Museo

Pähkinäsaaren rauha solmittiin ikuisiksi ajoiksi Ruotzien ja Novgorodin välille.
Liekö maailmassa yhtään rajaa, jolla olisi enemmän kahinoitu, jota olisi vuosisatojen mittaan enemmän siirrelty.  Mitäpä, jos Venäjä rupeaisikin vaatimaan tätä rajaa, eivätpä paljon viime sodissa tapahtuneet alueluovutukset tuntuisi missään, kun raja menisi Pohjanlahden rantaan Pattijoella.

Jotakuinkin kaikki rauhansopimukset on tehty tilanteessa, jossa toinen osapuoli on totaalisesti hävinnyt.  Mitä tällöin saadaan rauhansopimukseen?  Saadaan vain hävinneet sotasyyllisiksi, vain hävinnyt on velvollinen sotakorvauksiin ja alueluovutuksiin.  Hävinnyt voidaan jopa miehittää tai jopa liittää osaksi voittajaa.  Kuinkahan on, miten pitävä on pakkorauha?  Pitikö esimerkiksi Versailles´n rauha, kun Saksaa oikein olan takaa nöyryytettiin. Pitääkö rauha Palestiinassa?
Pitikö rauha Suomessa Talvisodan jälkeen, piti ylittää vanha rajakin Suur-Suomea tehdessä.

Ribbentrop ja Molotov solmivat hyökkäämättömyyssopimuksen.  Siinä samassa hotkaistiin Puola,  jaettiin kolmeen osaan, vaikka puolalaiset jos ketkä ovat kansallisylpeää porukkaa.  Saksa sai rauhassa miehittää ja "suojella" ja Neuvostoliitto teki saman toiselta puolen.  No kaikkihan tietävät, kuinka hyvin se sopimus sitten piti.

Onhan näitä rauhantekijöitä, euroopanyhdistäjiä ollut ennenkin,  vaikkapa Rooma.  Aika hyvää työtä teki myös esimerkiksi Napoleon. Usein se rauha on taattu esimerkiksi tappamalla mahdollisimman monta vastustajaa, esimerkiksi intiaania, tai pakkosiirtämällä kokonaisia kansoja, kuten Isä Aurinkoinen teki.

Ihankohan kaikki suursodissa suurvaltojen väliin jauhautuneet kansat ovat halunneet isonveljen tulevan ja "vapauttavan" heidät.  Milloin kummaltakin puolelta.  Kirkkaimpana tähtenä on tietysti Neuvostoliitto, jonka vapautusten tuloksena useat maat vieläkin ovat toipilaita ja hallinto on näennäisdemokratiaa, henkilöpalvontaa, diktatuuria, kun ei demokratiaa voinut edes harjoitella.
Eipä edes Neuvostoliiton sisällä tehty Krimin antaminen Ukrainalle ollut mitään.

Enpä uskalla kuvitellakaan, mihin Saksan voitto olisi johtanut...

Pannaanpa historioitsijoita kaivamaan esiin kaikki pitämättömät aselepo-, hyökkäämättömyys- ja rauhansopimukset.  Tapetoidaan jonkin oikein ankean museon, vaikka Riiassa olevan miehitysmuseon seinät niillä, ja joka sopimuksen perään pannaan selostus, mitä sitten tapahtui.  Kaikkien maailman noin 200 valtion tärkeimmät päättäjät (talousjohtajia unohtamatta) suljetaan kahdeksi viikoksi museoon ilman yhteyksiä ulos, toki hyvälle muonitukselle.
Ai miksi? Jospa he oppisivat tekemään parempia sopimuksia.

Mitä oikeasti kahden viikon aikana tapahtuisi?  Ulkomaailmassa tehtäisiin pari vallankumousta.
Museossa olisi porukka jakautunut klikkeihin, jotka riitelisivät keskenään ja joista ainakin yhtä kaikki muut innolla sortaisivat.
Ja ne sopimukset seiniltä opiskeltaisiin hyvin tarkkaan.
Joku oppisi, että aseleposopimus tarkoittaa samaa kuin aikaa varustautumiselle ja salaa tehtäville iskuille.  Joku oppisi, että on oikein kostaa rauhansopimusten vääryydet.  Joku saisi uskolleen vahvistusta, että kannattaa sopia mistä vain, sopimusta kun ei ole aikomustakaan pitää.  Joku oppisi, kuinka sota voidaan "laillisesti" alkaa vaikka pukemalla omia kielitaitoisia joukkoja vihollisen uniformuun ja miehittämällä oma viestiasema, saivat toki Mainilan laukauksetkin ansaitun huomionsa.
Oppisi joku taas senkin, että oman turvallisuuden nimissä on hyvä vaatia toiselta mitä vain, varsinkin, jos toinen osapuoli on heikko.  Olisi hyvä myös saada pakotettua toiset , ne heikot, liittoutumaan ja tekemään puolustussopimuksia, voi hoitaa monta kerralla.


Ulos tuli innokkaita miehiä.  Tulisi maailmaan kuri ja järjestys.  Mutta tuli myös todella masentunut, se toinen joukko.