Suuri valkoinen metsästäjä. Kaikessa rauhassa loikoileva leijona ei aavista vaaraa lainkaan. Ei, kivääri ei laukea: olisi raukkamaista ampua, nyt otetaan pedosta mittaa painien. Alfaurokset!
Paini on rajua. Milloin on päällä leijona, milloin suuri valkoinen metsästäjä.
Vihdoin ottelu ratkeaa ja hävinneen pedon nenä joutuu metsästäjän suuhun! Leijonaa halataan ja sille kukerretaan rakkaasti ja viimein se pääsee vaarin syliin lepäämään, saattaapa se saada jopa puuroa leikkilautaselta.
Ja kas, kohta on voittajakin vaarin sylissä, esimerkiksi lukemassa tai tarkkailemassa, onko kellossa vieläkin viisari tai nuppi...
Leijona käy myös oikein mainiosti isoksi loikoilutyynyksi.
(Pieni poika näki kesällä oikeankin leijonan Korkeasaaressa. Vaan kun vieressä oli valkoposkihanhen poikue, mitäs leijonasta.)
Autot ja legot ja lukeminen ovat kai ykkösasoita. Mutta kyllä nallet, vauva ja leijona ovat jokapäiväisesti leikeissä mukana. Nämä pehmeät asiat konkreetisti osoittavat, että Leo ymmärtää, mitä on tosi ja mitä on leikki: vauvaa "hoidetaan", leluja syötetään ihan leikisti, ihan tyhjää lusikalla tarjoten tai maitoa tyhjästä mukista juottaen. (Tosin Leo aluksi pyrki hakemaan oikeaa maitoa jääkaapista myös leluille) Tulipa taas kerran todistettua, että pojat leikkivät nukeilla siinä kuin tytötkin.
Autot sen sijaan kyllä pörisevät, mutta niitä heitellään, nostellaan paikasta toiseen, kuljetetaan ison kuorma-auton lavalla. Ajaminen on vielä osin hakusessa.
On se ajaminen minullakin hakusessa. Helsingistä tullessa peltipoliisi välähti.
Oma moka, siitäkin huolimatta, että paikka on sellainen, että ennen se kameran alue oli vielä satasen aluetta (mitä usein ihmettelimme) ennen alkavaa kahdeksaakymppiä.
Mutta se oli ennen talvirajoituksia se.
Paini on rajua. Milloin on päällä leijona, milloin suuri valkoinen metsästäjä.
Vihdoin ottelu ratkeaa ja hävinneen pedon nenä joutuu metsästäjän suuhun! Leijonaa halataan ja sille kukerretaan rakkaasti ja viimein se pääsee vaarin syliin lepäämään, saattaapa se saada jopa puuroa leikkilautaselta.
Ja kas, kohta on voittajakin vaarin sylissä, esimerkiksi lukemassa tai tarkkailemassa, onko kellossa vieläkin viisari tai nuppi...
Leijona käy myös oikein mainiosti isoksi loikoilutyynyksi.
(Pieni poika näki kesällä oikeankin leijonan Korkeasaaressa. Vaan kun vieressä oli valkoposkihanhen poikue, mitäs leijonasta.)
Autot ja legot ja lukeminen ovat kai ykkösasoita. Mutta kyllä nallet, vauva ja leijona ovat jokapäiväisesti leikeissä mukana. Nämä pehmeät asiat konkreetisti osoittavat, että Leo ymmärtää, mitä on tosi ja mitä on leikki: vauvaa "hoidetaan", leluja syötetään ihan leikisti, ihan tyhjää lusikalla tarjoten tai maitoa tyhjästä mukista juottaen. (Tosin Leo aluksi pyrki hakemaan oikeaa maitoa jääkaapista myös leluille) Tulipa taas kerran todistettua, että pojat leikkivät nukeilla siinä kuin tytötkin.
Autot sen sijaan kyllä pörisevät, mutta niitä heitellään, nostellaan paikasta toiseen, kuljetetaan ison kuorma-auton lavalla. Ajaminen on vielä osin hakusessa.
On se ajaminen minullakin hakusessa. Helsingistä tullessa peltipoliisi välähti.
Oma moka, siitäkin huolimatta, että paikka on sellainen, että ennen se kameran alue oli vielä satasen aluetta (mitä usein ihmettelimme) ennen alkavaa kahdeksaakymppiä.
Mutta se oli ennen talvirajoituksia se.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti