Paperilehti. Mennyt aika, imperfekti?
No ei. Ei, vaikka netistä voisit lukea, useita lehtiä jopa ilmaiseksi.
No mitenkä ne sunnuntairistikot ja päivittäiset sudokut ja ruokakauppamainokset...?
Ihan vitsiä murjomatta, oikeasti, yksi tehtävä on, tämä homma ei hoidu ilman paperilehteä: takaisinvetoilmoitus on arkipäivää!
Pelottaa tilanne: ei paperilehtiä, todella iso juttu takaisinvetona. Televisio? Mikä internet-reitti?
Milloin on jotakin epämääräistä, on tai mahdollisesti on, elintarvikkeessa. Tahallaankin, esimerkiksi Kiinassa kaoliinia maidon rakennetta parantamassa ja hengenvaaraksi lapsille. Usein on elektroniikka vaaraksi. Joskus taas laite ei toimikaan suunnitellulla tavalla. Joissakin vehkeissä taas tietyt olosuhteet saattavat aiheuttaa vaaran yhdessä laitteen jonkin komponentin kanssa. Jopa väärinkäytön tai ohjeen vastaisen käytön mahdollisuuden aiheuttama vaara voi olla takaisinvedon syynä.
Jos ei päivittäin, niin ainakin viikottain saamme lukea takaisinvetoilmoituksia. Eikä homma ole halpaa: mitä maksoi esimerkiksi Toyotan miljoonien autojen kaasutinkorjaus - mitä se maksoi samalla yhtiön maineelle?
Laitteet ovat yhä monipuolisempia, toimintoja on enemmän kuin koskaan. Hinnan pitää olla kohtuullinen eli käytetään halpoja komponenetteja ja useiden eri toimittajien alihankintaosia.
Testaus koskee vain jotakin toimintaa, esimerkiksi sähköturvallisuutta, mutta ei ole oikeaa laaduntarkistusta. Myydään sutta ja sekundaa ja ns. ykkösversiota eli kehittymätöntä ja vika-altista. Tämän aloitti tietotekniikka: 1.0 -versio myytiin, kun ohjelma alkoi oikeasti toimia jossakin päivitys 2.1:n kohdalla. Markkinoille nopeasti!
Muutenkaan laitteita ei tehdä kestämään, houkutus piilee enemmän monipuolisissa ominaisuuksissa, joita et edes tiedä tarvitsevasi, ja suureissa, joita myynti käyttää, mutta joilla ei ole mitään merkitystä.
No, tuleehan takuuasioita, takaisinvetoja - ja harmia. Takuu kun edellyttää useita erittäin hankalasti aikaansaatavia yhteyksiä erilaisiin "palveluihin", joissa viimeiseen asti vedätetään, syyllistetään asiakas, vika on aina hänessä, vaikka sitä ei sanota suoraan.
Käyttöohje? Yritäpä noudattaa bing-suomeksi olevaa ohjetta! Myymälän palvelu esimerkiksi kännykän käyttöönotossa on: - Johonkinhan se raja pitää vetää, nyt se tuli tähän! Siis asentamista ja käytönohjetta saa itse etsiä ja erehtyä. Ja toisaalta, haasteen pelko saa aikaan aika kummallisia juttuja, esimerkiksi pakkauksen muovipussissa pitää olla varoitus sen vaarallisuudesta lapsille tai tupakka-askissa isot tekstit uhasta terveydelle. Pähkinäjäämistä varoitetaan, ehkä syystäkin, mitä kummallisimpien elintarvikkeiden pakkauksissa. Laki vaatii: tekstin kokoa tai kielen laatua ei kai vaadita?
Yhteiskunta ohjaa tai pyrkii ohjaamaan. On merkintöjä kierrätettävyydestä tai poltettavuudesta.
Myrkyllisyydestä, tulenarkuudesta, syövyttävyydestä, räjähdysvaarasta pitää varoittaa. Yhteiskunnan halut ja luonnon pelastaminen johtaa kummallisuuksiinkin: miksi erimerkiksi juomatölkissä pitää olla jokin panttimerkintä, ennen kuin sen kierrätys on tärkeää? Miten voi edellyttää, että minä pesen kaikki minua yököttävät piimäpurkitkin tai muut jätteet yrittäjän puolesta? Miksi veisin paperin, lasin, metallin kierrätykseen, jos pisteitä on harvassa, jos ei ole autoa?
Oliko ennen jotenkin paremmin? Yhdellä sanalla: oli! Ei laaduntarkistus aukotonta koskaan ole ollut, mutta tuotteita oli vähemmän ja vastuuta enemmän. Ei, ei vastuuta, oli vastuullisuutta!
Viritinvahvistin aikanaan esimerkiksi oli tuntoherkkä jo ennen hipaisukytkimiä, äänen sai sormea laitteen lähellä liikuttamalla siirtymään kaiuttimesta toiseen. Kivi on ollut rokkapurkissa, lohkaisin hammastani. Valitus tuotti ison laatikollisen kestomakkaroita ja säilykkeitä ja toivomuksen, että luottamus tuotteisiin säilyy. Kengät katkesivat toisena käyttöpäivänä: talvisaapikkaat eivät kestäneet pakkasta - sain uudet, toisen merkkiset, kalliimmat tilalle.
Mikään (todella, ihan vähän liioiteltuna) elektroniikka ei ole kestänyt takuuaikaakaan, on korjattu jääkaappipakastinta, pesukonetta, viihde-elektroniikkaa, Jopa imuri on särkynyt takuuaikana, kone kyllä pelasi, mutta hempuliosat eivät kestä kuin lokerossaan, käytössä eivät. Lamput kestävät kymmenen vuotta - tai sitten 3 kuukautta, varmaan on ostokuitti tallessa?
Useiden harmitusten kanssa on vain opittava elämään. Esimerkiksi ElisaViihde-digiboksi on nyt kolmas, ja oikuttelu jatkuu: tämä käynnistyy vasta toisella yrityksellä, sentään ei pätki kesken ohjelman - vielä.
Kuka jaksaa kuukausia peuhata asiakaspalvelujen kanssa?
Auton kahvojen kovamuovisia tiivisteitä saa nipoa pakkasella paikoilleen, että ovi menisi kiinni eikä kuraa menisi lukkoihin: varaosat ovat samanlaisia, vaihtaminen on kallista ja työlästä, mitään olennaista parannusta ei saisi.
Totuus on kuitenkin, että peruselämä sujuu, on helppoa ja turvallista. Infrastruktuurit pelaavat, on valoa, lämpöä, vettä ja ruokaa. Ja suurin osa lisästäkin toimii.
No ei. Ei, vaikka netistä voisit lukea, useita lehtiä jopa ilmaiseksi.
No mitenkä ne sunnuntairistikot ja päivittäiset sudokut ja ruokakauppamainokset...?
Ihan vitsiä murjomatta, oikeasti, yksi tehtävä on, tämä homma ei hoidu ilman paperilehteä: takaisinvetoilmoitus on arkipäivää!
Pelottaa tilanne: ei paperilehtiä, todella iso juttu takaisinvetona. Televisio? Mikä internet-reitti?
Milloin on jotakin epämääräistä, on tai mahdollisesti on, elintarvikkeessa. Tahallaankin, esimerkiksi Kiinassa kaoliinia maidon rakennetta parantamassa ja hengenvaaraksi lapsille. Usein on elektroniikka vaaraksi. Joskus taas laite ei toimikaan suunnitellulla tavalla. Joissakin vehkeissä taas tietyt olosuhteet saattavat aiheuttaa vaaran yhdessä laitteen jonkin komponentin kanssa. Jopa väärinkäytön tai ohjeen vastaisen käytön mahdollisuuden aiheuttama vaara voi olla takaisinvedon syynä.
Jos ei päivittäin, niin ainakin viikottain saamme lukea takaisinvetoilmoituksia. Eikä homma ole halpaa: mitä maksoi esimerkiksi Toyotan miljoonien autojen kaasutinkorjaus - mitä se maksoi samalla yhtiön maineelle?
Laitteet ovat yhä monipuolisempia, toimintoja on enemmän kuin koskaan. Hinnan pitää olla kohtuullinen eli käytetään halpoja komponenetteja ja useiden eri toimittajien alihankintaosia.
Testaus koskee vain jotakin toimintaa, esimerkiksi sähköturvallisuutta, mutta ei ole oikeaa laaduntarkistusta. Myydään sutta ja sekundaa ja ns. ykkösversiota eli kehittymätöntä ja vika-altista. Tämän aloitti tietotekniikka: 1.0 -versio myytiin, kun ohjelma alkoi oikeasti toimia jossakin päivitys 2.1:n kohdalla. Markkinoille nopeasti!
Muutenkaan laitteita ei tehdä kestämään, houkutus piilee enemmän monipuolisissa ominaisuuksissa, joita et edes tiedä tarvitsevasi, ja suureissa, joita myynti käyttää, mutta joilla ei ole mitään merkitystä.
No, tuleehan takuuasioita, takaisinvetoja - ja harmia. Takuu kun edellyttää useita erittäin hankalasti aikaansaatavia yhteyksiä erilaisiin "palveluihin", joissa viimeiseen asti vedätetään, syyllistetään asiakas, vika on aina hänessä, vaikka sitä ei sanota suoraan.
Käyttöohje? Yritäpä noudattaa bing-suomeksi olevaa ohjetta! Myymälän palvelu esimerkiksi kännykän käyttöönotossa on: - Johonkinhan se raja pitää vetää, nyt se tuli tähän! Siis asentamista ja käytönohjetta saa itse etsiä ja erehtyä. Ja toisaalta, haasteen pelko saa aikaan aika kummallisia juttuja, esimerkiksi pakkauksen muovipussissa pitää olla varoitus sen vaarallisuudesta lapsille tai tupakka-askissa isot tekstit uhasta terveydelle. Pähkinäjäämistä varoitetaan, ehkä syystäkin, mitä kummallisimpien elintarvikkeiden pakkauksissa. Laki vaatii: tekstin kokoa tai kielen laatua ei kai vaadita?
Yhteiskunta ohjaa tai pyrkii ohjaamaan. On merkintöjä kierrätettävyydestä tai poltettavuudesta.
Myrkyllisyydestä, tulenarkuudesta, syövyttävyydestä, räjähdysvaarasta pitää varoittaa. Yhteiskunnan halut ja luonnon pelastaminen johtaa kummallisuuksiinkin: miksi erimerkiksi juomatölkissä pitää olla jokin panttimerkintä, ennen kuin sen kierrätys on tärkeää? Miten voi edellyttää, että minä pesen kaikki minua yököttävät piimäpurkitkin tai muut jätteet yrittäjän puolesta? Miksi veisin paperin, lasin, metallin kierrätykseen, jos pisteitä on harvassa, jos ei ole autoa?
Oliko ennen jotenkin paremmin? Yhdellä sanalla: oli! Ei laaduntarkistus aukotonta koskaan ole ollut, mutta tuotteita oli vähemmän ja vastuuta enemmän. Ei, ei vastuuta, oli vastuullisuutta!
Viritinvahvistin aikanaan esimerkiksi oli tuntoherkkä jo ennen hipaisukytkimiä, äänen sai sormea laitteen lähellä liikuttamalla siirtymään kaiuttimesta toiseen. Kivi on ollut rokkapurkissa, lohkaisin hammastani. Valitus tuotti ison laatikollisen kestomakkaroita ja säilykkeitä ja toivomuksen, että luottamus tuotteisiin säilyy. Kengät katkesivat toisena käyttöpäivänä: talvisaapikkaat eivät kestäneet pakkasta - sain uudet, toisen merkkiset, kalliimmat tilalle.
Mikään (todella, ihan vähän liioiteltuna) elektroniikka ei ole kestänyt takuuaikaakaan, on korjattu jääkaappipakastinta, pesukonetta, viihde-elektroniikkaa, Jopa imuri on särkynyt takuuaikana, kone kyllä pelasi, mutta hempuliosat eivät kestä kuin lokerossaan, käytössä eivät. Lamput kestävät kymmenen vuotta - tai sitten 3 kuukautta, varmaan on ostokuitti tallessa?
Useiden harmitusten kanssa on vain opittava elämään. Esimerkiksi ElisaViihde-digiboksi on nyt kolmas, ja oikuttelu jatkuu: tämä käynnistyy vasta toisella yrityksellä, sentään ei pätki kesken ohjelman - vielä.
Kuka jaksaa kuukausia peuhata asiakaspalvelujen kanssa?
Auton kahvojen kovamuovisia tiivisteitä saa nipoa pakkasella paikoilleen, että ovi menisi kiinni eikä kuraa menisi lukkoihin: varaosat ovat samanlaisia, vaihtaminen on kallista ja työlästä, mitään olennaista parannusta ei saisi.
Totuus on kuitenkin, että peruselämä sujuu, on helppoa ja turvallista. Infrastruktuurit pelaavat, on valoa, lämpöä, vettä ja ruokaa. Ja suurin osa lisästäkin toimii.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti