Olipa kerran, silloin 70-luvulla, puhelinlinjoja ihan avojohtoina, tolpissa kadun laidassa.
Olipa myös sähkökaapeli ilmajohtona, ei maahan kaivettuna, oli jopa meidän seinästä naapurin seinään, mistä syystä saimme helpotusta liittymämaksuihin.
Avojohto tarkoitti, että kadun reunan ja solan vaahterat piti joka kevät karsia niin, että johdot eivät vaurioidu. Latvat pois siis, jotkin isommat oksatkin.
Syksyllä 1981 Kesämäen kodin pihalla versoi tammenterho. Appiukko pani sen ruukkuun ja se istutettiin Tykin kotipihalle, Ja tammi on nyt oikea, iso puu. Siitä putoaa hyvin myöhään kivikovia lehtiä, tavallisesti jopa pystyyn hangelle. Olisipa kiva saada haravoida ne samaan aikaan kuin muutkin lehdet!
I985 rakentelin autokatosta (ja kuuria). Yhden vaahteran jouduin kaivamaan jopa pois, haravointi helpotti. Mutta kun avojohdoista oli luovuttu, kaikki muut vaahterat alkoivat olla valtavia, monihaaraisia. Tammi kasvoi, koivu karisti suuren osan lehdistään meidän iloksemme, vaikka olikin juuri ja juuri naapurin puolella. Koivua oli yli kasikymppinen Katri yrittänyt kaataakin - tuskin naarmua runkoon sai, onneksi, puu olisi rojahtanut jomman kumman talon päälle. Katrin ajatus oli kaunis, meillä kun oli niin paljon vaivaa koivusta... Siis kotikoivusta, Tykin komeimmasta puusta?
Aluksi istuttelin orapihlaja-aitaa. Mutta sitten saimme - jouduimme hymyillen ottamaan - japanintatartaimia. Ne syövät vähitellen koko aidan, ja tarkkana saa olla, että ne eivät ryömi koko nurmialalle. Niissä on valtavat lehdet, lisäksi ne on kokonaan, ruo´ot, katkottava ja vietävä kaatopaikalle pois talven tieltä.
Kadun puolelle olen saanut kasvamaan oikein kivan sireeniaidan. Sepä myös pihtaa lehtien pudottamisen kanssa ja pudottaa joko lumelle tai siistille pihalle ikävännäköiseksi roskaksi.
Jotkin omenapuut viivyttelevät myös. Useimmiten olen jättänyt viimeisen haravoinnin tekemättä ja hurauttanut ruohonleikkurilla lehdet silpuiksi
Kuva: mahtaakohan tuuli tunnustaa tätä rajaa meidän ja naapurin katuosuuksien välillä?
Torsopuu ei mikään soma ollut katsoa. Mutta syksyllä siitä ymmärsi olla kiitollinen. Nyt vaahtera täyttää pihan nenäliinoilla. Ne on otettava päivittäin pois, sillä kompostiin ei kerta kaikkiaan mahdu, jos kasa ei saa painua aina välillä. Olen yrittänyt pitää systeeminä 2 : 5 eli kaksi kottikärryllistä kompostiin ja 5 peräkärriin poisvietäväksi. Kasa (kuvassa takana) alkaa olla taas liian iso, ja suurin vaahtera vasta aloittelee...
Ja aina tuulee. Eli haravointikasat on nopeasti korjattava, tai teet suuren osan työstä uudestaan.
Peräkärry on myös usein työajossa, eli välivarasto pöllyää pihalla lehtiä ympäriinsä.
Tuuli kasaa naapurin haravoimattomat lehdet ilokseni, eikä tuuli tunnusta tontin rajoja saati kadun keskilinjaa rajaksi.
Peräkärryyn mahtuu, kun tamppaa. Minulla on jalkojen alla retkipöytä, muovilevy, ja kuorman pinta laskee. Toistaiseksi olen vienyt kaksi kuormaa, kolmas on pihalla kasana. Lisäksi on ruokokasat ja ruusunvarret ja omenapuun ja tammen oksia.
Kärryn tyhjentäminen se onkin kivaa, jos kaatopaikalle sattuu parikin punaniskaukkoa jupisemaan, että he kyllä saavat ajaa kyljittäin, ei ole pakko peruuttaa läjään kiinni. Mitäs se haittaa, että yksi auto-kärrypari vie niin ainakin kolmen auton tilan - kai se haittaa, kun tosiaan niska punoittaa ja selvästi ukot tietävät tehneensä hölmöjä tai oikeastaan olevansa vielä huonompia peräkärryn peruuttajia kuin minä.
Jos en olisi joutilas eläkeukko, minun olisi pakko käydä murisemassa naapurille ja pidettävä peräkärry vain kotikäytössä. Mutta kun en ole. Minä voin siis nauttia oikeastaan aika mukavasta ja kevyestä hommasta. Ei ole tässä vaiheessa pakko olla viimeisen tarkkakaan, kunhan saa mahdollisimman paljon kuormaan ja pois.
Kuva: Vielä ei ole kiirettä raapia hankalia paikkoja, kuten välejä tai pensasaidan juurta.
Olipa myös sähkökaapeli ilmajohtona, ei maahan kaivettuna, oli jopa meidän seinästä naapurin seinään, mistä syystä saimme helpotusta liittymämaksuihin.
Avojohto tarkoitti, että kadun reunan ja solan vaahterat piti joka kevät karsia niin, että johdot eivät vaurioidu. Latvat pois siis, jotkin isommat oksatkin.
Syksyllä 1981 Kesämäen kodin pihalla versoi tammenterho. Appiukko pani sen ruukkuun ja se istutettiin Tykin kotipihalle, Ja tammi on nyt oikea, iso puu. Siitä putoaa hyvin myöhään kivikovia lehtiä, tavallisesti jopa pystyyn hangelle. Olisipa kiva saada haravoida ne samaan aikaan kuin muutkin lehdet!
I985 rakentelin autokatosta (ja kuuria). Yhden vaahteran jouduin kaivamaan jopa pois, haravointi helpotti. Mutta kun avojohdoista oli luovuttu, kaikki muut vaahterat alkoivat olla valtavia, monihaaraisia. Tammi kasvoi, koivu karisti suuren osan lehdistään meidän iloksemme, vaikka olikin juuri ja juuri naapurin puolella. Koivua oli yli kasikymppinen Katri yrittänyt kaataakin - tuskin naarmua runkoon sai, onneksi, puu olisi rojahtanut jomman kumman talon päälle. Katrin ajatus oli kaunis, meillä kun oli niin paljon vaivaa koivusta... Siis kotikoivusta, Tykin komeimmasta puusta?
Aluksi istuttelin orapihlaja-aitaa. Mutta sitten saimme - jouduimme hymyillen ottamaan - japanintatartaimia. Ne syövät vähitellen koko aidan, ja tarkkana saa olla, että ne eivät ryömi koko nurmialalle. Niissä on valtavat lehdet, lisäksi ne on kokonaan, ruo´ot, katkottava ja vietävä kaatopaikalle pois talven tieltä.
Kadun puolelle olen saanut kasvamaan oikein kivan sireeniaidan. Sepä myös pihtaa lehtien pudottamisen kanssa ja pudottaa joko lumelle tai siistille pihalle ikävännäköiseksi roskaksi.
Jotkin omenapuut viivyttelevät myös. Useimmiten olen jättänyt viimeisen haravoinnin tekemättä ja hurauttanut ruohonleikkurilla lehdet silpuiksi
Torsopuu ei mikään soma ollut katsoa. Mutta syksyllä siitä ymmärsi olla kiitollinen. Nyt vaahtera täyttää pihan nenäliinoilla. Ne on otettava päivittäin pois, sillä kompostiin ei kerta kaikkiaan mahdu, jos kasa ei saa painua aina välillä. Olen yrittänyt pitää systeeminä 2 : 5 eli kaksi kottikärryllistä kompostiin ja 5 peräkärriin poisvietäväksi. Kasa (kuvassa takana) alkaa olla taas liian iso, ja suurin vaahtera vasta aloittelee...
Ja aina tuulee. Eli haravointikasat on nopeasti korjattava, tai teet suuren osan työstä uudestaan.
Peräkärry on myös usein työajossa, eli välivarasto pöllyää pihalla lehtiä ympäriinsä.
Tuuli kasaa naapurin haravoimattomat lehdet ilokseni, eikä tuuli tunnusta tontin rajoja saati kadun keskilinjaa rajaksi.
Kärryn tyhjentäminen se onkin kivaa, jos kaatopaikalle sattuu parikin punaniskaukkoa jupisemaan, että he kyllä saavat ajaa kyljittäin, ei ole pakko peruuttaa läjään kiinni. Mitäs se haittaa, että yksi auto-kärrypari vie niin ainakin kolmen auton tilan - kai se haittaa, kun tosiaan niska punoittaa ja selvästi ukot tietävät tehneensä hölmöjä tai oikeastaan olevansa vielä huonompia peräkärryn peruuttajia kuin minä.
Jos en olisi joutilas eläkeukko, minun olisi pakko käydä murisemassa naapurille ja pidettävä peräkärry vain kotikäytössä. Mutta kun en ole. Minä voin siis nauttia oikeastaan aika mukavasta ja kevyestä hommasta. Ei ole tässä vaiheessa pakko olla viimeisen tarkkakaan, kunhan saa mahdollisimman paljon kuormaan ja pois.
1 kommentti:
Meilläkin riitti kyllä tänä vuonna haravointihommia, sillä ostimme viime kesänä uuden talon jossa on todella laaja pihapiiri. Hyvä vinkki tuo muovilevyn käyttäminen kuorman pinnan laskemiseksi! Itsekin olen muuten haaveillut joko tuollaisesta orapihlaja-aidasta tai vaihtoehtoisesti syreeniaidasta.
Lähetä kommentti