Mene, laiska, oppimaan muurahaisilta ahkeruutta!
Muurahaiset näyttävät juoksevan sikin sokin ja mikä minnekin. Jopa samaa toukkaa kannetaan antaumuksella eri suuntiin. Jonkinlainen kollektiiviäly, joukkovaikutus on kuitenkin oikeaan suuntaan, kun ne korret ja muonat saadaan paikalleen.
Mutta älä, laiska, mene muurahaisen luo - opit myös sen, että varsinaisten kuhnurien ja kuningattarien (siipimuurahaisten) ja toukkien lisäksi pesässä on noin viidesosa ihan aikuisia, jotka eivät tee yhtään mitään. Vaikka eihän laiskan tätä tarvitse oppia, enää...
Akka pakotti kattoa paikkaamaan, mutta ukko ei mennyt, kun oli niin rankka sade. Poudalla ei katto vuoda, mitä siis paikkaamaan. Klassikkosatuun kuuluva juttu, jonka toimintamalli on mm. Jeesuksen vertauksen mukaan oikea. Kun ei pidä huolta kantaa huomisesta, eiväthän kedon kukkaset tai taivaan linnutkaan... On tämä(kin) semmoinen kohta Raamatussa, että oikein pitää vääntää selitys.
Ajattelin käsitellä, so. hioa ja lahosuojata, ulkokalusteita. Kannoin jo tarpeet paikalle, ehdin jopa sutiloida yhden jakkaran melko valmiiksi, kun sää käski lopettamaan, kantamaan työn ja tarpeet kuuriin ja jatkamaan siellä. Laiskuuttani en jatka muilla kalusteilla - vai olisivatko sade, sisätilan puute tai ilmankosteus ja liian kylmä syinä?
Juuri pääättynyt parketinlaitto tapahtui poutasäässä eli kaikki sahaus ja rojuinen työ, kuten seinänvierikiilojen vuolemminen tehtiin pihasementillä. Vain jalkalistat jouduin lakkaamaan autokatoksessa - jonkinlaista säätuuria. Jos yhtään purua tai lastua olisi parketin alla, sauma ei menisi kiinni. Kiitos Pekka Poudalle, kertoi, että lounaassa ja Keski-Suomessa sataa, meille näytit aurinkoa pilven takaa kurkkimassa.
Olin noin vuonna - 85 laittamassa anopille parkettia. Alkuun tuntui aika laiskalta, oikeasti, kun alkuun ei päästy, kun ne varsinaiset tekijämehet pitvät niin paljon taukoja. Tupakkataukoja? No kyllähän tupakkakin paloi, mutta kyllä suurempi syy oli miettimisessä, kuinka mikäkin asia tehdään. Katseltiin ja riittailtiin. Riittävästi oli kiilaamista, putkea, kynnystä, vinkkeleitä, eikä siinäkään suoraa kulmaa ollut. Viiden minuutin tauko tarpeeksi usein säästi satasia - ja opetti myös viime viikkoa varten minullekin. Hiljaa hyvä tulee (ja kun haluan aina esiintyä sivistyneenä, pitää sanoa myös:
- Festina lente!). Itse asiassa esimerkiksi kynnyssaumat onnistuimme tekemään niin hyvät, että oikeastaan mitään listoja ei tarvitsisi olla, vaikka seinän vinous ja ovisyvennysten reunojen erisuuntaisuus ja - mittaisuus panivat pähkäilemään, so. laiskottelemaan. Epäonnistunutta palaa emme tehneet yhtään!
On ilo katsella ammattimiestä työssään. Minkä alan tahansa ammattilainen tekee, mitä pitää - ei huiska ja juokse, ei kiirehdi tekemään sutta ja sekundaa. Työkalut ovat oikealla paikallaan, työmaa on siisti, tiedetään kokeilemattakin, mitä tehdään. Voi näyttää verkkaiselta, laiskalta. Mutta jälkeä tulee. Olen saanut olla mm. lautapoikana tai laastinsotkijana ihailemassa oto, kuinka ammattilainen tekee.
Brittilordit kehittivät termin "Luova laiskuus". Koska olen eläkeukko, minun täytyy sanoa, että siinä on paljonkin totta. Oikeasti, jos esimerkiksi kirjoittamista, säveltämistä, kulttuuria ei pidetä työnä, laiskuus kantaa maailmaa. Suuria keksintöjä on tehty levätessä, tarina kertoo esimerkiksi omenan putoamisesta Newtonin päähän. Unessa kypsyy moni asia päätökseen asti.
Moni asia toimii paremmin tekemättä mitään: esimerkiksi viisas lastentarhanopettaja seuraa sivusta, kuinka lapset selvivät riitansa. Valmiina puuttumaan ja ohjaamaan.
No eipä unohdeta myöskään vanhaa "kunnon" virkamiesviisautta: kun ei tee mitään, ei tee ainakaan virkavirhettä. Valitettavasti tämä elämänviisaus on laajalti levinnyt siviilipuolellekin, monet antavat asioiden hoitua ns. jotenkin, tekemättä mitään.
Jotkut ovat suorastaan mestareita siirtämään kaikesta vastuun toisille.
Kulttuuriteos Aku Ankka kertoi ahkeruuskilpailusta. Kuka löisi useimmin hakulla maahan, olisi voittaja. Aku joutui Laiskurien saarelle ja kilkatti ja kalkatti todella reippaasti.
Mitäpä laiskurit? Suurin ongelma heille oli, kumpi vaiva olisi suurempi, kalkkeen sietäminen vai Ankan vangitseminen. Ole siinä sitten laiska!
Mikään ei juuri nyt estä minua asettumasta nojatuoliin katsomaan vaikkapa Sherlock Holmesia.
Älä yritäkään!
Muurahaiset näyttävät juoksevan sikin sokin ja mikä minnekin. Jopa samaa toukkaa kannetaan antaumuksella eri suuntiin. Jonkinlainen kollektiiviäly, joukkovaikutus on kuitenkin oikeaan suuntaan, kun ne korret ja muonat saadaan paikalleen.
Mutta älä, laiska, mene muurahaisen luo - opit myös sen, että varsinaisten kuhnurien ja kuningattarien (siipimuurahaisten) ja toukkien lisäksi pesässä on noin viidesosa ihan aikuisia, jotka eivät tee yhtään mitään. Vaikka eihän laiskan tätä tarvitse oppia, enää...
Akka pakotti kattoa paikkaamaan, mutta ukko ei mennyt, kun oli niin rankka sade. Poudalla ei katto vuoda, mitä siis paikkaamaan. Klassikkosatuun kuuluva juttu, jonka toimintamalli on mm. Jeesuksen vertauksen mukaan oikea. Kun ei pidä huolta kantaa huomisesta, eiväthän kedon kukkaset tai taivaan linnutkaan... On tämä(kin) semmoinen kohta Raamatussa, että oikein pitää vääntää selitys.
Ajattelin käsitellä, so. hioa ja lahosuojata, ulkokalusteita. Kannoin jo tarpeet paikalle, ehdin jopa sutiloida yhden jakkaran melko valmiiksi, kun sää käski lopettamaan, kantamaan työn ja tarpeet kuuriin ja jatkamaan siellä. Laiskuuttani en jatka muilla kalusteilla - vai olisivatko sade, sisätilan puute tai ilmankosteus ja liian kylmä syinä?
Juuri pääättynyt parketinlaitto tapahtui poutasäässä eli kaikki sahaus ja rojuinen työ, kuten seinänvierikiilojen vuolemminen tehtiin pihasementillä. Vain jalkalistat jouduin lakkaamaan autokatoksessa - jonkinlaista säätuuria. Jos yhtään purua tai lastua olisi parketin alla, sauma ei menisi kiinni. Kiitos Pekka Poudalle, kertoi, että lounaassa ja Keski-Suomessa sataa, meille näytit aurinkoa pilven takaa kurkkimassa.
Olin noin vuonna - 85 laittamassa anopille parkettia. Alkuun tuntui aika laiskalta, oikeasti, kun alkuun ei päästy, kun ne varsinaiset tekijämehet pitvät niin paljon taukoja. Tupakkataukoja? No kyllähän tupakkakin paloi, mutta kyllä suurempi syy oli miettimisessä, kuinka mikäkin asia tehdään. Katseltiin ja riittailtiin. Riittävästi oli kiilaamista, putkea, kynnystä, vinkkeleitä, eikä siinäkään suoraa kulmaa ollut. Viiden minuutin tauko tarpeeksi usein säästi satasia - ja opetti myös viime viikkoa varten minullekin. Hiljaa hyvä tulee (ja kun haluan aina esiintyä sivistyneenä, pitää sanoa myös:
- Festina lente!). Itse asiassa esimerkiksi kynnyssaumat onnistuimme tekemään niin hyvät, että oikeastaan mitään listoja ei tarvitsisi olla, vaikka seinän vinous ja ovisyvennysten reunojen erisuuntaisuus ja - mittaisuus panivat pähkäilemään, so. laiskottelemaan. Epäonnistunutta palaa emme tehneet yhtään!
On ilo katsella ammattimiestä työssään. Minkä alan tahansa ammattilainen tekee, mitä pitää - ei huiska ja juokse, ei kiirehdi tekemään sutta ja sekundaa. Työkalut ovat oikealla paikallaan, työmaa on siisti, tiedetään kokeilemattakin, mitä tehdään. Voi näyttää verkkaiselta, laiskalta. Mutta jälkeä tulee. Olen saanut olla mm. lautapoikana tai laastinsotkijana ihailemassa oto, kuinka ammattilainen tekee.
Brittilordit kehittivät termin "Luova laiskuus". Koska olen eläkeukko, minun täytyy sanoa, että siinä on paljonkin totta. Oikeasti, jos esimerkiksi kirjoittamista, säveltämistä, kulttuuria ei pidetä työnä, laiskuus kantaa maailmaa. Suuria keksintöjä on tehty levätessä, tarina kertoo esimerkiksi omenan putoamisesta Newtonin päähän. Unessa kypsyy moni asia päätökseen asti.
Moni asia toimii paremmin tekemättä mitään: esimerkiksi viisas lastentarhanopettaja seuraa sivusta, kuinka lapset selvivät riitansa. Valmiina puuttumaan ja ohjaamaan.
No eipä unohdeta myöskään vanhaa "kunnon" virkamiesviisautta: kun ei tee mitään, ei tee ainakaan virkavirhettä. Valitettavasti tämä elämänviisaus on laajalti levinnyt siviilipuolellekin, monet antavat asioiden hoitua ns. jotenkin, tekemättä mitään.
Jotkut ovat suorastaan mestareita siirtämään kaikesta vastuun toisille.
Kulttuuriteos Aku Ankka kertoi ahkeruuskilpailusta. Kuka löisi useimmin hakulla maahan, olisi voittaja. Aku joutui Laiskurien saarelle ja kilkatti ja kalkatti todella reippaasti.
Mitäpä laiskurit? Suurin ongelma heille oli, kumpi vaiva olisi suurempi, kalkkeen sietäminen vai Ankan vangitseminen. Ole siinä sitten laiska!
Mikään ei juuri nyt estä minua asettumasta nojatuoliin katsomaan vaikkapa Sherlock Holmesia.
Älä yritäkään!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti