Vetonauloja Lappeenrantaan

Turismi!  Sillä raha lohkeaisi.  Saimaa ei yksin riitä, tarvitaan jotakin houkuttelevaa, jotakin omaleimaista.
Siis parrat pärisemään, lyötiin  viisaat päät yhteen, raavittiin päätä.  Laadittiin aivoriihi.

Keksittiin!  Järjestetään satamatorilla vuosittainen festivaali, kutsutaan koolle omituisten otusten kerho.  Näitähän meillä eteläkarjalaisissa riittää!  Ideana olisi kilpailu: isosta joukosta karsittaisiin se kaikkein parhaiten Lappeenrantaa edustava, kuin Mr. Lappeenranta ikään!

Tuumasta (inch) toimeen.
Kilpailu aloitettiin mittaamalla pulssi, sillä pitäähän olla rytmiä veressä.

Heti alkuun oli vaikeuksia, kun lavalle pyrki ilmiselviä eläimiä.  Joku mies oli naisyleisön mielestä ihan sika.  Kaupungin liikennesuunnittelusta oli lähdetty oikein joukolla kokeilemaan, olisiko virkamiehestä edustamaan Lappeenrantaa, säästyisi pitkä penni ja liikennekin sujuisi paremmin, kun pojat olisivat muissa töissä.  Heiltä kuitenkin laitettiin paikalle aasi ja pöllö, jotka oli heti eläiminä hylättävä.
Torikauppias lavan läheltä innostui ilmottautumaan mukaan kisaan, mutta kun hän oli aika kettu, ei häntäkään kelpuutettu.  

Kilpailijat lavalle siis!  Oli vaikea työ saada kaikkia liikkeelle, useat piti taluttaa tai peräti kantaa estradille.  Eräs teki kaiken takaperin. Yhdellä oli silmät selällään, toisella oli nappisilmät, eikä hän nähnyt mitään, ei myöskään orvokkisilmäinen.  Kauriinsilmäinen oli yleisön suosikki, varsinkin kun hän rehdisti talutti lavalle silmät tapillaan olevaa.  Yksi tuli silmät leimuten ja hänet aseteltiin vähän syrjään muista ja kauas puurakenteista palovaaran takia.

Taluttaa piti paikalle myöskin parkettien partaveitsi, koska hänellä oli kaksi vasenta jalkaa.  Suuria vaikeuksia oli osua lavalle rasvatulla salamalla, kun taas se, jolla oli pää kolmantena jalkana, koki vaikeuksia lavan portaita noustessaan.  Mutta oli sellaisiakin kilpailijoita, jotka eivät kerta kaikkiaan tienneet minne mennä: oli täysin päätön, yhdellä oli päänä kaali, yksi oli koko ajan suuna päänä.
Pässinpääkin pyrki kilpailuun, melkein ehti jo lavallekin, mutta todettiin eläimeksi.  Puupää sen sijaan kelpasi, tyypillisenä lappeenrantalaisena.
Lemiltä saapuneella kilpailijalla ei myöskään ollut päätä, sillä lemiläisethän tekevät kivinavetatkin omasta päästään.
Kusipää kunnallispoliitikko pyrki lavalle, mutta ohjattiin vessan kautta.   Eturivin yleisö kavahti vähän taaksepäin äkillisen sadekuron takia, kun lavalle kiipesi mies pilvi otsalla.

Yksi valitti tunnottomuutta jalassaan, oli vähän kaatunut pyörällä.  Mutta se oli vain puujalka ja tämä kilpailija keksikin kertoa puujalkavitsejä.  Kieli vyön alla tullut tarvitsi myös apua portaissa, onneksi hän sattui olemaan kiinni erään miehen välikädessä.  Tämä luuli sijoittuvansa hyvinkin, sillä hänellä oli myös peukalo keskellä kämmentä ja jopa nakkisormet!

Lavalle kipusi myös kaksi nenävammaista.  Toisella oli nenä pitkänä, ja hän urputti koko ajan, että oikeastaan hän ei ymmärrä, miksi pitäisi olla erikoinen menestyäkseen.  Toinen oli ihan hiljaa, hänellä kun oli nenä niskassa eilisen nakkarijonokahinan jäljiltä.
Yhdellä oli suu messingillä, mutta hän ei juuri menestystä odottanut, sillä kaupunkihan on täynnä torvia.

No päästiin sitten esittelemään kilpailijoita.  Mutta joillekin piti löytää tulkki.  Yksi kun puhui täyttä hepreaa, toisella oli kieli solmussa.  Ja yhdeltä haastattelija joutui kyselemään selän takana, hänelä kun oli koko ajan suu selällään.   Ja yhdellä poliitikolla oli kuin olikin kaksihaarainen kieli.
Haastattelija joutui istumaan lavalle, kun yksi kilpailija oli niin alhaalla ja nauroi maha kippurassa.  Totta kai nauroi: toinen kilpailija heilui lapion kanssa lavan edessä, hänellä oli monttu auki.

Kesken kaiken tarvittiin lääkärin apua, sillä oli kiireellisesti pelastettava mies, jolla oli hattu päässä, sukka ja kenkä jalassa.

Viimeisenä lavalle saapasteli karjalainen mies käet taskussa.  Mutta hän joutui luopumaan kisasta, kun käet iloisesti kukkuen lensivät tiehensä.

Oli yleisöäänestys, oli raadin pisteet.  Tuloksia odotellessa itse pyrkyripuolueen  paikallinen puheenjohtaja, valtuuston napamies  näki tilaisuutensa tulleen ja nousi lavalle pitämään puheen aiheena sote.

Ja silloin niin yleisön kuin raadinkin silmät avautuivat.  Meillä on salillinen jo valmiiksi valittuja friikkejä, kaupunginvaltuusto.

Ja markkinamiehet pantiin asialle.