Lapsi.
Juhlapuheitten tulevaisuuden tekijä. Julkisissa keskusteluissa ykkösasia. Lukemattomien seminaarien kohde, niin poliitikot kuin virkamiehet toivovat kaikkea hyvää.
Lapsenoikeudet ovat itsestäänselviä ja voimme tuomita erilaisten kulttuurien lapsiin suhtautumisen.
Lapsenoikeuksien sopimusta voi vaikka juhlia, ainakin pitää muistaa milloin on YK:n päivä tai lapsenoikeuksien päivä. Lapsi on hyvä rätti oman kilven kiillottamiseen.
Lapsi on kuluerä. Hankala itsenään, vaatii lisäksi monenmoista hoivaa, huolehtimista, kasvatusta, opetusta. Kallis on perheelle, mutta varsinkin yhteiskunnalle.
Niinpä kaikkea lasta koskevaa pitää "kehittää", so. asiat on järjestettävä niukimmin ja halvimmin, ratkaisevaa ei ole lapsen etu vaan lain kirjaimen juuri ja juuri täyttäminen.
Lähes kaikki päätökset vaikuttavat ainakin välillisesti lapseen; niinpä lapsi sopii hankalana ja kalliina sivuuttaa päätöksenteossa, teeskennellä, että lasta ei ole olemassakaan. Usein lasta koskeva päätös suorastaan varastetaan lapselta, esimerkiksi päivähoidon "unohdetaan" olevan lapsen palvelu, kuvitellaan se vain aikuisten työssäkäyntiä varten olevaksi.
Jopa suoraan lasta koskevissa päätöksissä päätöksen vaikutus lapseen jätetään tutkimatta.
Lapsen oloja suoraan huonontavatkin päätökset on sumutettava kehittämiseksi, eihän saa puhua säästämisestä tai leikkauksesta.
Sadat seminaarit kuulevat asiantuntijoita, keskustelevat, suunnittelevat lapsen parasta.
Mitä näistä jää lapsen hyväksi? (Paljon, oikeasti. On paljon tietoa, menetelmiä, järkiperäistämistä, immateriaalista.)
Jos lasta koskevaan päätökseen on kymmenen hyvää syytä, euro yhdentenätoista on lopulta määräävä tekijä. Sanokoon asiantuntija mitä tahansa, tultakoon suunnittelussa mihin tulokseen tahansa, poliitikolle on opetettu tietty mantra, jolla torjua. Poliitikko osaa vielä selittää asiat, ilmiselvätkin virheet, parhain päin. Ja kunnon virkamiehen tehtävä on toteuttaa päätökset pienimmin mahdollisin vahingoin - ja saada syyt päällensä.
Lyhyenkin laman takia tai esimerkiksi kaupallisuuden hyväksi lapsi on väistyvä edunsaaja.
Lapsivaikutusten arviointi? Jo ennen tämänkertaista lamaa Suomi on useita kertoja saanut moitteita siitä, että päätöksien vaikutusta lapseen ei ole riittävästi arvioitu. Tämä hallitus tekee aivan varmasti tietoisesti paljon lapsen asemaa huonontavia päätöksiä. Siis tietoisesti rikkoo Suomen ratifioimia kansainvälisiä sopimuksia: YK:n yleissopimus lapsen oikeuksista on lain tasoinen sopimus.
Mitkä ovat sanktiot Suomelle?
Tein aikanaan puoluekokousaloitteen lapsivaikutusten arvioinnin saattamisesta pakolliseksi lasta suorasti tai epäsuorasti koskevissa päätöksissä. Vassarit eivät ainakaan näkyvästi ole tehneet yhtään mitään asian eteenpäinviemiseksi ja hukkaavat siis tämänkin tilaisuutensa olla eturintamassa eikä aina vain jarrumiehenä. Samaa yritin ajaa Lasten ja nuorten hyvinvointiryhmässä Lappeenrannassa - virkamiehet torpedoivat ajatuksen liian kalliina!
Ikävä perinne kunnissa on, että lasten parissa työskentelevä ei saa olla esittämässä parannuksia tai toiveita. Hankalahan tuommoinen ihminen on. Ja toisekseen, hänhän selvästi vain ajaa omaa asemaansa.
Mutta nyt kuuluu parempaa: sunnuntain 7.6.2015 Etelä-Saimaan sunnuntailiitteessä oli koko aukeaman juttu! Otsikko oli "Maailmaa pitää katsoa lapsen silmin".
Hyvä otsikko, mutta oikeasti kyllä "lapsen silmin" ei likikään riitä, aikuisella olisi keinot varjella, järjestää, ymmärtää, huomata vaarat ja mahdollisuudet. Mutta lasta on tavalla tai toisella kuultava päätöksenteosssa, ikätaso huomioon ottaen.
Perhe- ja peruspalveluministeri Juha Rehula sanoo lapsi- ja perhepolitiikkaa yhdeksi hallituksen kärkihankkeista ja haikailee lapsiasiavaltuutettua ja muita asiantuntijoita hallituksen työskentelyn
tueksi. Lakeja säädetään, jos tarvitaan. Lapsiasiavaltuutettu Tuomas Kurttilan mukaan uutta lainsäädäntöä ei välttämättä tarvita, koska on jo olemassa Lapsen oikeuksien sopimus, jonka mukaan lapsivaikutusten arviointi pitäisi jo nyt tehdä kaikista lapsiin vaikuttavista päätöksistä. Konditionaali "pitäisi" on kätevä keino jättää asiat tekemättä, vaikka tuskin valtuutettu näin haluaa.
Optimisti minussa taputtaa käsiään - pessimisti pelkää, että lapsen asia jää taas puheisiin ja paperiin.
Vaikka arvioitaisiin päätöksen vaikutus lapseen, pitääkö arvioinnin tuloksen muka vaikuttaa johonkin? Kun euro!
Toisin päin euro taas ei olekaan mitään, vaikka tunnetusti ennaltaehkäisy on valtavasti halvempaa kuin jälkien korjaaminen. Sitä paitsi, voihan jättää vauriot korjaamattakin.
Oikein kovasti toivoisin luettavan lapsenoikeuksien sopimuksen 3. artiklaa, pohjaksi ymmärtää niitä muitakin artikloita. Ehkä joku päättäjä löytäisi ja sisäistäisikin ajatuksen, että lapsen asema on järjestettävä parhaalla mahdollisella saavutettavissa olevalla tavalla, ei nippa nappa.
Katsotaan!
Juhlapuheitten tulevaisuuden tekijä. Julkisissa keskusteluissa ykkösasia. Lukemattomien seminaarien kohde, niin poliitikot kuin virkamiehet toivovat kaikkea hyvää.
Lapsenoikeudet ovat itsestäänselviä ja voimme tuomita erilaisten kulttuurien lapsiin suhtautumisen.
Lapsenoikeuksien sopimusta voi vaikka juhlia, ainakin pitää muistaa milloin on YK:n päivä tai lapsenoikeuksien päivä. Lapsi on hyvä rätti oman kilven kiillottamiseen.
Lapsi on kuluerä. Hankala itsenään, vaatii lisäksi monenmoista hoivaa, huolehtimista, kasvatusta, opetusta. Kallis on perheelle, mutta varsinkin yhteiskunnalle.
Niinpä kaikkea lasta koskevaa pitää "kehittää", so. asiat on järjestettävä niukimmin ja halvimmin, ratkaisevaa ei ole lapsen etu vaan lain kirjaimen juuri ja juuri täyttäminen.
Lähes kaikki päätökset vaikuttavat ainakin välillisesti lapseen; niinpä lapsi sopii hankalana ja kalliina sivuuttaa päätöksenteossa, teeskennellä, että lasta ei ole olemassakaan. Usein lasta koskeva päätös suorastaan varastetaan lapselta, esimerkiksi päivähoidon "unohdetaan" olevan lapsen palvelu, kuvitellaan se vain aikuisten työssäkäyntiä varten olevaksi.
Jopa suoraan lasta koskevissa päätöksissä päätöksen vaikutus lapseen jätetään tutkimatta.
Lapsen oloja suoraan huonontavatkin päätökset on sumutettava kehittämiseksi, eihän saa puhua säästämisestä tai leikkauksesta.
Sadat seminaarit kuulevat asiantuntijoita, keskustelevat, suunnittelevat lapsen parasta.
Mitä näistä jää lapsen hyväksi? (Paljon, oikeasti. On paljon tietoa, menetelmiä, järkiperäistämistä, immateriaalista.)
Jos lasta koskevaan päätökseen on kymmenen hyvää syytä, euro yhdentenätoista on lopulta määräävä tekijä. Sanokoon asiantuntija mitä tahansa, tultakoon suunnittelussa mihin tulokseen tahansa, poliitikolle on opetettu tietty mantra, jolla torjua. Poliitikko osaa vielä selittää asiat, ilmiselvätkin virheet, parhain päin. Ja kunnon virkamiehen tehtävä on toteuttaa päätökset pienimmin mahdollisin vahingoin - ja saada syyt päällensä.
Lyhyenkin laman takia tai esimerkiksi kaupallisuuden hyväksi lapsi on väistyvä edunsaaja.
Lapsivaikutusten arviointi? Jo ennen tämänkertaista lamaa Suomi on useita kertoja saanut moitteita siitä, että päätöksien vaikutusta lapseen ei ole riittävästi arvioitu. Tämä hallitus tekee aivan varmasti tietoisesti paljon lapsen asemaa huonontavia päätöksiä. Siis tietoisesti rikkoo Suomen ratifioimia kansainvälisiä sopimuksia: YK:n yleissopimus lapsen oikeuksista on lain tasoinen sopimus.
Mitkä ovat sanktiot Suomelle?
Tein aikanaan puoluekokousaloitteen lapsivaikutusten arvioinnin saattamisesta pakolliseksi lasta suorasti tai epäsuorasti koskevissa päätöksissä. Vassarit eivät ainakaan näkyvästi ole tehneet yhtään mitään asian eteenpäinviemiseksi ja hukkaavat siis tämänkin tilaisuutensa olla eturintamassa eikä aina vain jarrumiehenä. Samaa yritin ajaa Lasten ja nuorten hyvinvointiryhmässä Lappeenrannassa - virkamiehet torpedoivat ajatuksen liian kalliina!
Ikävä perinne kunnissa on, että lasten parissa työskentelevä ei saa olla esittämässä parannuksia tai toiveita. Hankalahan tuommoinen ihminen on. Ja toisekseen, hänhän selvästi vain ajaa omaa asemaansa.
Mutta nyt kuuluu parempaa: sunnuntain 7.6.2015 Etelä-Saimaan sunnuntailiitteessä oli koko aukeaman juttu! Otsikko oli "Maailmaa pitää katsoa lapsen silmin".
Hyvä otsikko, mutta oikeasti kyllä "lapsen silmin" ei likikään riitä, aikuisella olisi keinot varjella, järjestää, ymmärtää, huomata vaarat ja mahdollisuudet. Mutta lasta on tavalla tai toisella kuultava päätöksenteosssa, ikätaso huomioon ottaen.
Perhe- ja peruspalveluministeri Juha Rehula sanoo lapsi- ja perhepolitiikkaa yhdeksi hallituksen kärkihankkeista ja haikailee lapsiasiavaltuutettua ja muita asiantuntijoita hallituksen työskentelyn
tueksi. Lakeja säädetään, jos tarvitaan. Lapsiasiavaltuutettu Tuomas Kurttilan mukaan uutta lainsäädäntöä ei välttämättä tarvita, koska on jo olemassa Lapsen oikeuksien sopimus, jonka mukaan lapsivaikutusten arviointi pitäisi jo nyt tehdä kaikista lapsiin vaikuttavista päätöksistä. Konditionaali "pitäisi" on kätevä keino jättää asiat tekemättä, vaikka tuskin valtuutettu näin haluaa.
Optimisti minussa taputtaa käsiään - pessimisti pelkää, että lapsen asia jää taas puheisiin ja paperiin.
Vaikka arvioitaisiin päätöksen vaikutus lapseen, pitääkö arvioinnin tuloksen muka vaikuttaa johonkin? Kun euro!
Toisin päin euro taas ei olekaan mitään, vaikka tunnetusti ennaltaehkäisy on valtavasti halvempaa kuin jälkien korjaaminen. Sitä paitsi, voihan jättää vauriot korjaamattakin.
Oikein kovasti toivoisin luettavan lapsenoikeuksien sopimuksen 3. artiklaa, pohjaksi ymmärtää niitä muitakin artikloita. Ehkä joku päättäjä löytäisi ja sisäistäisikin ajatuksen, että lapsen asema on järjestettävä parhaalla mahdollisella saavutettavissa olevalla tavalla, ei nippa nappa.
Katsotaan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti