Ennen laitteet suunniteltiin kestämään ainakin kymmenen vuotta.
Huono idea: jos laite on ikuinen, uusi ei mene kaupaksi. Siis laitteiden ei oletetakaan kestävän kuin pari vuotta.
Poikkeuksia on, onneksi, joihinkin merkkeihin voi yhä luottaa, ja joitakin tavaroita vieläkin tehdään kestämään esimerkiksi turvallisuuden takia.
Autoa ostaessa sain myyntimiehen takuun: - Jos nyt vuoden aikana mitä tulee, tuo vaan meille, pojat panee kuntoon. Aika tavallinen juttu - mutta kun sitä mitä tuli, se olikin myyjien takuu, ei korjaamon. Lasku siis tuli, mutta hyvin kauniisti kohtuullistettuna ja anteeksi pyydellen, - Kun ne myyjät nyt puhuvat vaikka mitä...
Ikkuna takelteli pakkasella ja vihdoin lensi irti koko pokasta. Kivaa noin talvella.
(Tästä eteenpäin on fiktiota, jos olet viranomainen... Sillä en voisi vastuullisena tehdä näin. Enhän?)
Mikko muutti. Sain ison kuomukärryn lainaksi. Kiinni ja kytkennät kohdalleen. Enpä tarkistellut, kun aivan vähän aikaa sitten koko koukkusysteemi laitettiin osana autokauppaa. Ajoin Mikkeliin, lastasimme kaksi isoa autoa täyteen ja peräkärrin vielä täydemmäksi. Ja taas tarkastamatta ajamaan. Oli pimeää ja kura lensi.
Tankkasimme sekä miehet että auton. No Mikko sanomaan, että hänestä näytti, että
kärryssä ei ollut minkäänlaista valoa, kun ajoin ikkunan ohi. (Mikko odotti kahviossa)
Tarkastetaan: töpseli oikein kiinni, vaan ei minkään valtakunnan valoa, ei ajovaloa, vilkkua, jarruvaloa, äärivaloa.
Että siihenkö pitäisi muuttokuorma jättää?
Ajoimme Helsinkiin niin, että Mikko ajoi vaarallisen lähellä perässä, ettei vain kukaan kajauta vaunua päin. Oli pikkuisen hartiajäykkyyttä, monta tuntia vielä yölläkin "ajoin" punkassa ennen nukahtamista.
(Se muuttotavaran rahtaus asuntoon yöllä herätti naapureissa aika aggressioita. Syystä. Vaan minkäs teet? )
Tarina jatkuu niin, että aamulla passasin lähdön sopivasti kahdeksan ruuhkan jälkeen ja ajoin Lappeenrantaan pimeän kärryn kanssa. Yhtään poliisiautoa en koko LPR - Mikkeli - Helsinki - Lappeenranta-reissulla nähnyt! Mihin voi siis luottaa...
Ja takuu? Vein auton pajalle, jossa ensin naureskeltiin, etten osaa kytkeä, sitten arveltiin, että olen jollain jäämöykkyyn ajamisella repinyt johdot irti.
Ja siten tarjottiin aikaa ensi viikolle: - Jos nyt sitten katsotaan. Kyllä meillä aina kaikki on ennen luovutusta tarkastettu! (Sävy aika haastava)
Ei käynyt, oli vetotarvetta lauantaina (ylihuomenna silloin) ja aika saatiin perjantai-iltapäivään.
Oli vetokoukku asennuksineen tarkistettu. Mutta kun pojat sitten olivat laittaneet takapuskurin paikalleen, he olivat puskurin reunalla riiponeet joka ikisen johdon irti...
Oli vähän noloa - ota kahvia. No pojat laittoivat kuntoon, minä kuuntelin miesten viestiä Oslossa ja join kahvia. Ei maksanut työ, ei osat. Ja kytkennät kuulemma tämän jälkeen tarkastetaan myös, kun koko työ on tehty.
Kuvasta näkyy, että jopa vetokuulan maali on vielä paikallaan, kulumatta.
Lisäystä 14.3.
Mikon muutto jatkui viikonloppuna. Juuri korjatulla vetokoukulla lähti Mikon kaveri vetämään lainakärryä kohti Mikkeliä, Mikko tuli junalla sinne Helsingistä.
Jo ennen Mikkeliä kuski huomasi, että auto on tavattoman laiska. Ja aina kun vilkun laittoi päälle, auto piippasi vilkun tahtiin. (Piippaus kuuluu Nissanissa asiaan, selvisi huollossa.)
Mikkelissä kärry ja auto lastattiin taas oikein täyteen, pojat siivosivat kämpän ja matka jatkui Helsinkiin. Ei jaksanut auto vetää kuin hädin tuskin kahdeksaakymppiä.
Bensaa meni reilusti yli kymmenen sadalla.
Huoltsikalla pojat huomasivat, että kytkettäessä peräkärry, auton jarruvalot syttyvät puoliteholle ja lisäjarruvalo palaa koko ajan.
No kärryä ei jätetä, pojat huruttelivat Helsinkiin, roudasivat kamat sisään.
Sunnuntaiaamuna he kävivät ilman kärryä kokeilemassa Kehätiellä: auto toimi kuin sen kuuluukin toimia.
Aku ajeli sitten Lappeenrantaan sitä hiljaista kyytiä tyhjää kärryä vetäen.
Veimme kärryn yhdessä paikalleen Skinnarilaan ja sain itsekin todeta koko riemun.
Soitin juuri pajalle. Aika korjaukseen lohkesi heti huomisaamuksi.
Joo; olisi aamulla muutakin ehkä kuin viedä auto, kävellä kotiin, kävellä hakemaan auto. ...le!
Joo, aika hiilenä sitten aamulla autoa viemään. Pojat onneksi testerillä kokeilivat kytkennät, ja kas kummaa, mitään vikaa ei ollut. Hain auton ja edelleen olin sitä mieltä, että työssä on vikaa. Kaivoin oman kärryn lumesta, kävin koeajolla
Kuutostiellä ja kuinka ollakaan, kaikki pelasi kuten kuuluikin.
Siis vika tällä kertaa olikin lainakärryn sähköissä.
Jotta on minun vuoroni olla noloa poikaa siellä huollossa ensi kerralla. Asiaa ei helpota, että työtä vastaanottaa oppilaani isä...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti