Heräsin ennen puoli kuutta, täysin levänneenä, täysin virkeänä. Syy ei ollut harakoiden konekivääri tai naapurin räkyttäjät. Syy oli kesä. Enkä ymmärrä ihmisiä, jotka tuhlaavat aamut nukkumiseen: aamut ovat tyyniä, täynnä tuoksua ja linnunlaulua.
Join pikaiset kahvit ja luin lehden hätäisesti. Ja sitten rullille! Aamun ainoa kauneusvirhe oli, että erehdyin reitille, jossa oli yli kymmenen hiekkaista tietyöosuutta ja muutenkaan eivät ne pyörätiet kunnossa olleet. Hyvin pärjäsi lyhythihaisissa ja - lahkeisissa.
(Enpä voi olla ihmettelemättä, miten jotkut pärjäävät ilman kypärää ja polvi- ja kyynärpääsuojiakin!). Matka joutui, välineet ovat kunnossa ja luonto kukkii ja soi. Kesä!
Kotona kävin saunassa (se on se ihana hetivalmis) ja keitin kahvia , tällä kertaa nautinnoksi enkä tuskaan. Ja sitten pääsin ulos aamukahville. SE on se varmin kesän merkki, ulkona tarkenee jo ennen puoli kahdeksaa. Usein vastaavassa tilanteessa olen saanut ystäviä: naapurin kissat vörnivät paikalle, kiehnäävät ja puskevat, toinen asettuu rennosti pöydälle aurinkopaikkaan niin, että joku jäsen roikkuu laidan yli, toinen viikkaa itsensä viereiselle tuolille. Siinä sitten lunkutellaan silmiä, hyristään ja seurustellaan -kerjääjä saisikin kyytiä - ja sitten täytyykin poistua kissojen salaperäisiin hommiin taas.
Tänään sain seurata kamikaze-talitintin touhuja, se sukeltaa pöntöstä aina noin metrin päästä pääni ohi. Ja se pönttö helisee eli kohta on lentokoulun aika. Sireeni tuoksuu ja lemmikit, kevättähtimöt ja kurjenpolvet kukkivat. Mikä on istuessa tammen alla...
Mikään kesäksi suunnittelemani työ ei aiheuta stressiä, mutta tänään haen taimimyymälästä sentään jotakin. Ehkä vahaan autonkin, laiskuuttani, sehän helpottaa sitten niitä pesuja huomattavasti. Muuten vain olen. Nautin.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti