tiistai 18. joulukuuta 2012

Jaksaa, jaksaa...


Työuria on pidennettävä. On valmistuttava aikaisemmin, on jatkettava pitempään.
Ihan kuin liikenne: aja nopeasti, koska sinulla on kiire odottamaan! Siis tässä tapauksessa kiire odottamaan kortistoon tai odottamaan eläkkeelle pääsemistä.

Tuottava työ on ainoa, joka lisää kasvua. Siis tuottavaa työtä: mitään ei lisää, jos vain luomme toisillemme palveluja. Siis siirtäkäämme tuottava työ ulkomaille, on osakkeenomistajien ja todella tuottavien ratkaisu.

Työtä saa lisää pilkkomalla entisen työn. Esimerkki vaikka viihteestä. Ennen sait televisioluvalla katsoa kaiken tarjottavan. Nyt ostat asennusta, ostat boksia, ostat korttia, kanavia, yhteyksiä. Digiboksi on edellytys, että tuote on myytävissä, ja sittenhän sitä myydään. Boksin suurin merkitys on kaupallistamisessa ja bisneksessä, ei tarjonnan lisäämisessä.

Palkka-ale? Kyllä, siinä on järkeä. Mutta järkeä on vain yhdellä silmällä katsoen. Totta kai, jos on pienemmät kulut, so. palkkamenot, se on edullista maksajalle.

Palkansaaja ei kuitenkaan pienemmällä palkallaan saa ostettua yhä kalliimpia tuotteita, ei kuluta. Hänen eläkekertymänsä jää pienemmäksi, hän ei kuluta iäkkäänäkään. Verotulot pienenevät, mikä pienentää sitten palveluihin käytettävissä olevaa rahaa.

Palkka-ale ei tietenkään mitenkään sitouttaisi pitämään huolta työpaikoista tai parantamaan työolosuhteita. Eikä työläisen palkanalennus tietenkään koskisi kaikkia, sitouttamispalkkiot, optiot, bonukset repisivät tuloeroja yhä suuremmiksi. Oikeastaan asia on niin päin, että joukkoirtisanominen lisää osakkeen arvoa!

Toinen ehdotus on jousto, esimerkiksi niin, että vetävässä vientiteollisuudessa maksettaisiin paremmin ja huonoina aikoina vähemmän palkkaa. Kyllä olisi kiva ottaa vaikka asuntolaina konjunktuurien mukaan! Sitä paitsi, aina on niin huono aika, että juuri nyt ei voi maksaa paremmin...

Monet alat ovat kokonaan tuottamattomia? Miten tuottavuus mitataan esimerkiksi ihmistyössä (Tiedän oikeasti isojakin mittareita.)? Esimerkiksi maailman parhaan peruskoulun aikaansaaminen ei ole tuottavaa, ainakaan näy arvostuksena tai rahana? Niin ja niin monen tuhannen ihmisen saattaminen työkykyiseksi ei ole tuottavaa, päivähoidon työssäkäynnin mahdollistaminen ei ole. Jne: vain vienti olisi palkittavaa?

Vanha linnarauha on nykyoloissa mahdoton asia, niin paljon tuloerot ovat jo kasvaneet ja niin kvartaaliajattelussa ollaan. Ei ole mahdollista sopia palkkojen ja hintojen jäädyttämistä ja valtion hintasäätelystä.

Eläkeikää on nostettava. Niin kauan kuin mitenkään ei ikääntyvän työoloja kohenneta, tehtäviä soviteta työkyvyn mukaan, työterveydestä ja kuntoutuksesta, erilaisista kannusteista huolehdita, asia on unelmaa.
Kaiken huippuna VATT-Vartiainen esittää, että ikääntyvän ihmisen palkkaa olisi laskettava, kun kerran työnantaja ei saa täyttä panosta.
Ikääntyvä on hiljaisen tiedon siirtäjä, vähemmän poissa, tunnollinen. Monessa ammatissa ikä on (osittain) suorastaan eduksi? Fyysinen kunto, kyky oppia uutta korvautuvat rutiineina, perusammattitaitona, suhtautumisessa työn tekemiseen, vastuuna.

Eläkeikärajaa ei saa kategorisesti nostaa. Kaikki emme ole keskiarvoja, joku jaksaa, joku ei.

Oli hyvä lähteä omalle eläkkeelle kuusikymppisenä. Nyt on aikaa itselle. Ja jaksaa työssäkin, silloin tällöin, kun se ei ole pakkopulla eikä elinkeino enää. Työ on ekstraa, kaikkea kivaa voi hankkia, työ on myös päivittämistä ja tuoreuttamista.




maanantai 10. joulukuuta 2012

Takana loistava tulevaisuus


Ympäristökokous Dohassa Qatarissa. Ei mitään aikaan.
Suurin tulos on, että mahdollisesti 2015 saadaan aikaan jokin yleisesti kattava sopimus?
Siis aivan liian myöhään: muistamme toki, että Rion sopimus on jo vuodelta 1999, siitä jäivät kaikki merkittävimmät ilmanpilaajat pois, ja ilmaston lämpenemisen vauhti sen kun on kiihtynyt. 0-päästötkään eivät ehkä riitä, enää.

Maailman valtioilla ei ole varaa huolehtia ilmastosta. Ihan yleisesti hyväksytään, että on saatava kehittyä ensin, kasvattaa talouttaan, vasta sitten ympäristö- ja ilmastoasiat ovat relevantteja.
Mutta mikä on se ajatus, että kehittyvät maat ovat siis ilmastokatastrofin syyllisiä, ne kun vasta lisäävät päästöjään - eikö vastuun tulisi olla niillä, jotka jo tuhon tekivät.

Kehittyville maille olisi maksettava tukea, ei syyllistettävä niitä. Näihin maihin pitäisi saada kaikkeen tuotantoon se kuuluisa BAT eli paras mahdollinen tekniikka.
Mutta kas yllätystä, juuri tästä tuesta ei päästy yhteisymmärrykseen, ei vaikka ylimääräinen päiväkin otettiin aikaa.

Oliko yllätys? No ei: mikä kehittynyt maa haluaisi itselleen kilpailijoiksi kehittyviä maita, ajanmukaisella tekniikalla varustettuja kilpailukykyisiä maita kilpailukykyisine tuotteineen? Ei, oma talous on kaikessa määräävä, olkoon kyse vaikka maailman tuhoutumisesta. Talous, markkinat.

Kyllä, jostain sovittiinkin. Näperreltiin asioilla, joilla ei yksin ole mitään merkitystä, mutta jotka isossa kontekstissa ovat olennaisiakin. Ja ennen muuta sovittiin, että kokoukset jatkuvat, sentään.

Miksi minusta tuntuu, että ihminen ei osaa sopia tällaista? Onko jokin todella hirveä luonnonkatastrofi ainoa keino? Eihän sekään taida riittää: preerialla on vielä kuivaa, vaikka Vanuatun kansa joutuukin uimasilleen piankin ja tätä rataa ravinnontuotannon ja asutuksen parhaat alueet, so. rannikot, tulvivat ja tuhoutuvat.

lauantai 8. joulukuuta 2012

Markku frakissa?


Kansa television ääressä nauttimassa edustuksellisesti juhlasta. Tilaisuus samaistua, tilaisuus bongata, tilaisuus katsoa uutta hallitsijaa puolisoineen.
Mutta ennen muuta on tilaisuus arvioida ja arvostella mekot, kampaukset, selkätissit, kainaloläskit.
Juhla puoltaa paikkansa, on saavuttanut instituution aseman. Lopettaminen tietäisi
kapinaa, vähintään maansurua.

Mutta... Ja minulla on oikeus sanoa mutta!
Ketä juhlija edustaa? Kansanedustaja edustaa valitsijoitaan, lähettiläs kansakuntaansa. Elinkeinoelämän johtoporras ei juuri edusta ainakaan suurinta osaa kansasta, älymystö vielä vähemmän. Tavallisen ihmisen edustaja?
Edusti ketä vain, minusta on naurettavaa, että kaikkia koskee sama pukeutumiskoodi.
Mitä tekee vasemmistolainen poliitikko frakissa? Entä maanviljelijä, tavallinen ammattimies? Opettaja - vasemmistolainen opettaja? Eikö viiteryhmä ole tärkeä: frakilla paitsi kunnioittaa isäntää, pyrkii myös olemaan yhtä hyvä kuin muukin juhlajoukko - muutenkin on. Onko frakki muka ansaittu?
Sisäpiirille tiedoksi: Antti Ruuskanen kantoi erinomaisesti frakkinsa. Edelleen ihmettelen, miksi.

Toivottavasti en joudu tilanteeseen, jossa joutuisin kieltäytymään juhlasta frakkipakon takia. Vielä vähemmän toivon tilannetta, jossa vaimo ei pääse juhlaansa, kun mies ei suostu pukeutumaan frakkiin - tämä on se ainoa syy, että edes harkitsisin frakin vuokraamista. On tämäkin: mihinkään muuhun en ikinä frakkia tarvitsisi, vuokraa siis asu, jota et halua pitääkään. Ja se toinen juttu: totta kai nainen sijoittaa ja ostaa iltapuvun!

Pukeutumiskoodi on tumma puku tai frakki. Frakki on toki OK, jos se jotenkin kuuluu sinun elämääsi, jos itse haluat pukeutua siihen, jos erityisesti haluat kunnioittaa isäntää tai instituutiota. Mutta tummalla puvulla ei loukkaa, toisaalta sillä voi samaistaa oman viiteryhmänsä, keitä linnassa edustat.

Apua, jos saisi todella ison kunniamerkin. Sehän edellyttää frakkia, merkin käyttösääntö ei muuta salli kuin virkapuvun tai frakin. No, ei ole pelkoa.

Naisen puku tietysti edellyttää saman tason miehen pukua. Mutta voisiko ihan oikeasti ajatella toisinkin päin?


keskiviikko 5. joulukuuta 2012

Lunta ja pakkasta. Juuri sellainen ilma, jota itsenäisyyspäivältä odottaa. Hyvä kävellä paraatit katsomassa, kynttiläkävely illalla - suorittaa riitit.

Itsenäisyys ei ole muuttunut mihinkään? Edelleen ovat ulkoiset tunnusmerkit samat ja olemassa.
Mutta huikea oman päätöksenteon, so. todellisen itsenäisyyden siirto on tapahtumassa.
Markkinavoimat bulvaaninaan EU hallitsevat lainsäädäntöämme, talouden kautta myös sisäisissä asioissa. Tarve ei enää ratkaise, vaan se, miten markkinavoimat reagoivat.

EU kulkee kiihtyvällä vauhdilla kohti liittovaltiota. Tätähän ei tietenkään sanota ääneen, mutta mitä muuta komission ylivalta ja sitoutuminen jatkuvasti rahoittajaksi voi tarkoittaa. Mikä on Suomi tässä liittovaltiossa?

Vapaaehtoisesti, halulla EY:hyn liityttiin, EU siitä tuli meiltä kysymättä. Nyt meneillään oleva kehitys muilutettaneen meille ilman kansanäänestystä, muka joutumalla tilanteeseen ilman aktiivista pyrkimistä?

Haluaisin Suomelta itsenäisyyttä ja rohkeutta. En öykkäröimällä toki, ei pelkällä eillä mitään saa aikaan. Neuvottelukykyä, oman pään pitämistä oikeissa asioissa, liitoutumista samanhenkisten kanssa pitää olla. Suomi on kaikkien koira, selällään sen edessä, joka juuri nyt rapsuttaa - tällä kertaa länsi, joka käyttää hyväksi.

Minulla on kyllä hyvä olla tässäkin Suomessa. Hyvä koti, ahtainakin aikoina sodan jälkeen neuvolat, koulut, terveydenhoito saatuna, hyvä koulutus, virka, hyvä eläke, yhä kestävä avioliitto, lapset ja lapsenlapset. Mikä tässä on väärin, miksi tällainen pitää romuttaa kaupan alttarilla?




torstai 29. marraskuuta 2012

Rooma


Nyt alkaa jo nähdä kauempaa, kun sentään jo toissapäivänä tultiin kotimaahan Roomasta?
Vie aina vähän aikaa, ennen kuin asiat järjestyvät päässäni oikeisiin mittoihinsa.

Kaupunkiloma on se minun juttuni. Jo kotona on opiskeltu maata ja kohdetta, Roomaa toki jo historian ja kirjallisuuden ja filmien kautta muutenkin. Ensin otetaan yleissilmäys - tässä tapauksessa se oli ajelua doubledeckerillä, selostusta nauhalta englanniksi. Sitten tietää, mihin mennä omille reissuille, aluksi. Usein lomilla on ollut aluksi opastettuja kiertoajeluita, kävelykierroksia, joka tapauksessa vähän "johdettua", minkä jälkeen on herännyt omia ajatuksia, on vauhti kiihtynyt ja ahneus iskenyt: kaikki pitää kokea samalla reissulla!

Kyllä. Kävimme Espanjalaisilla portailla, Fontana di Trevillä, Cpitolium- kukkulalla, Colosseumilla, Hadrianuksen mausoleumilla, Pietarin kirkonkylässä, katakombeissa,... you name it! Joka paikassa? Ehei: vielähän tuolla näkemistä olisi, kokemista olisi.
Mutta viisi yötä ei riitä tuohon kylään, kun pitäisi sitä kulttuuritarjontaakin voida hyödyntää. Yksi oopperoiden populaarikappale-esitys sentään ehdittiin kuulla.

Ystävällistä, palvelualtista kansaa. Turisti ei ole kirosana, vierasta ei pelätä.
No, vähän italialaista: lupaukset eivät ihan pitäneet, esimerkiksi kahden ja puolen tunnin opastus olikin puoli tuntia, kiertoajelubussi ei muka kulkenut sunnuntaina ja ostimmekin kolmen päivän Rooma-passin, Vatikaanin alueella (esim katalkombiin ihan muualla kuin kirkkovaltiossa) ei passinkaan pääsylippuosuus kelvannut jne.
Varsinainen turistihöynäytyskin voi olla mahdollista, esimerkiksi taksi on halpa, mutta virallinenkin taksi voi sopia kuitittoman hinnan (joka oli korkeampi kuin virallinen, huomasimme myöhemmin) tai ravintoloitsija tuo pöytään kaienlaista, mitä et ole tilannutkaan ja laskuttaa tietysti siitä. Valokuvia ottaessakin tulee olla tarkka, ettei tule kuvanneeksi samalla pretoriaanikaartilaisia, jotka vaativat kuvista rahaa. Mutta normaalilla turistiälyllä, käsi lompakon päällä koko ajan, pärjää kyllä.

Antiikki ei ole luonnon vaan ihmisen tuhoamaa. Sen, mitä kansainvaellukset eivät tuhonnneet, tuhosi kirkko ja kirkkoruhtinas. Colosseumin marmori ja pronssi ovat hyvä esimerkki: pylväät ja seinät ovat täynnä koloja ja arpia, kun niistä on pinta riivitty kirkkojen ja paavien ja kardinaalien palatsien seiniin. Suurin rosmo oli Pietarin kirkko. Sama rosvous koski kaikkia temppeleitä, palatseja, mausoleumeja. Ja mitä ei tuhottu, muutettiin kirkoiksi.

Tässä vaiheessa vaikuttavin elämys oli Pantheon, täydellinen pyöreä rakennus kupoleineen ajalta eaa. Voi olla, että kuluva aika jättää päällimmäiseksi ihan muuta?



Kaupunki elää. Talot ovat pieniä, kadut kapeita. Mutta liikenne - apua! Aina jostakin syöksähtää skooteripilvi tai kymmenen pientä autoa. Pysäköinti voi olla esimerkiksi liikenteenjakajassa tai suojatiellä. Vilkku on mamisten hommaa. Ihmeellisesti kaikki kuitenkin sujuu.

Voi olla, että Roomasta tulee se ykkönen kaupunkilomana. Tähän asti se on ollut Praha.

Kuva on keisarista aitiossaan Colosseumilla. Vihje: hän ei ole Commodus.

tiistai 13. marraskuuta 2012

Pakkopullaa?


No nyt on tutkittu, että Itä-Suomen koululaiset eivät haluakaan oppia pakkovenäjää pakkoruotsin tilalla.
Aivan: venäjä on jo onnistuttu tekemään pakkokieleksi, ennen kuin sen laajamittaisempi opetus on edes alkanut.

Venäjällä on uskomaton taakka voitettavanaan. Lähes vuosituhantinen jatkuva sotatila, naapurin pelko ei voi olla jättämättä jälkiä. Ja autonomian aika ja maan venäläistämisyritys siihen kaupan päälle! Suurin osa venäjänkielen kammosta on venäläisen ihmisen atavistista pelkoa, sisäänrakentunutta ja varsinkin vuosisatojen opettamaa asennetta. Todella, ryssäviha asuu meissä, oli sille pohjaa enää tai ei, ja sitä varsin tehokkaasti ylläpidetään yhä.
Sotapropaganda on jäänyt päälle.

Venäjän tarve on ilmeinen. Kun yhteiskunta suunnittelee, kaavoittaa, rakentaa valtavasti Venäjän varaan, kun maassa on yhä kasvava venäläinen vähemmistö, on käsittämätöntä, että venäjänkieli ei saa vastaavaa asemaa.
Itsekään en kyllä kaupan ikuisuuteen usko, en halua myöskään uskoa kaupan ikuisesti autuaaksitekevään vaikutukseen.

Pakkoruotsi? Kun kielellä ei ole mitään yhteyttä todelliseen elämään, se on tarpeeton kieli? Emme varmaan kaikki muuta pääkaupunkiseudulle, vaikka politiikka ei enää koko maan asuttamista tärkeänä tunnukaan pitävän. Emme muuta rannikolle, Oolantiin, eikä meistä kaikista tule virkamiehiäkään kaksikieliseen maahan.

Ruotsi olisi hyvä kieli aloituskieleksi, ainakin germaanisten kielten rakennetta ja ajattelua se opettaa ja sille on helppo rakentaa. Ääntäminenkin poikkeaa vain kohtuullisesti suomesta. Kirjaimet ovat samat.

Kun ruotsalaisuiskot muka toivat ristiä Suomeen, tuli oikeastaan koko länsimainen ajattelutapa. Maa ei mikään tyhjiö ollut, eikä yhteiskunta ollut järjestäytymätön, niin kuin illuusiot meillä ovat. Mutta länsimaisuus sai jalansijaa: hyvä, sillä vaihtoehto oli olemassa, vino risti ja slaavilaiset tavat. Siis lippu ylös ruotsalaisuuden päivänä!

Koko historiansa ajan Suomi riiteli toisten sotia. Ja missä? Useimmiten Ruotsi ja Venäjä sotivat Suomessa ja tietysti vielä suomalaisella verellä. Ymmärtää ryssävihan, ymmärtää ryssävihan tahallisen ja tarkoitushakuisen kasvattamisen. Ymmärtääkö yhä?

Ruotsit olivat valtiaita. Ja kun irti päästiin, Ruotsi Suomen selän takana sen kun vaurastui, ja kateus sen kun lisäsi Ruotsin ja ruotsin inhoa ja kateutta. Parhaansa maassa asuvat ruotsinkielisetkin ovat tehneet eristäytymällä, vaatimalla naurettaviakin oikeuksiaan vaikka katukyltteinä, ja esimerkiksi kieltäytymällä siirtolaisasutuksesta? Bättre folk!

Ylpeähän tässä pitäisi olla, ei kade. Missä muualla noin pientä vähemmistöä kohdellaan noin hyvin? Oma koulujärjestelmä korkeakouluja myöten (helppo päästä opiskelemaan), omat seurakunnat,oikeus tulla kuulluksi omalla äidinkielellä, oma varuskunta jopa! Vertaukseksi esimerkiksi Tsekkoslovakia: tsekin kieli oli pakollinen kaikille, slovakia taas ei, eikä sitä tsekin puolella missään näkynytkään.

Kieli kuin kieli. Suomalainen on hirmuisen hyvän kielipohjan saanut ja selviää maailmalla. Jo neljäsluokkalainen osaa englantia niin hyvin, että useat ulkomaiset opettajat ovat voineet kertoa omista maistaan ilman tulkkia luokille. Suomalainen osaa, jos uskoo itseensä. Tässä piilee myös se avain: emme pelkää, emme ole alamaisia, meillä ei ole syytä kadehtia, me olemme me itse. Ruotsiksi tai vaikka venäjäksi.

torstai 1. marraskuuta 2012


Miksi? Miksi pitäisi lähettää omalla kustannuksella Islantiin muutama Hornet, koko niiden vaatima henkilöstö, huolto? Miksi pitää mennä vuokraamaan tukikohta ja lennonvarmistus- ja sääpalvelut ulkomailta?
Arvokasta sotaleikkiä pohjoismaisen yhteistyön nimissä.

Islanti on eräs maailman tarkimmin valvotuista alueista. Vaikka amerikkalaisten oma lentotukikohta Keflavikissa lakkautettiin, saari on eteentyönnetty valvonta-asema jo itsessään, valvoo Pohjois-Atlantin laivaliikennettä ja ilmaliikennettä, on erittäin tärkeä osa ensivaroitusjärjestelmää. Ja ympärillä pyörii Naton laivasto tutkineen ja lentokalustoineen.

Toisaalta Islanti voi olla myös sotilaallinen tyhjiö, houkutteleva "vihollisen" salaiseen valloitusoperaatioon. Hyvä kuvaus on Tom Clancyn teoksessa Myrsky nousee, maahanlaskujoukot tulevat tavallisen ro-ro-aluksen sisään piilotetuilla ilmatyynyaluksella, valtaavat Keflavikin ja Reykjavikin siviilikentät ja sen jälkeen saapuu ilmakuljetuksena yhä lisää joukkoja. Islanti muodostuu kiinteäksi lentotukialukseksi, josta yletyy rankaisemaan Britanniaa ja hallitsemaan pohjoisen Atlantin saattueita. Epäilenpä, että kolme Suomen Hornetia ei ihan tällaista pysty estämään...

Mikä olisi se tehtävä? Ilmatilan valvontaa varten ei kannata lähteä, kun varsinainen tunnistustehtävä jäisi kuitenkin Norjalaisille. Harjoitus ei vastaisi sitä, mikä Hornetin tehtävä Suomessa on eli tunnistustehtävää.
Voisi ajatella, että harjoiteltaisiin tukikohdan perustamista, huollon järjestelyjä jne., mutta meillä on siihen mahdollisuus kotonakin, esimerkiksi eteentyönnettyjen kenttien kanssa valtateiden levennyksillä.

Mahdolliset 3 Hornetia olisivat poissa Suomen oman ilmatilan valvonnasta. Epäilemättä rauhan aikana, hyvissä oloissa kalusto riittää, koneet ovat lentokunnossa, riskiä ei muodostu. Mutta on ennenkin ystävällinen naapurimaa käynyt testaamassa, joskus tahalliselta näyttävästi jopa, valvonnan tehoa.
Suomen Hornetit eivät enää ole vain puolustuksellisia aseita. Kaikkien aikojen suurin asekauppamme teki niistä erittäin tehokkaita rynnäköintilaitteita.
Näin varustetut koneet eivät ole valvontakoneita, tarvitaan ilmasta ilmaan-ohjuksin varustettuja. Siis Suomessa, omaan valvontaan.

On kyse puhtaasta Nato-operaatiosta, testistä. Olemmeko yhteensopivia? Olemmeko halukkaita Nato-johtoiseen operaatioon?
Ei ole kyse rauhanturvaamisesta, ei edes rauhaan pakottamisesta, ei ole minkäänlaista koko maailman antamaa mandaattia.

Mutta onhan oikeisto, joka on ominut isänmaallisuuskäsitteen muotoilemisen omakseen, ja niinpä tämänkin operaation vastustaminen on epäisänmaallista. Ja rauha tarkoittaa vain ns. negatiivista rauhaa, so. uhkaan ja varustautumiseen perustuvaa sodatonta olotilaa.