Ihminen karkotettiin Paratiisista. Mutta hän "hallitkoon ja vallitkoon" luontoa: valitettavasti tulkinta on useimmiten samaa kuin käyttäköön hyväkseen luontoa, lyhytnäköisesti, muotien tai tilapäisten tarpeiden ja talouden ohjaamana, ei vaalien ja hoitaen ja osana luontoa.
Ihminen arvottaa luonnon aina omasta näkökulmastaan. Ihmiselle hyvä ja hyödyllinen on tärkeä. Ihmisestä kaunis on tärkeä. Pahaa on mm. ravinnonhankinta (pedot, loiset, ns. tuhohyönteiset, bakteerit,...) tai luonnolliset tarpeet! Onko pahkasika pahkasiastakin ruma? Onko susi julma?
Onko käärme kavala, kun se piiloutuu ja puolustautuu? Onko lantakasa inhottava - vai olisiko se keino naamioida oma pedonhaju tai ravintoa poikasille? Inhimillistämme luonnon ja silloinhan sen toiminta on hyvää tai pahaa.
Paratiisista karkoitus on tosiasia, mikäli se tarkoittaa ihmisen irtoamista luonnosta. Meillä on keinot ja tarpeet muokata luontoa, hankkia ravintoa yli oman tarpeen, hankkia vaatetus, polttoaine - kaikki tarpeellinen ja paljon ylikin. Ihmisellä ei enää ole biologista lokeroa.
Irtautumishetki taitaa olla maanviljelyksen alku, joka antoi niin suuren ravintoturvallisuuden, että ihminen lisääntyi räjähdysmäisesti. Rajallista tuhoa toki sai aikaan jo ihmisen yhteistyökyky ja kielen kehittyminen, esimerkiksi jokin peuralauma saatettiin tuhota kokonaan ajamalla se jyrkänteeltä alas. Keräilijä, metsästäjä eli vain klaaniryhmissä, maanviljelijä asettui ja sikisi.
Luontoa alettiin muokata mieleiseksi tai tarkoituksenmukaiseksi. Tokihan pelto raivattiin, kotieläimet otettiin avuksi lisäämään leipää ja töihin. Padottiin vesiä, raivattiin asumusten ympäriltä, otettiin rakennuspuuta. Polttopuutakin tarvittiin. Ja luonnon antimia opittiin muokkaamaan, esimerkiksi kangasta kutomalla tai vaikka kiveä hiomalla, välineet paranivat ja ihminen pystyi siirtymään ihan kaikkialle maapallolla ja kehittämään edelleen luontoa tuhoavaa toimintaansa siinä sivussa.
Tuho on aivan tahallista hyvin harvoin. Tavoitteena ei ole tuho sinänsä, vaan siitä saatava hyöty.
Aktiivista tuhoamista, siis tietoista tuhoa toki on, tiedämme hyvin vaikkapa valaanpyytäjien aikaansaannokset, ryöstökalastuksen täysin tietoisesti, muodin vaatiman turkismetsästyksen. Norsunluu, sarvikuonon sarvi, jalopuu eivät myöskään ole kenellekään tarpeen ja uhanalaisuus tiedetään.
Aivan turha on kenenkään loppukäyttäjän väittää, että ei tietäisi.
Suurin osa ihmisen uhkasta luonnolle on kuitenkin passiivista. Emmehän me tee mitään väärää - mitä nyt joka päivä!
Jokainen meistä ylläpitää kulutuksellaan esimerkiksi teollisuutta, joka yhdessä liikenteen, asutuksen ja maatalouden kanssa on kasvihuoneilmiön perusta. Esimerkiksi maidonjuoja, lihansyöjä tarvitsee metaanipommi-lehmänsä... Teollisuus toki tarvitsee raaka-aineensa ja energiansa ja aiheuttaa päästönsä ja saasteensa. Ja kun muoti tai trendi vaatii, paljon yli tarpeen.
Syömäsi kalan lisäksi trooli kalastaa pohjan eliöitä ja sivusaaliita.
Luonnonkulojen estäminen tai toisaalta keinotekoinen kulotus järkyttää luontaista kiertoa.
Ihminen valtaa suunnattoman tilan, asfaltoi, valaisee turmaksi hyönteisille ja linnuille. Ajattele yksistään sitä vesimäärää, mikä ennen imeytyi maaperään, mutta nyt huilaa hulevesinä ja kuljettaa saasteet.
Ihminen eristää yksilöt saman lajin yksilöistä vaikkapa moottoritiellä, yhden puulajin metsillä tai peltoaukeilla, Hän yksipuolistaa eliökirjon esimerkiksi pellolla tai tehometsätaloudessa. Hän myrkyttää ja tappaa tuholaiset, rikkakasvit, loiset ja taudinaiheuttajat oman etunsa nimissä ja siinä sivussa paljon hyödyllistäkin. Pökkelöt poistetaan, vaikka ne ovat tuhansien eliöiden elinehtoja. Eliökirjon yksipuolistaminen muuttaa eliöiden voimasuhteita, mikä lisää tuhoa.
Vettä pitää säännöstellä kastelun takia, mutta enemmän tulvasuojelun ja varsinkin energiantarpeen takia. Vedellä huuhdellaan vessat, veteen sopii laimentaa jätteet ja saasteet - se Tyynenmeren jätelautta on kai Suomea suurempi jo?
Liikenne on varsinainen tappaja. Automatkalla usein tapat tuhansia hyönteisiä samalla kun aiheutat päästötuhoja.Isommat otukset sentään huomaat?
Kotieläimet, varsinkin tuotantoeläimet, huh huh! Esimerkiksi kilo sianlihaa vaatii 200 kiloa viljaa - mikä aukea, mikä yksipuolinen lajisto, mikä tuotettu metaanimäärä... Mutta toki se tanskandoggikin syö ja paskoo..
Talvivaara konkretisoi huomaamattoman uhkan vesistöille? Kaikki inhimillinen toiminta pilaa vettä. Meillä vain sattuu vettä olemaan runsaasti, emme arvosta sitä!
Mielestäni pahinta luonnontuhoa, ei toki ehkä suurinta, aihettaa tarpeeton tuotanto. Onko pakko olla turkki, kun on hyviä keinokuituja. Onko pakko elää pintamuotia ja aiheuttaa poisheittämistä ja liikatuotantoa?
Huomaamatta ihminen hiipii sinnekin, mihin ei edes tarkoittanut. Tänään katselin puna-ailakkeja, vaahteroita, tammentaimia. Joskus olen ihmetellyt jättipalsamia tai jättiputkea. Ja minkkiä inhoan, se tuhoaa kaikki rannan vesilinnut. Lupiinia pidin kauniina, en enää. Ja paljon muitakin karkulaisia on. Eliö voi hyvinkin sopeutua meille, mutta se valtaa jonkin toisen eliön tontin ja tehtävän tai muuttaa koko ympäristöä, kuten lupiini typpibakteereineen.
Ajattelematonta touhua on tahallaan siirtää eliöitä kontrolloidun alueen ulkopuolelle, eivätkö kani tai kaktus Australiassa opettaneet mitään?
Kuka tajusi aikanaan, että tapporaha norpasta oli hullua? Tai kuka tajusi, että rapurutto levisi saastuneilla pyydyksillä? Vahingossakin osataan tuhota - onko vahingossa tehty paha sen pienempi uhrin kannalta...
En moralisoi, olen melko täysillä mukana tässä oravanpyörässä. Metsänomistajana olen aika vahvasti mm. yksipuolistamassa lajistoa (" Sitten ne pihlajat ja raidat joutavat pois ensimmäisenä.")
Toivon kuitenkin jo heränneeni ajattelemaan, edes.
Eräs minuun kolahtanut ajatus on elämänkaariajattelu. Ennen uuden hankintaa mieti tarkkaan, mitä sen valmistaminen, käyttö tai toiminta, sen loppusijoitus vaatii, tuottaa tai aiheuttaa. Siis oikeasti: raaka-aine ja energiatarve, saastevaikutus, päästöt, jäte, kierrätys- tai uusiokäyttömahdollisuus.
Ja tarvitsetko vai onko se vain kiva?
Ihminen arvottaa luonnon aina omasta näkökulmastaan. Ihmiselle hyvä ja hyödyllinen on tärkeä. Ihmisestä kaunis on tärkeä. Pahaa on mm. ravinnonhankinta (pedot, loiset, ns. tuhohyönteiset, bakteerit,...) tai luonnolliset tarpeet! Onko pahkasika pahkasiastakin ruma? Onko susi julma?
Onko käärme kavala, kun se piiloutuu ja puolustautuu? Onko lantakasa inhottava - vai olisiko se keino naamioida oma pedonhaju tai ravintoa poikasille? Inhimillistämme luonnon ja silloinhan sen toiminta on hyvää tai pahaa.
Paratiisista karkoitus on tosiasia, mikäli se tarkoittaa ihmisen irtoamista luonnosta. Meillä on keinot ja tarpeet muokata luontoa, hankkia ravintoa yli oman tarpeen, hankkia vaatetus, polttoaine - kaikki tarpeellinen ja paljon ylikin. Ihmisellä ei enää ole biologista lokeroa.
Irtautumishetki taitaa olla maanviljelyksen alku, joka antoi niin suuren ravintoturvallisuuden, että ihminen lisääntyi räjähdysmäisesti. Rajallista tuhoa toki sai aikaan jo ihmisen yhteistyökyky ja kielen kehittyminen, esimerkiksi jokin peuralauma saatettiin tuhota kokonaan ajamalla se jyrkänteeltä alas. Keräilijä, metsästäjä eli vain klaaniryhmissä, maanviljelijä asettui ja sikisi.
Luontoa alettiin muokata mieleiseksi tai tarkoituksenmukaiseksi. Tokihan pelto raivattiin, kotieläimet otettiin avuksi lisäämään leipää ja töihin. Padottiin vesiä, raivattiin asumusten ympäriltä, otettiin rakennuspuuta. Polttopuutakin tarvittiin. Ja luonnon antimia opittiin muokkaamaan, esimerkiksi kangasta kutomalla tai vaikka kiveä hiomalla, välineet paranivat ja ihminen pystyi siirtymään ihan kaikkialle maapallolla ja kehittämään edelleen luontoa tuhoavaa toimintaansa siinä sivussa.
Tuho on aivan tahallista hyvin harvoin. Tavoitteena ei ole tuho sinänsä, vaan siitä saatava hyöty.
Aktiivista tuhoamista, siis tietoista tuhoa toki on, tiedämme hyvin vaikkapa valaanpyytäjien aikaansaannokset, ryöstökalastuksen täysin tietoisesti, muodin vaatiman turkismetsästyksen. Norsunluu, sarvikuonon sarvi, jalopuu eivät myöskään ole kenellekään tarpeen ja uhanalaisuus tiedetään.
Aivan turha on kenenkään loppukäyttäjän väittää, että ei tietäisi.
Suurin osa ihmisen uhkasta luonnolle on kuitenkin passiivista. Emmehän me tee mitään väärää - mitä nyt joka päivä!
Jokainen meistä ylläpitää kulutuksellaan esimerkiksi teollisuutta, joka yhdessä liikenteen, asutuksen ja maatalouden kanssa on kasvihuoneilmiön perusta. Esimerkiksi maidonjuoja, lihansyöjä tarvitsee metaanipommi-lehmänsä... Teollisuus toki tarvitsee raaka-aineensa ja energiansa ja aiheuttaa päästönsä ja saasteensa. Ja kun muoti tai trendi vaatii, paljon yli tarpeen.
Syömäsi kalan lisäksi trooli kalastaa pohjan eliöitä ja sivusaaliita.
Luonnonkulojen estäminen tai toisaalta keinotekoinen kulotus järkyttää luontaista kiertoa.
Ihminen valtaa suunnattoman tilan, asfaltoi, valaisee turmaksi hyönteisille ja linnuille. Ajattele yksistään sitä vesimäärää, mikä ennen imeytyi maaperään, mutta nyt huilaa hulevesinä ja kuljettaa saasteet.
Ihminen eristää yksilöt saman lajin yksilöistä vaikkapa moottoritiellä, yhden puulajin metsillä tai peltoaukeilla, Hän yksipuolistaa eliökirjon esimerkiksi pellolla tai tehometsätaloudessa. Hän myrkyttää ja tappaa tuholaiset, rikkakasvit, loiset ja taudinaiheuttajat oman etunsa nimissä ja siinä sivussa paljon hyödyllistäkin. Pökkelöt poistetaan, vaikka ne ovat tuhansien eliöiden elinehtoja. Eliökirjon yksipuolistaminen muuttaa eliöiden voimasuhteita, mikä lisää tuhoa.
Vettä pitää säännöstellä kastelun takia, mutta enemmän tulvasuojelun ja varsinkin energiantarpeen takia. Vedellä huuhdellaan vessat, veteen sopii laimentaa jätteet ja saasteet - se Tyynenmeren jätelautta on kai Suomea suurempi jo?
Liikenne on varsinainen tappaja. Automatkalla usein tapat tuhansia hyönteisiä samalla kun aiheutat päästötuhoja.Isommat otukset sentään huomaat?
Kotieläimet, varsinkin tuotantoeläimet, huh huh! Esimerkiksi kilo sianlihaa vaatii 200 kiloa viljaa - mikä aukea, mikä yksipuolinen lajisto, mikä tuotettu metaanimäärä... Mutta toki se tanskandoggikin syö ja paskoo..
Talvivaara konkretisoi huomaamattoman uhkan vesistöille? Kaikki inhimillinen toiminta pilaa vettä. Meillä vain sattuu vettä olemaan runsaasti, emme arvosta sitä!
Mielestäni pahinta luonnontuhoa, ei toki ehkä suurinta, aihettaa tarpeeton tuotanto. Onko pakko olla turkki, kun on hyviä keinokuituja. Onko pakko elää pintamuotia ja aiheuttaa poisheittämistä ja liikatuotantoa?
Huomaamatta ihminen hiipii sinnekin, mihin ei edes tarkoittanut. Tänään katselin puna-ailakkeja, vaahteroita, tammentaimia. Joskus olen ihmetellyt jättipalsamia tai jättiputkea. Ja minkkiä inhoan, se tuhoaa kaikki rannan vesilinnut. Lupiinia pidin kauniina, en enää. Ja paljon muitakin karkulaisia on. Eliö voi hyvinkin sopeutua meille, mutta se valtaa jonkin toisen eliön tontin ja tehtävän tai muuttaa koko ympäristöä, kuten lupiini typpibakteereineen.
Ajattelematonta touhua on tahallaan siirtää eliöitä kontrolloidun alueen ulkopuolelle, eivätkö kani tai kaktus Australiassa opettaneet mitään?
Kuka tajusi aikanaan, että tapporaha norpasta oli hullua? Tai kuka tajusi, että rapurutto levisi saastuneilla pyydyksillä? Vahingossakin osataan tuhota - onko vahingossa tehty paha sen pienempi uhrin kannalta...
En moralisoi, olen melko täysillä mukana tässä oravanpyörässä. Metsänomistajana olen aika vahvasti mm. yksipuolistamassa lajistoa (" Sitten ne pihlajat ja raidat joutavat pois ensimmäisenä.")
Toivon kuitenkin jo heränneeni ajattelemaan, edes.
Eräs minuun kolahtanut ajatus on elämänkaariajattelu. Ennen uuden hankintaa mieti tarkkaan, mitä sen valmistaminen, käyttö tai toiminta, sen loppusijoitus vaatii, tuottaa tai aiheuttaa. Siis oikeasti: raaka-aine ja energiatarve, saastevaikutus, päästöt, jäte, kierrätys- tai uusiokäyttömahdollisuus.
Ja tarvitsetko vai onko se vain kiva?
1 kommentti:
Tietoista tuhoamista on esimerkiksi se, että ensin tavoitellaan tietty tuotannon ja kaupan taso ja elintaso, vasta sitten on "varaa" ajatella kestävää kehitystä. ja toisin päin, kukaan ei luopuisi mistään nykyisessä elämänmallissaan, vaikka hyvin tietää sen aiheuttamat ongelmat luonnolle, koko maailmalle.
Lähetä kommentti