Let it snow

Turun reissu. Aika erikoinen reitti: ensin ajoimme Mikkeliin, sieltä Korsoon, edelleen Turkuun. Mikä mennessä, "uusi" auto alla, ensimmäistä kertaa ei tarvinnut sijoitella tai harkita, mahtuuko tavara mukaan, vaikka oli muuttokamaakin.
Oli kelejä taas, aivan hirmuinen tuuli alkoi Lahden kohdalla puistella, ja Aurasta eteenpäin piti ajella todella rauhallisesti pöpperössä ja vaakasuorassa tuiskussa,
opetella uutta autoa vaikeimman kautta.

Turussa on lunta enemmän kuin koskaan. Kasapäin. Kasojen alla usein auto, voin vain kuvitella, miten lumikoneen kauha kolahtaa näkymättömän auton perään. Vielä helpompi on kuvitella auton kaivamista esiin käsin ja tilapäistyövälinein: talvihan oli taas yllätys.
Pysäköintipaikkoja ei ole, on kasa ja on hanki. Lumitöihin taas ei mahdu, kun on se auto edessä. Kukin kaivaa omia kolojaan kadun laitaan ja mättää lunta toisen paikan tukkeeksi taas.

Viime talvi opetti, että isot koneet eivät kerta kaikkiaan mahdu toimimaan katujen varsilla. Niinpä töissä pyörii kokonainen pienten niveltraktoreiden ja Bobcatien armeija, joka tekee parhaansa ahtaissa väleissä. Mahtaa olla tappiota kiinteistöfirmoille: oletan, että sopimuksessa sitoudutaan vastaamaan lumitöistä, ei sovita mistään määristä siis, vaan kaikesta, oli kyse sitten katolta pudotttamisesta, jalkakäytävien hoidosta, poisviennistä,...

Lumitöitä siis tehtiin Turussakin. Yleisenä toteamuksena voisinkin sanoa, että työt tehdään näköjään sitä paremmin, mitä lännempänä ollaan!
Moottoritie oli lähes kuivaksi nuotu lähellä Turkua, vasen kaista vaarallisesti sohjossa Helsingin seudulla ja Luumäeltä lappeenrantaan oli enää kaksi kapeaa pyöräuraa ja muu tie paksussa lumessa. Oikeasti: onko idässä pienemmät tienpitomäärärahat, nytkin lumisateet painottuivat länteen, mutta idässä lumi jäi tielle. Huippuna oli oma kotikatu: kolmen viimeisen sateen lumet ovat auraamatta, ja tiedän, että jo tänään auto humpsahtaa syviin kuoppiin, kun tien pohja pettää.

Tierahoissa ainoa jakoperuste lienee liikennesuorite, so. aina korjataan, parannetaan, rakennetaan, ylläpidetään moninkertaisin rahoin ja tiheällä aikataululla Ruuhka-Suomen tiet ja muun maan tieverkko saa jäädä Herran huomaan tai ainakin odottaa vuoroaan moninkertaisen ajan.
Mitäs asutte kehätien ulkopuolella!

Taas oli reissulla hyvä nähdä mallia niistä paremmista autoilijoista. Suurin osa otti kelit ja olosuhteet oikein huomioon, mutta olipa huimia taitureita joukossa.
Ohi oli päästävä risteysalueella, ilman näkyvyyttä, paksun kinoksen tai sohjon kautta.
Yksikin taituri ohitti meidät risteyksessä jäädäkseen ajamaan edessä Alppiruususta Lappeenrantaan asti. Toinen takavalo pimeänä sumussa ja pöllyssä.
Useimmille riitti jononopeus ja se, että havaitsi edessä kaksikymmentä autoa: mitenkään ei noissa oloissa kaikkien ohi pääsisi, miksi poukkoilla ja vaarantaa kaikki.
Mutta kun jono ajaa vain yhdeksääkymppiä.