keskiviikko 4. kesäkuuta 2008

Likaista touhua

Vaalirahaa! Olisipa se jotakin, että joku antaisi edes euron! Mitään punapääomaa ei ole, se kaatui jo 80-luvulla kortsuihin ja sinkkiämpäreihin, jopa Kultturitalo meni. NKP ei rahoita nytkään, eikä rahoittanut ennenkään. Salkuttain rahaa ei tuoda ulkomailta (ja jäädä kiinni), kuten SDP teki silloin joskus.

Ainoa tuki minulla on ollut puolueen yhteiset ilmoitukset ja vaalimateriaali, eikä kuvaa ole tarvinnut maksaa, se kun on olllut luokkakuva. Millä se puolueosasto maksaisikaan: jäsenmaksupalautukset puolueelta ja luottamustoimipalkkioiden puoluevero ovat olleet ne ainoat tulot. Jäseniä on kolmisenkymmentä ja niitä (vaalikauden kestäviä) luottamuspaikkoja tasan kaksi, joista toinen minulla. Puolue pakkomyy minulle arpoja ja kalenterin rahoittaakseen vaalit. Eli itse tavallaan maksan omat avustukseni.

Meillä ei ole omaa mediaa eli ilmaista mainosta, meillä ei ole julkkiksia, esim. päivänpoliitikkoa, joka on aina näkyvissä. Liikemaailma ei tue. Oma ammattijärjestö ei tue. Meidän täytyy siis rahalla mainostaa, ja rahaa ei ole. Olisiko ongelma?

Ihmisillä on kumma käsitys siitä, että poliitikko ajaa vain omaa etuaan. Mutta vielä hullumpaa on kuvitella, että politiikassa rikastuu, ainakaan kunnan tasolla: joka kokouspalkkiosta pidätetään se 60% ja lisäksi paikkakunnasta riippuen 15 - 20% ns. puolueveroa. Kyllä esimerkiksi vaaleissa koko päivän istuminen puolueen mandaatilla vaalilautakunnassa
vaatii kunnon istumalihaksia koko rahan edestä.

Mitä yritysmaailma pelkää? Ajamme toki vihreitä arvoja ja pidämme palkkatyöläisen puolta,
mutta vieläkö oikeasti pelätään sosialisoimista. Meikäläisiä pienyrittäjiä on paljon, mutta oma yritys vaatii kaiken rahan. Taiteen ammattilaisia on myös paljon. Kaikista puolueista Vasemmistoliitolla on suurin prosenttiosuus jäsenistöstä akateemisia kansalaisia, mutta missä
on tämän osan näkyvyys ja tuki muille? Ehkä akatemisuus ei ole aitoa, äidinmaidossa imettyä luokkakatkeruutta, eli ei kelpaa. Meillehän kelpaa vain - niin mikä? Kommunistit on erotettu jo ajat sitten. Minulle nimen liitto-sana tarkoittaa sitä, että siihen voi sisältyä kaikenlaista vasemmistolaisuutta, kunhan asioista sovitaan.

Yksi merkillinen asia on, että niistä lukemattomista akateemisista vasemmistolaisista ei kuulu hiiskaustakaan toimihenkilöiden tai akateemisten ammattiliitoissa. Esimerkiksi oma OAJni mielletään varmasti hyvinkin oikeistolaiseksi, vaikka jäseniä on laidasta laitaan. Missä on AKAVAN vasemmistoryhmä?

1 kommentti:

Anonyymi kirjoitti...

Hyvä Matrkku! Oikeita vasenajatuksia! Missä tosiaan ovat kirkasotsaiset vasemmistolaisesti ajattelevat akateemiset? Ehkä hautautuneina suuren työmäärän alle. Minäkin kaipaan niitä 70-luvun vuosia, jolloin sai olla avoimesti vasemmistolainen. Nyt kaikkien pitää olla niin yksilökeskeisiä niin yksilökeskeisiä että. Itse miellän vasemmisto/oikeisto-ajattelun eron yhteisö/yksilö-ajattelun välisen eroon. Opettaja ei voi mielestäni olla muuta kuin yhteisöajattelija, jos on kutsumusammatissa.