensä oikein, taitava manipuloija saa luokan uskomaan asiaansa, joskus saa jopa uhrinsa uskomaan asiansa oikeutukseen!
Kun terroristi saa vapaasti kertoa motiivinsa ja lehdistö auliisti ne levittää, aina löytyy ymmärtäjä, usein myös kannattaja ja matkija. On myös ns. Tukholman syndrooma olemassa, jossa uhri alkaa hyväksyä häneen kohdistuvat teot, mukautuu, jopa rakastuu esimerkiksi kidnappaajaan.
Ei terrorismilla edes aina ole motiivia - esimerkiksi pommin ohjeet ja aineet löytyvät/löytyivät internetistä, pommi voidaan rakentaa, se siis rakennetaan ja pam, kauppakeskuksessa pamahti.
Kun kaikki väylät toimia oikein on tukittu, mitä jää jäljelle? Kun ei ole mitään keinoa saada asiaansa esille, yhdistyä, kokoontua, vaikuttaa, toimia poliittisesti? Onko silloin ainoa tie terrorismi - raja ymmärtämisen ja hyväksymisen välillä on epäselvä. Rajanvetoahan käydään myös nimityksissä: onko toisinajattelija, vapaustaistelija, kapinallinen, sissi - vai terroristi.
Jossain puolet kansaa, siis naiset, on täysin vailla oikeuksia ajaa asiaansa. Missä viipyy naisasiaterroristi? Yksi avain poistaa terrorismia on vapauttaa nainen ja sitä kautta avata ja sivistää yhteiskunta.
Jumala (kaikilla nimillään) on säätänyt tietyn yhteiskuntajärjestyksen, antanut vallan, maa-alueen, milloin mitäkin. Alan vähitellen uskoa, että jumala tarkoittaa samaa kuin mies tai ainakin mieheys!
Diktatuuri, totalitarismi, itsekkyys keskittävät hyvinvoinnin vain toisille.
Kansat ja ihmisryhmät eivät ole samanarvoisia.
Toisten usko tai uskomattomuus on halveksittavaa tai tuomittavaa ja oma usko on pakollakin levitettävä.
Perimätapa on jo satoja, jopa tuhansia vuosia alistanut toisia ja nostanut toisia, näin jatkukoon.
Laki ja valta ovat perinteisesti olleet vain miesten käsissä. Näin olkoon, nainen kotiin, ei koulutusta, äänioikeutta, oikeutta päättää omista tai lasta koskevista asioistaan.
Talouden ylivalta politiikkaan nähden on nyt muka-demokratiaa, ennen köyhän ja rikkaan näkyvä skisma, josta ainoa ulospääsy on tasata raha väkivallalla? Vallankumous on epäonnistuessaan kapina, eikä onnistuessaankaan koskaan tuo kaikkea hyvää kaikille.
Siis terrorismin syitä on noin helppo tuosta vain luetella. Sano yksi syy, joka ei ole ihmisestä lähtöisin - luulisi ihmisen voivan ne korjatakin.
Miten kallis hinta on maksettava, ennen kuin demokratia ymmärtää korjata asiat itse? Koko maailma yhdessä. En lainkaan epäile päättäjien älykkyyttä - järkevyyttä kyllä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti