Viisaiden, viisaitten - varmaan otsikon viisasten on sekin kännisen jorinaa.
Kännihän on hirmuisen hauska, tavoiteltava asia: moninaiset jutut ovat todistamassa, mitä tuli kännissä tehtyä, kuinka töpättyä, juopon ollessa sankarina. Vähän sama juttu kuin kertominen siitä, kuinka hyvin sai kierrettyä veroja. Sankarimme oksentaa, ajaa kännissä, saa sosiaaliset suhteensa sekaisin - on silti sankari ja kuulijat hymisevät ympärillä.
Totuus on, että rähinäviina ei ole hauska asia. Eikä kenelläkään läsnäolevalla ole hauskaa myöskään sammuneen kanssa, tai oksentajan tai kaikkia naisia lääppivän kanssa. Kaikki tietävät hajonneet perheet, alkoholistiperheiden ongelmat, liikenteen vaarat. Mistä se entisen viinankäytön kehuminen siis tulee? Kielletystä hedelmästä, holhoavasta asenteesta irtipääsystä?
Hyvä alkoholin käyttö? Jos pelkän maun takia otat, olet tekopyhä snobi? Jos tavan vuoksi otat joka päivä, olet riippuvainen ennen pitkää. Vain ruoan kanssa - varmaan on varaa hyvin valittuihin, kullekin ruoalle sopiviin viineihin? Humalahakuisesti juominen on ainakin tuomittavaa: muistanemme armeijan viisauden, että juoda saa, mutta humalaan ei saa tulla.
Aika hyvä ohje taitaa olla, että ei pidä ylittää muun seurueen juomatahtia, pitää olla turvallista juoda, pitää olla ulkoiset tekijät kunnossa, esimerkiksi lapsenhoito järjestyksessä, vastuuasiat sovittu, selvä kuski tai majoitus järjestettynä.
Kyllä lasillinen konjakkia on silloin tällöin hyvää ihan maun ja nautiskelun takia. Kyllä yksi saunakalja on paikallaan. Mutta viina ei ole jokapäiväinen asia: ulkomaisten sarjafilmien tapa ottaa paukku päivittäin heti kotiin tullessa ei istu minulle, meille. Yksin kotona en oikeastaan osaa ottaa edes saunasiideriä.
Sosiaalinen rentouttaja viina on, ei voi kiistää. Naiset saa ryypätä kauniiksi, mutta ei saaliiksi.Yksi helppo raja on, että keskustelu on vielä argumentoivaa, ei vain juupaseipäs. Ei liene haitaksi olla ystäväpiirissä täydellisen eri mieltä,isoillakaan kirjaimilla, kunhan asiat eivät henkilöidy tai aleta syytellä. Mutta jos ei uskalla ilman viinaa jotakin tehdä, viinan kanssa ei sitä saa tehdä - ihmetytti juuri äsken televisiossa ollut keskustelu, jossa nainen sanoi tarvitsevansa viinaa uskaltaakseen lähteä viihteelle ja sanoi etsivänsä tilaa, jossa ei tarvitse olla rationaalinen? Voi käydä huonosti, jos otat yhden liikaa, rouvakulta. Miksi pitäisi ottaa viinaa, että muuttuisi toiseksi persoonaksi tai menettäisi kontrollin? Myös stressiä viina laukaisee - valitettavasti se ei sitä poista, eikä krapula tai syyllisyyden tunne ainakaan paranna oloa.
Oma suhde viinaan alkoi melko kotijohtoisesti, täydellisen kielteisesti. Korkeamoraalisesti vai ahdaskalloisesti - joka tapauksessa ei pisaraakaan, ennen kuin sai rahaa muualta kuin kotoa eikä asunut enää kotona, eli eka pullo ostettiin syksyllä -69, 21-vuotiaana.
Nyt? Usein menee viikkoja ilman yhtään alkoholitippaa, väliin on illan konjakki silloin tällöin.
Mutta turvassa, hyvien ystävien kanssa, vailla velvollisuuksia huomennakaan, saattaa mennä pikkumaistissa kaksi päivää, esimerkiksi juhannuksena. Kukaan seurueesta ei ole humalassa, mutta on ryyppy ja viinit ruoalle, saunajuomat, iltajuomat ja luotettava, vakiintunut seura.
Vahvaa, kirkasta viinaa ei ole juotu kuin boolina vuosiin.
Kun on kihti, viina ei saa olla jokapäiväinen kaveri. Esimerkiksi olut se on nannaa kihdille, siitä syntyy puriineja ja toisekseen alkoholi estää munuaisia poistamasta niitä. Ja vaikka uraattikiteet, so. virtsa-ainekiteet, so. kusi on paljon parempi ukkovarpaan tyvinivelessä kuin päässä, ei sitä kipua itselleen halua, ei. Mikä tietysti antaisi oikeuden moralisoida ja katsoa ylempää niitä, jotka kaljaa joka päivä tarvitsevat? Punkkua juon lasillisen jouluna, glögiä samoin. Valkoviiniä siis, saunaan
joskus siideriä ja hyvää konjakkia ihan silloin tällöin.
Eikä olisi mitään vaikeuksia lopettaa kokonaan - miksi pitäisi?
Usein olen kihdin takia se vapaaehtoinen kuski. Ei ole typerää olla selvin päin iloisessa seurassa - samoja ystäviä ne ovat selvinä tai huppelissa. Mutta rajansa kaikella, esimerkiksi minua ei kannata kymmenen jälkeen illalla pyytää edes valvomaan saati kuskiksi.
Minusta on muutenkin täysin käsittämätöntä, miksi väkisin väännetään kaikkea toimintaa yölle, tekemällä tehdään ihmisestä yöeläjää.
Viinaa saa helposti. Viinaa saa helposti myös liikaa. Kun keskiolut vapautui, osa kansasta otti sen jokapäiväiseksi kaveriksi. Mutta aivan varmasti suunnilleen yhtä moni olisi muutenkin saanut sen riippuvuutta aiheuttaneen määränsä. Rajoitusten avulla ei kulutus merkittävästi vähene, sen puolesta viinit vaikka marketteihin ja sama kontrolli päälle kuin tupakan ja oluen ostajille.
Mutta alkoilla on toinen merkitys: missään maailmassa ei saa niin monipuolisia, laadukkaitakin viinejä ja muita juomia kaikkialta maailmasta kohtuuhinnalla, tätä ovat hämmästelleet monet ulkomaiset ystävämme.
Kuva on äitini. Hän oli vakaumuksellinen raitis ja toi aatetta muillekin, oli mm. Raittiuden Ystävien puheenjohtaja, paikallisen Yritys II :n puheenjohtaja, Valkonauhaliitossa useissa luottamustoimissa ja suosittu kansanvalistaja. Monta tervettä asennetta, kyllä, mutta nyt tarkastellen aikansa kuvia ja asenteita myös. Vaikka otan konjakin silloin tällöin, en olekaan rappiolla eikä perhettä ole ajettu lumihankeen - itse asiassa äiti sanoo myös kirjassaan tuntevansa monta kunnollista perheenisää, jotka hallitsevat alkoholinkäytön.
Kännihän on hirmuisen hauska, tavoiteltava asia: moninaiset jutut ovat todistamassa, mitä tuli kännissä tehtyä, kuinka töpättyä, juopon ollessa sankarina. Vähän sama juttu kuin kertominen siitä, kuinka hyvin sai kierrettyä veroja. Sankarimme oksentaa, ajaa kännissä, saa sosiaaliset suhteensa sekaisin - on silti sankari ja kuulijat hymisevät ympärillä.
Totuus on, että rähinäviina ei ole hauska asia. Eikä kenelläkään läsnäolevalla ole hauskaa myöskään sammuneen kanssa, tai oksentajan tai kaikkia naisia lääppivän kanssa. Kaikki tietävät hajonneet perheet, alkoholistiperheiden ongelmat, liikenteen vaarat. Mistä se entisen viinankäytön kehuminen siis tulee? Kielletystä hedelmästä, holhoavasta asenteesta irtipääsystä?
Hyvä alkoholin käyttö? Jos pelkän maun takia otat, olet tekopyhä snobi? Jos tavan vuoksi otat joka päivä, olet riippuvainen ennen pitkää. Vain ruoan kanssa - varmaan on varaa hyvin valittuihin, kullekin ruoalle sopiviin viineihin? Humalahakuisesti juominen on ainakin tuomittavaa: muistanemme armeijan viisauden, että juoda saa, mutta humalaan ei saa tulla.
Aika hyvä ohje taitaa olla, että ei pidä ylittää muun seurueen juomatahtia, pitää olla turvallista juoda, pitää olla ulkoiset tekijät kunnossa, esimerkiksi lapsenhoito järjestyksessä, vastuuasiat sovittu, selvä kuski tai majoitus järjestettynä.
Kyllä lasillinen konjakkia on silloin tällöin hyvää ihan maun ja nautiskelun takia. Kyllä yksi saunakalja on paikallaan. Mutta viina ei ole jokapäiväinen asia: ulkomaisten sarjafilmien tapa ottaa paukku päivittäin heti kotiin tullessa ei istu minulle, meille. Yksin kotona en oikeastaan osaa ottaa edes saunasiideriä.
Sosiaalinen rentouttaja viina on, ei voi kiistää. Naiset saa ryypätä kauniiksi, mutta ei saaliiksi.Yksi helppo raja on, että keskustelu on vielä argumentoivaa, ei vain juupaseipäs. Ei liene haitaksi olla ystäväpiirissä täydellisen eri mieltä,isoillakaan kirjaimilla, kunhan asiat eivät henkilöidy tai aleta syytellä. Mutta jos ei uskalla ilman viinaa jotakin tehdä, viinan kanssa ei sitä saa tehdä - ihmetytti juuri äsken televisiossa ollut keskustelu, jossa nainen sanoi tarvitsevansa viinaa uskaltaakseen lähteä viihteelle ja sanoi etsivänsä tilaa, jossa ei tarvitse olla rationaalinen? Voi käydä huonosti, jos otat yhden liikaa, rouvakulta. Miksi pitäisi ottaa viinaa, että muuttuisi toiseksi persoonaksi tai menettäisi kontrollin? Myös stressiä viina laukaisee - valitettavasti se ei sitä poista, eikä krapula tai syyllisyyden tunne ainakaan paranna oloa.
Oma suhde viinaan alkoi melko kotijohtoisesti, täydellisen kielteisesti. Korkeamoraalisesti vai ahdaskalloisesti - joka tapauksessa ei pisaraakaan, ennen kuin sai rahaa muualta kuin kotoa eikä asunut enää kotona, eli eka pullo ostettiin syksyllä -69, 21-vuotiaana.
Nyt? Usein menee viikkoja ilman yhtään alkoholitippaa, väliin on illan konjakki silloin tällöin.
Mutta turvassa, hyvien ystävien kanssa, vailla velvollisuuksia huomennakaan, saattaa mennä pikkumaistissa kaksi päivää, esimerkiksi juhannuksena. Kukaan seurueesta ei ole humalassa, mutta on ryyppy ja viinit ruoalle, saunajuomat, iltajuomat ja luotettava, vakiintunut seura.
Vahvaa, kirkasta viinaa ei ole juotu kuin boolina vuosiin.
Kun on kihti, viina ei saa olla jokapäiväinen kaveri. Esimerkiksi olut se on nannaa kihdille, siitä syntyy puriineja ja toisekseen alkoholi estää munuaisia poistamasta niitä. Ja vaikka uraattikiteet, so. virtsa-ainekiteet, so. kusi on paljon parempi ukkovarpaan tyvinivelessä kuin päässä, ei sitä kipua itselleen halua, ei. Mikä tietysti antaisi oikeuden moralisoida ja katsoa ylempää niitä, jotka kaljaa joka päivä tarvitsevat? Punkkua juon lasillisen jouluna, glögiä samoin. Valkoviiniä siis, saunaan
Eikä olisi mitään vaikeuksia lopettaa kokonaan - miksi pitäisi?
Usein olen kihdin takia se vapaaehtoinen kuski. Ei ole typerää olla selvin päin iloisessa seurassa - samoja ystäviä ne ovat selvinä tai huppelissa. Mutta rajansa kaikella, esimerkiksi minua ei kannata kymmenen jälkeen illalla pyytää edes valvomaan saati kuskiksi.
Minusta on muutenkin täysin käsittämätöntä, miksi väkisin väännetään kaikkea toimintaa yölle, tekemällä tehdään ihmisestä yöeläjää.
Viinaa saa helposti. Viinaa saa helposti myös liikaa. Kun keskiolut vapautui, osa kansasta otti sen jokapäiväiseksi kaveriksi. Mutta aivan varmasti suunnilleen yhtä moni olisi muutenkin saanut sen riippuvuutta aiheuttaneen määränsä. Rajoitusten avulla ei kulutus merkittävästi vähene, sen puolesta viinit vaikka marketteihin ja sama kontrolli päälle kuin tupakan ja oluen ostajille.
Mutta alkoilla on toinen merkitys: missään maailmassa ei saa niin monipuolisia, laadukkaitakin viinejä ja muita juomia kaikkialta maailmasta kohtuuhinnalla, tätä ovat hämmästelleet monet ulkomaiset ystävämme.
Kuva on äitini. Hän oli vakaumuksellinen raitis ja toi aatetta muillekin, oli mm. Raittiuden Ystävien puheenjohtaja, paikallisen Yritys II :n puheenjohtaja, Valkonauhaliitossa useissa luottamustoimissa ja suosittu kansanvalistaja. Monta tervettä asennetta, kyllä, mutta nyt tarkastellen aikansa kuvia ja asenteita myös. Vaikka otan konjakin silloin tällöin, en olekaan rappiolla eikä perhettä ole ajettu lumihankeen - itse asiassa äiti sanoo myös kirjassaan tuntevansa monta kunnollista perheenisää, jotka hallitsevat alkoholinkäytön.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti