Nöh nöh!

On menestyvä firma. Myydään se ulkomaiselle jättitoimijalle.
Toiminta jatkuu entisenlaisena, mutta on tarkoitus vallata markkinat, tai ainakin jyvittää ne vain parille toimijalle.

Uuden hankinta ja laajentaminen vaatii investointeja. Eipä hätää, emoyhtiö lainaa.
Lainan korko sitten onkin Suomessa vähennyskelpoista, eli kas kummaa, lainasta ei olekaan menoja.

Toiminta tuottaa. Emoyhtiö kotiuttaa tulot ulkomaille, vaikkapa veroparatiisiin.
Ja tänne Suomeen annetaan tietenkin toimintaa varten laina, jonka korot ovat vähennyskelpoisia.

No, missä oli laiton kohta? Ei missään, mutta jäiköhän meiltä jotakin saamatta.

Jotenkin noin kuvatun liiketoiminnan ymmärtää ns. kovissa asioissa. Mutta mitenkään ei tällaista ymmärrä ihmistoiminnassa, esimerkiksi lääkäri- ja vanhuspalveluissa.
Ja suuri humanistinen kutsumustyöläineen, lääkäri, on sekä osakas että työntekijä, ja saa vielä pääomatulona eli pienellä veroprosentilla suuren osan tuloistaan. Hoito, toiminta voi olla laadukastakin. Ainakin se on bisnestä.

Yhteiskuntavastuu? Vai vastuu tulojen kasvamisesta?

Veroparatiisi luo veroparasiitteja. Mutta kas kummaa, se, jolla ei ole varaa maksaa veroja, onkin se varakkain.

Opimme tästä, että keskiluokkainen palkansaaja on se, joka yhteiskunnan ylläpitää. Häntä sopii lypsää yhä enemmän. Aikansa: Kreikassa hän on jo kadulla.

Ai mikä nöh - porsaanreikähän tässä. Siitä kyllä mahtuu näköjään sikojakin.