Joko joutui...?

Kohta kajahtaa suvivirsi rantalaiturilta. Viisi urosta laulaa, taidollaan kukin.
Olennaista on, että kaikki lahden rannalla asuvat saavat tietää, että joillakuilla alkaa loma, entä teillä?
Suvivirsi on tässä työssä tutuksi tullut. Vuosi vuodelta se on yhtä tärkeä, mutta joinakin vuosina kevätjuhlissa siihen liittyy niin isoja eron tunteita, että lavalla seisovat kutoset avoimesti itkevät ihan niin kuin opettajansakin. Viimeistä kertaa yhdessä.
Tämä vuosi on minun isoin eroni koulusta, vaikka minulla nyt kolmoset kesälomalle läjhtevätkin. Suvivirsi on viimeiseni, ensi kevätjuhlassa en ole läsnä. Eroa helpottaa, että jään eläkkeelle vasta jouluna ja siksi isoimmaksi lauluksi tuleekin se Enkeli Taivaan.
Ihan totta: erotyötä tässä tehdään. Lähes kaikki tapahtuu viimeistä kertaa, päivittäin sellaisia tuntemuksia tulee. Onneksi tämä aika on täynnä toimintaa, retkiä, todistusten laatimista, siivoamista. Ja kotonakin saisi joku laittaa puutarhan kuntoon, että sitten kesällä saisi vain olla tammen varjossa hyvän kirjansa kanssa.
Joku sanoo, että on kolme hyvää syytä olla opettaja. Tällä hetkellä se on totta.