lauantai 19. marraskuuta 2016

Avoin kirje

Hyvä Pavel,  Hyvä Pjotr!

Tohdin lähestyä teitä näin kirjeellä, sillä eihän valtava kansakunta voi olla väärässä valitessaan teidät johtajikseen.  Teissä täytyy olla jotakin hyvää.  Itse asiassa pidän sinua, Pjotr, koko maailman diplomaattikunnan taitavimpana.
Ai niin.  Eihän teitä olekaan valittu.  On valittu se ainoa sallittu vaihtoehto, mielikuva, joka perustuu mielipiteiden ja tiedotuksen rajoittamiseen ja vastustajien eliminoimiseen.

Minua huolettaa maailman turvallisuus.  Meille muille kansoille turvallisuus ei tarkoita, että äiti Panslavia painostaa, ottaa yhä suuremman vallan.  Meille rauha ei ole ison naapurin pillin mukaan tanssimista.

Miksi Eurooppa on huolissaan esimerkiksi Donald Trumpin vaalivoitosta?  Esimerkiksi siksi, että hän vaatii Euroopan maita vastaamaan suuremmalta osalta turvallisuusmenoista.

Sana Eurooppa vaatii selityksen.  Oletteko, Pavel ja Pjotr, tulleet huomanneeksi, että kun puhutaan Euroopan turvallisuudesta, Eurooppa ei ulotukaan Ural-vuoriin asti?  Rajana onkin Panslavian raja, syvällä maantieteellisen Euroopan sisällä.
Siis Eurooppa varustautuu ja on huolissaan, ja aina on ajatuksena, että uhka on Panslavia.  Turvallisuusvaje  tarkoittaakin siis samaa kuin Panslavian pelko.

Ei voi olla niin, että koko muu Eurooppa on väärässä.  Eikä ole niin, että Eurooppa varustautuu hyökätäkseen ensin.  Pelko on todellinen syy.
Vaikka on syttynyt kaksikin maailmansotaa juuri sen seurauksena, että maailman oli pelon takia liittouduttava ja sitten pidettävä sitoumuksensa, juuri te ylläpidätte pakkoa taas yhä tiukemmin sitoutua.

Kyllä.  Vakoilijasatelliitit valvovat, rajojenne lähellä lentää valvontakoneita, laivat partioivat, on puolustusjärjestelmiä.  Mutta miksiköhän?  Kun en edusta mitään virallista, so. hyssyttelytahoa, voin sanoa, että teihin ei luoteta, teidän sanaannekaan ei voi luottaa.  Teitä on pakko valvoa.  Ja varustautumisenne on jopa isompaa kuin teitä pelkäävien ja aseet ovat vahvasti hyökkäysaseita.
Ja silti olette kaapanneet maata, mukana naapurimaata edelleen pilkkomassa, pommittamassa vain siksi, että saisitte olla neuvottelupöydissä ja pönkittäisitte suurvalta-asemaa.  Sitä kautta saa kansansuosion ja voi edelleen rajoittaa oman kansan oikeuksia, tiedonvälitystä jne. ihan huomaamatta?

Minulla olisi ratkaisu.  Tie on pitkä, mutta maailman kannalta ainoa oikea.  Ja se alkaa todellisesta demokratiasta, vapaasta tiedonvälityksestä ja kansainvälisestä oikeudesta.
Haluaisin nähdä päivän, jolloin sopimukset pitävät, koska ne eivät ole pakolla solmittuja ja sopijaosapuolet ovat rehellisiä.  Hakuan myös nähdä päivän, jolloin armeijat ovat tapeettomia, vain kansakuntien yhteinen kohtalaisen pieni iskujoukko pitäisi terrorismin kurissa.
                                                                         
                                                                                                 Markku
  -----
Joku saattaa sijoittaa esimerkiksi Vladimir ja Sergeij- nimet tai Venäjän tähän tarinaan?  Jos joku ne nimet oikeiksi näkee, saattaa siis jutussa piillä jonkinlaista oikeaa asiaakin, jotain tuttua.  Mutta sinä olet sijoittaja.  Minulle riittävät Pavel ja Pjotr ja Panslavia, ja silti olen sanonut enemmän kuin muu maailma?

Ei kommentteja: